Avoimia kysymyksiä

Meille on opetettu, että nesteet ovat kokoon puristumattomia. Tähän perustuu koko hydrauliikka, joka käyttävät kaivurit ja metsäkoneet sekä monet muut systeemit.

Kun otetaan taivaan voimat käyttöön, mikä tahansa aine puristuu kasaan valtavassa paineessa ja kuumuudessa. Ainakin osa aineesta muuttuu säteilyksi tai muuksi energiaksi. Ydinpommissa syntyy valtavasti energiaa, mutta ei tavanomaisen pommin sirpalevaikutusta.

On polttovaikutus, painevaikutus ja säteilyvaikutus. Ne tappavat.

Mustat aukot ovat kummajaisia, jotka syövät ympäristöstään kaiken aineen, minkä vain vetovoimallaan kiinni saavat. Ei tiedetä, mitä niiden sisällä on, mutta raja-alueelta sinkoutuu säteilyä, jolla on suuri nopeus. Häviääkö maailmankaikkeus näihin aukkoihin? Arvellaan, että aine puristuu kasaan niin, että on vain atomiytimiä tiheässä. Niitä ei voi nähdä.

Samaten emme voi juurikaan nähdä sutta, mutta suden vaikutuksen lammas- tai porolaumassa tiedämme hyvin. Canis lupus, metsän raateleva koira, on aivan eri luokkaa kuin Canis domestica, kesykoira, joka on monelle paras kaveri.

Atomin rakenne oli lukiota käydessäni selvä. Nyt atomien ytimet koostuvat yleisen käsityksen mukaan vielä pienemmistä osista, joista merkittäviä ovat bosonit.

Viimeisenä löydettiin Higgsin bosoni, latinaksi Bosonium Higgsii.

Sanotaan, että jos Higssin bosonin vetovoima tai muut fysiikan vakiot olisivat vain hieman erilaisia, niin koko maailma romahtaisi.

Kaikki muuttuu silloin energiaksi, joka haipuu avaruuden kylmyyteen. Jäljelle ei jää mitään.

Iso pamaus –Big Bang-  sattui hieman alle 14 miljardia vuotta sitten. Siitä on syntynyt kaikki.

Avaruuden laita, se Konsta Pylkkäsen avaruuden katto, on pamauksen tapahtumapaikasta melkein 14 miljardin valovuoden päässä.

Mitä on sen takana?

Kysymys on avoin.

Koska maapallomme historia on oman laisensa, ei ole ollenkaan mahdollista, että muualla olisi ihmisiä. Jotain elämää voi olla, mutta ei ihmistä.

On hulluutta luulla, että pärjäämme Marsissa tai kuussa. Pakopaikkaa ei ole, vaan meidän pitää varjella kotiplaneettaamme juuri niin kuin Luoja, meidän Jumalamme, alussa neuvoi.

Ahneus, vallanhimo ja toisia paremmaksi itsensä asettaminen, ne ovat suurimmat erehdykset. Juuri ne johtavat tuhoon.

On käännettävä kurssia, jolloin ilmakehä puhdistuu. Luonnon riiston pitää loppua, muuten edessä on pelottava horna. On laskeuduttava pienen ihmisen tasolle ja elettävä vaatimattomasti.

Palatsit ja sadantuhannen euron autot ovat lähellä ympäristörikosta.

Toisessa suunnassa on mummon mökki ja senioriskootteri.

Ihailen sitä sukulaista, joka kuoli vaatimattoman elon polun käveltyään.

Omaisten perittäväksi jäivät olkipatja, lakana, tyyny ja tyynyliina ja ne vaatteet, jotka olivat päällä noutajan käskyn tullessa.

Toivottavasti Luojan taivas sai asukkaan, jonne varmuudella on mennyt vain kaksi: Jeesus ja tulisissa vaunuissa kuolemaa kokematta suuri profeetta Elia.

Meidän muiden kohtaloa punnitaan vielä tarkalla vaakalla.

Onneksi tulosta ei ennalta tiedä. Joka sen luulee tietävänsä, on asettanut itsensä muita ylemmäs.