Puun liike

Ihanainen päivä oli päättynt savotall. Katselin tyytyväisenä pitkää rankapinoa, joka oli saatu ajettua rantteelle.

Esivalmistelu tammikuussa ja helmikuussa oli onnistunut. Nyt ajourat eivät upottaneet yhtään. Suurin työ on ollut lumen lapiointi kasojen päältä. Keskimääräinen päivän urakka on ollut kahdeksan kuormaa. Sekin tuntuu jatkuvaan metsätyöhön tottumattomasta voimille käyvältä. Onneksi sää on ollut aurinkoinen, mutta selvästi pakkasella, jolloin käsineet ja vaatteet eivät ole kastuneet.

Päivätauolla huomasin tutun miehen soittaneen. Otin vastauspuhelun. Metsähommassa tuntui oltavan näkymättömän langan toisessakin päässä. Lunta kuului olevan polttopuiden päällä paljon, energiaa tarvitaan. Yhdessä todetaan, että metsään ei pidä ilman kunnon eväitä lähteäkään, muuten tulee noutaja. Ruokatulet ovat välttämättömät sekä lämmin juoma termospullossa. Paistettu sianliha on melkein välttämätön, muuten puun liike tyssää.

Tahtoisinpa nähdä Oras Tynkkysen metsätöissä pelkillä rehueväillä varustettuna! Tuo Tampereen mies on puhdas kasvissyöjä, joka luulee, että sen kautta maailma pelastuu. En ensi syönnillä tuota usko.

Toisaalta, eipä taida vihreät juurikaan metsätyötä harrastaa. Eivät he muutenkaan itse tee käsitykseni mukaan mitään luonnon hyväksi. Palopuheita kyllä pitävät. Tärkeintä olisi supikoiran, minkin ja näädän jatkuva pyynti sekä loukkujen valmistus vapaaehtoistyönä. Pikkulinnun pönttöjen asettajinakin metsästäjät ovat aivan toista kategoriaa kuin vihreät. Kaupungin muurien takaa on helppo puolustaa petoja, vaikeampaa on elää niiden keskuudessa.

Harvennettu koivikko, jonka aluspuuna on parimetrinen kuusen taimikko, on kaunis. Eilen kaadoin yhden koivun kiperästä mutkasta. Reki meinasi takertua joka lenkillä siihen kiinni.

Jo seuraavana aamuna latvuksen ja oksakasan ympäristö oli täynnä jäniksen jälkiä. Ohuet ritvat ja silmut kelpaavat pupulle.

Metsästysseuran varastolla olisi tarjolla kuivia heiniä levitettäväksi suurten kuusten alaoksien suojaan. Pieni ruoka-apu on juuri nyt kevättalvella tarpeen, sillä melkein kaikki, mihin jänis yltää, on jo syöty.

Lumen korkeus ei ole muuttunut pitkään aikaan, ja pakkasia vielä riittää. Ennen kiimaa pupun pitää päästä hyvään kuntoon, muuten ei tule suurta pesuetta.

Puu on meille suomalaisille välttämätön energian lähde. Se on uusiutuva luonnonvara toisin kuin öljy ja kivihiili. Ei taida uraaniakaan syntyä lisää.

Hakkuutähteistä ja kasveista voidaan valmistaa menovettä autoihin ja tankkeihin. Tämä on oikea linja.

Tuulimyllyihin en usko. Ne pelaavat Pohjanmeren seudulla, jossa on ikuinen tuuli. Meillä kovilla pakkasilla ilma seisoo, ja juuri silloin tarvittaisiin lämmityssähköä.

Tietysti, ei lisäsähkö pahaa tee, mutta enempi myllyt kuuluvat sarjaan hurskaita toivomuksia. Eikä tuulisähkö ole haittoja vailla. Pohjois-Saksassa on havaittu, että tuulimyllypuistojen läheltä linnut ovat kaikonneet. Lieneekö propellien ääni niille vastenmielinen? Toinen epäilty syy on propellin siivistä lähtevä jatkuva valon vilkutus, jota linnut pelkäävät

Muutenkin – puusta katsoen – tämä maailma menee aina vain hullumpaan suuntaan. Tuntuu, että luolansa edessä nuotiolla villihevosen lapaa kypsyttelevä kivikauden ihminen oli onnellisempi. Ei tarvinnut pelätä pörssiromahdusta, ja ketunnahkoihin verhoutuneet naiset toivat jälkiruuaksi omenoita ja villipäärynöitä!

Ja joelta kantautui korvaan illan hämyssä loiskahduksia, kun taimenet saalistivat vesiperhosia.

No, nyt oltiin savolaisessa metsässä pakkasen kourissa.

Rankojen ajo moottorikelkan voimalla ei jätä mitään jälkiä luontoon. Ainut haitta on polttomoottorin pakokaasut, jotka eivät ole ilmakehälle hyväksi. Hevossavotan aikaan ei ollut tätäkään haittaa.

Klapeja valmistuu jonkun ajan kuluttua sähköllä toimivan sirkkeli- halkaisulaite yhdistelmällä. Se on kahteen mieheen toimittaessa nopea kone hommaan.

Tarkoitus on vielä panna valmiit klapit 40 tai 60 litran verkkosäkkeihin. Niissä puut on hyvä pinota liiteriin, joka on kuin entisten aikojen heinälato: pitävä katto päällä, muuten käy ilman liike sekä sillan alta että seinien lävitse.

Puu kuivuu näin jo syksyyn mennessä riittävästi, mutta yleensä annan niiden kuivua vielä toisenkin talven ja kesän ennen käyttöä.

Melkein joka reissulla mökille, jos on kuiva keli, kuljetan kuomuperäkärryllä kuution verran kuivia klapisäkkejä vakituiselle asunnolle. Kun puu liikkuu, se tekee miellyttävän olon, koska seuraavan talven pakkasia varten on kotona reilusti polttopuuta leivinuuniin ja varaavaan takkaan.

Kelkkaa pitää vähän siirtää, että pölli voidaan vetää pois jalaksen alta. Lunta tuntui talvella 2006 olevan aivan riittävästi. Ajourien pohjia oli poljettu kelkalla tammi- ja helmikuussa, jolloin pohja ei pettänyt koko puun ajamisen aikana. Noutaja seurasi kelkkaa kuin hai laivaa!

Kuorma on valmis laaniin ajoa varten. Koivusta tulee paras klapi saunan kiukaaseen ja leivinuuniin. Työn vaiva unohtuu ihanassa lämmössä.