Kärsimyksen aika

Pääsiäisenä meitä lähelle tulee kärsimys. Kärsimyksellä ja kuolemalla on kuitenkin aikansa. Se päättyy pääsiäisaamun iloon, joka on sekä vavahduttava että ainutlaatuinen. Minun pahat ajatukseni ja tekoni ovat jo maksettu ja kuormani on kannettavissa arjessa.

Kuolemantuomiona ristiin naulitseminen keksittiin Persian alueella, samoin kuin hirttäminenkin. Kaksoisvirran maassa hukuttaminen ja seivästäminen olivat käytössä.

Katsottiin, että rangaistuksen pitää olla kosto.

Kosto on kaikkien meidän länsimaisen sivistyksen saaneiden mielessä ensimmäisenä, kun koemme kärsineemme vääryyttä.

Itämailla kosto on jopa velvollisuus. Siksi arabialaisessa kulttuurissa on suuri lahja, kun aikuisuuteen elänyt nuori mies saa suvultaan eli klaaniltaan norsunluukahvaisen tikarin. Se on sekä puolustusta varten että välineenä toteuttamaan klaanin pomon käsky.

Roomalainen ruoskinta ei ollut kirvelevä piiskaus, vaan hengenvaarallinen rangaistus, johon neljäsosa kuoli pian ja kuukaudessa noin 36 %.

Arvet jäivät näkyviin kuolemaan asti.

Ruoskassa oli vankka puuvarsi, josta lähti kolmesta viiteen paksusta härän nahkasta leikattua nahkasuikaletta, joiden poikkileikkaus oli neliö tai suorakulmio. Vedessä liotuksen jälkeen hihnoihin solmittiin lyijyn paloja ja sitten ruoskan annettiin kuivua.

Ruoska painoi vähän alle kilon. Sen hihnojen kovettuneet ja terävät reunat leikkasivat ihoa ja lyijymötikät aiheuttivat ruhjevammoja. Kylkiluut saattoivat paljastua kunnon ruoskinnassa.

Roomalaiset ottivat käyttöön itämailta ristiin naulitsemisen. Siinä haluttiin tuottaa kovaa kipua ja kärsimystä, joka joskus kesti päiväkausia, mutta kovassa kuumuudessa uhri menehtyi – jos ruoskinta oli kova – muutamissa tunneissa. Uhrilta riisuttiin kaikki vaatteet, koska kyseessä oli myös häpeärangaistus.

Kirurgit sanovat, että naulaaminen kämmenistä ei onnistu, vaan kädet irtoavat nauloista repeämisen vuoksi. Naulat lyötiin Roomassa juuri kyynär- ja värttinäluun sormien puolen päiden keskeltä. Silloin ei repeä.

Vasta meidän vuosisadallamme on selvinnyt se, mistä jalkojen naulat lyötiin. Anatomit ovat olleet aina vastaan jalkapöydän läpi edestä lyötyjen naulojen tekniikkaa.

Luuarkusta löytyi hyvin säilynyt luuranko Israelista. Siitä nähtiin, että vainaja oli ristiin naulittu Rooman valtakunnan aikaan.

Naulat oli lyöty sivulta talus- nimisen luun läpi. Tämä luu on kantaluun yläpuolella. Naula oli vielä jäljellä toisessa jalassa.

Ristin pystypuu on siis jalkojen välissä.

Yleensä roomalaiset antoivat ristiinnaulittujen olla pelotuksena ristillä, kunnes hyeenat ja sakaalit sekä erämaan kotkat olivat puhdistaneet luista kaiken syötävän.

Pilatus oli aluksi heikon tuntuinen maaherra, joka alistui painostukseen tuomiossa. Hän koetti päästä kansan suosioon.

Hän varmaan huomasi, että tämä tie johtaa hänet kiristyksen uhriksi.

Pontius Pilatus ryhtyi väkivaltaiseksi, jopa niin, että kolme vuotta myöhemmin(vuonna 36) keisari erotti hänet liiallisen väkivallan takia.

Hänet karkotettiin Galliaan. Se oli samaa kuin kuolema, sillä gallialaiset muistivat vielä pitkällisen sodan, jossa heidän ihana maansa joutui Rooman ikeeseen. Kosto tarkoitti kuolemaa roomalaisille.

Yleensä karkotuksesta ei palannut kukaan hengissä. Kaikki merkinnät Pontius Pilatuksesta ja hänen vaimostaan päättyvät kokonaan karkotuksen jälkeen.

Mitä opimme tästä? Todennäköisesti ei paljon. Ihminen on semmoinen.