Upside down

Neuvostoaikaan kommarit olivat kummallisia: Suomessa he vaahtosivat armeijaa vastaan, mutta ihailivat Neuvostoliiton aseistautumista. Isä neuvoi minua, että keskustelussa pitää aina sanoa päinvastoin kuin oikein on, silloin tulee toimeen noiden tyyppien kanssa! Kaikki on kuin ylösalaisin.

Erinomaisen tärkeä maaseudun harrastus, metsästys on kokenut kovia. Yhä pahempaa on tulossa, arvelen. Joskus oli jotain järkeä säännöissä, nyt ovat asiat upside down( päin mäntyä).

Kun peto kävi kiinni kotieläimeen, sen sai verekseltään tappaa. Suuri viisaus: juuri oikea susi pääsi pois. Nyt anotaan lupaa, ja jos se yllättäen kuukauden päästä saadaan, syyllinen on jo kaukana. Yleensä ammutaan väärä, syytön eläin, ja kaikki aplodeeraavat.

Nyt ei postitse enää saa lähettää asetta, sen lukkoa, äänenvaimenninta, irtopiippuakaan asesepälle korjausta varten. Laadukkaan pikajalan asentaminen kiikaria varten ei enää onnistu muuten kuin ajamalla satoja kilometrejä aivan turhaan ja ympäristöä saastuttaen asesepän luo. Mestareita on harvassa.

Mikä on säännöksen tarkoitus?

Ei tule muuta mieleen, kun metsästyksen kieltäminen tulevaisuudessa. Ensin harrastus tehdään hyvin kalliiksi, ja kun vain paronit ovat jäljellä ja teollisuuspohatat, pieni etuoikeutettujen ryhmä on lopuksi helppo painostaa luopumaan vastenmielisestä verileikistä.

Nämä samat vaikeudet koskettavat myös aseharrastajia, joita on paljon. Vain jäävuoren huippu kilpailee tai esiintyy maanpuolustusjärjestöissä. He harrastavat oman itsensä vuoksi ammuntaa, koska se auttaa keskittymään ja torjuu stressiä.

Hyvän tarkkuuden saavuttamiseksi tarvitaan metsästäjää enemmän asesepän palveluksia, koska piippu, lukkolaite ja laukaisukoneisto ovat usein tarkkuusaseessa erikseen rakennetut ja huippuunsa trimmatut.

Olen työssäni tavannut kaksi syöpää sairastaneen vanhan miehen, joka edelleen harrastaa kasa-ammuntaa.

Hän kertoi harrastuksen nimenomaan pitäneen elämässä kiinni silloin, kun oli kaikkein vaikeinta taistelussa syöpää vastaan. Kun elämästä puuttuu kiinnekohtia ja syy elää, vakavasti sairas usein luovuttaa ja hiipuu pois.

Tapasin myös vanhan metsästäjän, joka oli noutamassa asesepän luota tarkaksi viriteltyä asettaan. Siinä oli mm. paksu piippu, kaliiberi 6 mm PPC USA ja erikoistyönä tehty tukki. Omistaja kertoi, että tauti oli vienyt polvien nivelet huonoon kuntoon, samoin lihaksiston jaloista. Nyt, kun polviin oli vaihdettu keinonivelet Punaisen Ristin Sairaalassa Helsingissä, on uusi elämä alullaan. Näkö on erinomainen ja liipaisinsormen tuntuma ennallaan.

Unelma siitä, että teeri löytyy joka laukauksella puun juurelta, on toteutumassa.

Mies oli ollut jo rullatuolissa. Nyt kävely sujui jo maastossakin, tosin hitaasti. Kunto oli noussut kesän aikana vahvasti.

Itsensä kehittäminen, tavoitteisiin pyrkiminen ja keskeneräinen projekti, kaikki ovat lähes elinehto sille, että ihminen voi hyvin. Kun on vain tyhjyyttä ilman mitään saavutettavaa, alkaa rapistuminen, ja lopulta keuhkokuume vie sinne, mistä ei paluuta ole.

