Työ pitää tehdä

 

Olin saanut mökkipaikan sähkösopimuksesta kurjan tarjouksen. Tarkistin netin kautta muiden yhtiöiden vaatimukset. Ne olivat vieläkin kovemmat. Katsoin viisaimmaksi hyväksyä yli kaksi kertaa kalliimman sähkön ostamisen kahdeksi vuodeksi.

Keskustelin tästä tutun miehen kanssa. Hän oli uusinut onnekkaasti saman pituisen sopimuksen jo joulukuussa. Silloin oli jo hinta kohoamassa. Hän selvitti hyvänä tietokonemiehenä, että eipä enää löydy halvempaa mistään yhtiöstä.

Istuin näissä mietteissä, kun sähköt katkesivat hetkeksi. Pitkin päivää oli tullut lyhyitä kuuroja, mutta nyt illan suussa oli ollut jo yli tunnin poutaa. Tuuli kuivasi maata ja ruohikkoa.

Kävin ulkona kuulostelemassa ilmaa. Nurmikosta ei tarttunut kosteutta kenkiin. Koska työ on tehtävä, päätin leikata ruohon siltä osin, kun se on mahdollista traktorimallisella leikkurilla. Olen tottunut tähän koneeseen, joka on palvellut jo 17 vuotta.

Paikat, joihin ei pääse, puhdistan työnnettävällä leikkurilla, joka on iäkäs, mutta toimii yhä. Ennen pyhiä voin vielä siistiä vaikeimmat paikat trimmerillä. En tykkää ruveta nuoleksimaan joka paikkaa, koska en katso semmoista järkeväksi.

Kun valmistelin hommaa, näin korkeiden pilvipatsaisen nousevan lännestä, pohjoisesta ja etelästä päin. Ilma tuntui painostavalta, ja kuulin hiljaisen jylinän suuren pilven suunnalta. Otin muutaman kuvan pilvistä.

Ukkosta on ilmassa

Pilvipatsas kohoaa puiden takaa  

Sieltä kuului kaukaista jylinää. Varma merkki lähestyvästä ukkosilmasta.

Olisi minun ikäiseni pitänyt aavistaa, että vesikuuro voi tulla niskaan.

Ehdin leikata kymmenen minuutin ajan. Silloin suuri vesipisara moksahti päähän. Toivoin, että pilven reuna vain vähän ripauttaisi, mutta niin ei käynyt.

Alkoi rankkasade, joka kasteli hetkessä T-paidan päällä olleen pitkähihaisen paidan. Sen olin ulos lähtiessä vetäissyt päälle itikkasuojaksi.

Ajoin leikkurin sateen suojaan ja lopetin työn. Kun tulin katoksesta ulos, sade loppui! Tuuliviirimäinen käytös on minulle vierasta. Siksi en jatkanut leikkuuta, vaan pysyin päätöksessä.

Tummeni, mistä arvelin vielä pahempaa olevan tulollaan. Pilvet juonittelivat kauan aikaa, mutta seitsemän maissa ne alkoivat etääntyä. Sen jälkeen ilta oli kaunis. Sähköt pelasivat ja voin seurata rauhassa Kultaranta- keskustelua.

Ohjelma oli selkeä ja puhujat ehkä Erkki Tuomiojaa lukuun ottamatta esittivät asiansa nasevasti. Tuomioja on parissa vuodessa vanhettunut huomattavasti. Hän on sanonut, ettei enää asetu ehdolle. Se on hyvä päätös.

Tuntuu, että Venäjä on tarpeettoman sodan kautta pannut talouselämän sekaisin. Nälkäalueet laajenevat mustien ihmisten mailla. Itäinen Ukraina on jo raunioina. Kummallista on se, että yhtään järjen käyttäjää ei tunnu löytyvän Venäjän sodanjohdosta.

Asiain tila eli jama muistuttaa tapausta ensimmäisen maailmansodan ajalta Italian rintamalla.

Etulinjan kapteeni soitti rykmentin esikuntaan. Hän sanoi, että meillä on tässä aluillaan päivälliset upseerien kesken, mutta vihollinen on tullut hulluksi ja rautaa sataa asemiin niin, että ruokarauha on täysin pilalla. Aikaisemmin on voitu nauttia yli tunnin ajan ruokaa rauhassa, ja vihollinen tietää tämän.

Esikunnan eversti vastasi, että tappioita kärsittyään vihollinen on ärtynyt. Siksi se kiusaa teitä nyt. On pysyttävä sirpalesuojissa vielä, kyllä tykistötuli ennen pitkää loppuu. Ei vihollinenkaan voi olla siten täyttä ymmärrystä vailla, että ampuu kaikki kranaattinsa. Niitä on vaivalloista kuskata Alppien ylitse. Kärsivällisyyttä, kapteeni, ruoka maistuu paremmalta – ja viini myös – kun nälkä alkaa tosissaan vaivata.

Kokenut eversti oli oikeassa. Puolin tunnin päästä luutnantit ja kapteenit pääsivät syömään maukasta päivällistä.

Korkea pilvipatsas ei näytä kovinkaan vaaralliselta.