Syömässä

Juhlapäivinä syödään hyvin. Tärkeää on silloin ruuan laatu ja huolellinen valmistaminen sekä kaunis kattaus. Pöytäjuomain valikoimakin  tavallista laajempi. Juhlapyhien ja perhejuhlien lisäksi pöytään kannetaan parasta silloin, kun saamme vieraita. Myös parisuhteelle on eduksi, jos silloin tällöin nähdään vähän vaivaa, ja yhteisestä sopimuksesta järjestetään kodin rutiineja katkaisemaan hyvä päivällinen.

Kansanterveyslaitoksen entinen johtaja, Jussi Huttunen, mainitsi haastattelussa ottavansa yhden alkoholiannoksen joka päivä vaimon valmistaman herkullisen aterian yhteydessä.

Lasillinen punaviiniä päivässä on todistettu terveelliseksi. Tämä edullinen vaikutus ei lisäänny, jos juodaan enemmän.

Uskontomme perustaja ei sylkenyt lasiin. Puolen vuosisataa myöhemmin vielä evankeliumin kirjoittaja muistaa kansan maininneen ” syömäristä ja viininjuojasta”.

Liha, leipä, kala ja viini ovat olleet vuosituhansia niin sanotun Välimeren alueen ruokajärjestyksen perustana.

Presidentti Paasikivi mainitsee kirjeessään juoneensa vuosikymmeniä punaviiniä syödessään.

Kansallis-Osake-Pankin johtajana ollessaan tämä sänkitukkainen poliitikko teki talvella 1928 matkan Pariisiin.

Siellä teki mieli käydä päivällisellä ranskalaisessa ravintolassa. Valinta sattui Prunier- nimiseen ruokahuoneeseen.

Paikka oli kuuluisa ”austereistaan”, jolla tarkoitettaneen ostereita.

Tämä herkullinen merenelävä kelpasi eturuuaksi. Pääruoaksi pankkimies mainitsee valinneensa kananpoikaa. Herkullista.

Hovimestarin määräyksestä tarjoilija toi pöytään vielä jälkiruuankin: Grapefruit a la Marasquin!  Suun mukaista, paitsi, että pantu liikaa inkifääriä, raportoi JKP vaimolleen kirjeitse.

Korkeata herraa kiinnosti kovasti seurata ravintolaelämää. Vain syödään, ei ole edes musiikkia. Ravintolasalissa oli  tavaton liike. Viereisessä pöydässä oli peräti seitsemän herraa päivällisellä.

JKP sanoo tarkastaneensa heidän menyytään ja tunnustaa olevansa vallan oppipoika heidän rinnallaan. Syönnin asiantuntijoita.

Osa otti austereita alkuun, toiset mustia pitkäkarvaisia simpukoita, joiden kuoresta teelusikalla ottivat jotain mehua. Pääruokana asiantuntijoilla oli runsaassa kastikkeessa keitettyjä tuoreita hummereita. Kolmanneksi ruuaksi herroille tarjoiltiin musta pallo ja kastiketta.

Tätä oli jo pakko tiedustella hovimestarilta! Ne olivat tryffeleitä champagnessa.

Viereisen pöydän seurue sai tryffeleiden jälkeen toista jälkiruokaa, jota meidän miehemme ei tunnistanut.

Tämän ruuan jälkeen seurannassa ollut  seitsikko  poltti hirvittävän pitkiä havannasikaareja.

Paasikiven huomion mukaan ruokailijat joivat paljon vettä ja valkoviiniä burgunderipullosta.

Ennen hotelliin paluuta JKP päätti vielä seurata mitä herrat ottavat kahvin kanssa. Huomaamaton tiedustelu kyyppäriltä antoi siihenkin ongelmaan vastauksen: yhdellä kirsikkalikööriä, joka on tavallista Saksassa, muut enimmäkseen konjakkia.

Läntisissä naapurimaissa ja Välimeren alueen maissa ei edes grillillä valmisteta makkaraa, aina hyvänlaatuinen kokoliha paahdetaan kypsäksi. Saksassa ja Suomessa on makkarakulttuuri. Sekin menettelee, kunhan tuotteen laatu on hyvä. Kunnon päivälliselle makkararuoka ei oikein sovi.

Oulaisten kirjailija Leevi Karsikas mainitsee valmistaneensa juhlapäivälliselle kilokaupalla poronkäristystä. Kypsytys oli vienyt 4 tuntia.

Perunamuusi ja sokerissa pyöritellyt puolukat kuuluivat myös ateriaan. Kustantaja ja kirjailijakollegat olivat antaneet tunnustusta!

Ei ihme, sillä päivällisen obligatoriset puitteethan tässä ovat olleet taiteen sääntöjen mukaan täytetty: laadukas ruoka hyvin valmistettuna, mielenkiintoiset pöytäkeskustelut vieraiden kanssa sekä hyvät juomat kohtuudella käytettynä.

Olen käynyt useasti syömässä nelostien varressa huoltoasema- ravintolassa. Kerran satuin paikalle, kun kaksi varmaankin hesalaista tyyppiä keskusteli vilkkaasti aterian aikana.

Toinen mainitsi sinnittelevänsä tänne asti pohjoiseen mennessään nälän kanssa, sillä täällä on aina hyvä palvelu ja ruoka. Paikka on Vaskikello, suosikkini.

Miehet puhuivat paljon ruuasta. He tuntuivat olevat noita Paasikivenkin havaitsemia syönnin ammattilaisia. Panin merkille heidän havaintonsa, että juuri kun salaatti on nautittu, pääruoka tulee heti kuumana pöytään. Etsin hetken, löytyikö tirkistysreikä, jonka kautta tarjoilija havaitsee, milloin annos pitää tuoda.

Reikää en löytänyt, mutta söin hyvin, minäkin!