Raot

Raot ovat kummallisia. Valokin, joka etenee suoraviivaisesti ja pitää kurssinsa auringosta maahan, kauemmaksikin, joutuu rakoon mentyään hämmennyksen valtaan. Sen säteet taipuvat ikään kuin nurkan taakse.

Fyysikot selittävät tämän tosiasian diffractio- nimisen ilmiön avulla. Ken tämän tajuaa, se on keskimääräistä älypitoisempi.

No, raolla on toinenkin ominaisuus, ja siinä sen merkitys on tärkeä. Raossa syntyy ilman virtaus, jonka synnyssä tuulella ei ole mitään vaikutusta. Siksi vanhan ajan heinälato on semmoinen kuin se on, ja siksi klapi kuivaa parhaiten samankaltaisessa rakennuksessa.

Teepä tiivis halkovarasto ponttilaudasta, niin saat homeiset halot!

Kizhin saarella on vuonna 1714 hirrestä rakennettu upea Kristuksen kirkastuksen kirkko. Tiedemiehet ovat tutkineet kovasti sitä, miksi puurakennus, jossa ei ole yhtään rautanaulaa, ei ole jo lahonnut.

Syynä pidetään hienoa tuuletusjärjestelmää, joka perustuu rakoihin. Niissä syntyy veto alhaalla, ja kun lämpiävä ilma nousee ylös, se poistuu isommista aukoista, koska lämmin ilma laajenee. Samalla poistuva ilma vie mennessään kosteutta.

Saarella on myös 1300- luvulla valmistunut tsasouna, joka on edelleen täydessä kunnossa. Tuuletus pelaa. Tämän tajuamisessa ei auta voima, nopeus, suuri koko tai armeijan mahti, vaan on asian käsittäminen puhdas kallon sisäinen juttu.

Meitä suomalaisia syyllistetään suurista hiilijalanjäljistä ja energian päästöstä lämmityksen takia ulkoilmaan. Syytös on suurta hupsuutta: kuinka pieni kansa voisi ratkaista seitsemän miljardin ihmisen ilmasto-ongelmat? Ei mitenkään.

On lämmitettävä, sillä meillä on pakkasia ja kylmää. Tuuletuksen vuoksi piipuista ja tuuletusaukoista on päästettävä vähän lämmintä ilmaa hukkaan, muuten rakennus homehtuu.

Kosteuden on päästävä ulos, kuten Kizhin kirkon sisältäkin. Jumalan huoneen rakentajat ovat tämän ymmärtäneet, mutta nykyään monet totuudet ovat unohtuneet.

Pahinta on talvirakentaminen ja ainainen kiire, jolloin mikään ei ehdi kuivua rauhassa. Ennen kirvesmies lähti ketun pesiä tutkimaan, ja jätti muuraukset ja valut rauhassa kuivumaan! 

Mihin kaikilla on kiire? Hautaanko on kaipaus vai sarvipään tarkastukseen?

Grilleistä tehokkain on tornigrilli. Sellainen oli taiteilija Matti Korhosella. Se on myös halpa ja kestää vuosikaudet ellei vuosikymmenet. Laitos perustuu rakojen ihmeellisiin vaikutuksiin ilmavirtauksissa.

Tornigrillin voi tehdä tiilistä ilman laastiakin. Alhaalla on aukko poroille. Kolmen tai neljän tiilikerroksen päälle tulee parin harjateräksen varaan hiilien tai klapien polttoarina. Se syntyy yhdestä tai kahdesta puukiukaan arinasta. Ylemmäksi tulevat tiilet ovat tulenkestäviä, ja ne ladotaan niin, ettei niiden välillä ole rakoja. Korkeus arinasta saa olla 40 – 50 senttiä. Päällimmäisenä on paistotaso, joko verkkomainen parila tai muurikka.

Arinan alapuolella olevien tiilien väliin pitää jättää pystysuoria rakoja, joista ilma nousee arinan alle. Arinalla ilma kuumenee, laajenee ja kohoaa vauhdilla ylös.

Kaikki lämpöenergia törmää paistotasoon, ja niin valmistuu kala, liha tai kasvikset ihmisen suulle mieluisen makuiseksi. Sellaista evästä syötiin jo kivikaudella, ja parempaa ei ole vielä keksitty.

Tämmöisessä ladossa puu kuivuu hyvin. Rakentaminen on hyvin mieluisaa, mutta lopuksi pitää kyllä tehdä vähemmän mieluinen siivous työmaalla. Se on vielä tässä tekemättä.