Ampujat ja metsästäjät ovat lainkuuliaista väkeä. Mainetta ovat mustanneet ne, joilla todellista harrastusta ei ole ollut. He ovat väärin perustein päässeet kiinni aseeseen, ja tehneet hirmutöitä. Tasapainoisia kavereita ei ole ollut lainkaan, ja vanhempien ote ja ohjaus heistä on täysin kirvonnut. Viranomaiset ovat ylireagoineet, ja tässä on tulos.

Mitähän, jos auton osto tehtäisiin yhtä hankalaksi, samoin korjaus?

Aseenostaja joutuu nykyään psykologiseen testiin. Hulluutta!

Ihmisen kohtaloa ja tulevaa toimintaa ei voida ennustaa. Siihen ei ole keinoja, jotka ovat varmoja.

Missä on ymmärrys, järki? Missä on oikeus ja kohtuus?

Joskus sattuu maastossa vahinko. Tavallisin on kaatuminen, jolloin ase särkyy. Jos olit Lapissa, ja varannut siellä vielä majoituksen viikoksi, olet katastrofin uhri.

Maksat asumisesi, mutta et voi kalliilla luvalla metsästää. Mikään ei auta. Miten viikonloppuna pääsee äkilliseen psykologiseen testiin vieraalla paikkakunnalla?

Joskus oli joustavuutta: menit asekauppaan. Myyjä antoi haluamasi aseen käteen, ja jahti jatkui. Lähtiessä ase jäi liikkeeseen varattuna. Kotipaikkakunnan nimismies kirjoitti ostoluvan. Posti vei sen asekauppaan ja paluuposti toi aseen, jopa kotiovelle.

Pienpetojen pyytäjät tekevät arvokasta työtä. Minkki on kurja kaveri, se syö sorsan poikaset pöntöstäkin. Se tappaa kaiken, minkä kiinni saa ja minkä kurkun ympärille hampaat ylettyvät.

Loukkupyynti on tehokasta. Yleensä käytetään semmoista mallia, johon otus jää elävänä. Näin rauhoitettu eläin, vaikkapa siili tai orava voidaan päästää vapaaksi.

Minkkiin ei ole hyvä käydä käsiksi, sillä peto puree hampaansa luuhun asti. Se on ammuttava. Tämä on pian vaikeaa, koska ns. loukkuasetta on hankala ostaa.

Poliisi ei voi myöntää lupaa, koska aselaki on nyt äärimmäisen tiukka.

Metsästäjänalku ei tahdo maata omistamattomana päästä seuran jäseneksi nykypäivinä, mikä on harmillista. Jotkut seurat edellyttävät mm. pienpetojen pyyntiä ja muuta hyödyllistä riistanhoitoa ehdokasjäseniltä. Kun loukkuasetta ei saa, tie harrastukseen voi tyssätä.

Kuvitellaanpa: on luontoa rakastavan ja sitä vaalivan ja suojelevan perheen lukiota käyvä tytär. Hän innostuu luontoomme kuulumattoman vieraslajin, minkin pyynnistä.

Mallioppilas koulussa. Pitää seurakunnan lapsille kerhoa ja opettaa käytöstapoja ja uskontoa. Veli huomaa ilmakiväärillä ammuttaessa, että sisko on hyvin lahjakas ammunnassa synnynnäisesti.

Mieluiseen koiraharrastukseen tulee aivan uusi potku, kun voidaan yhdessä koiran kanssa metsästää minkkejä. Metsästäjätutkinto on mennyt läpi ensimmäisellä yrittämällä.

Psykologin testissä vieraalla paikkakunnalla, virkapukuisten ihmisten edessä, sattuu herkälle tytölle muutama rasti väärään paikkaan.

Testin tulos viittaa yllättäen tappajaan, salavihaiseen tyyppiin!

Poliisitkin hätkähtävät. 

Sievä tyttö. Käyttää samanlaista huoliteltua kampausta kuin Ukrainan entinen pääministeri Julia Timoshenko. Ulkokuori pettää joskus, he tietävät kokemuksesta. Ei aselupaa.

Entä minä itse? Metsästystä on 45 vuotta takana.

Tekisi niin mieli vielä ostaa saksalainen rinnakkaispiippuinen, laadukas haulikko. Pähkinäpuutukki, jossa on englantilainen perä poskipakalla.  Metsästäjän erikoisliike sellaisen voisi minulle hommata ja myydä.

Onkohan se jo mahdotonta?