tiistai 21. kesäkuuta 2022



 

Lievähköä painetta

 

Tänään olen kutsunut ystävän päivälliselle, jonka valmistan itselleni myös ja pojalle.

Olen tehnyt evästä vuosikymmeniä, mutta silti vähän jännittää, kun vieras tulee syömään. Ehkä hänellä on suuret odotukset. Hän tulee autolla, joten on tyydyttävä kivennäisveteen ja nolla- olueen. Tärkeintä on tietysti keskustelu, ajatusten vaihto hyvän ruuan äärellä.

 

Aamupäivällä kävin vaihdattamassa autokorjaamolla peräkärryyn toisen renkaan. Toinen vaihdettiin eilen illansuussa, koska rengas vuoti. Vuodon syy oli arkisesti terävä kipsilevyruuvi.

Ilmanpaineen laskun syytä tutkittaessa kävi ilmi, että rengas oli muutenkin jo niin huono, että sen pykeämien kohdilta se olisi voinut räjähtää milloin vain.

Voi vain arvailla, mitä tapahtuisi satasen vauhdissa, jos peräkärryssä on lastia.

Aika tekee tehtävänsä runsaassa kahdessa vuosikymmenessä.

 

Kuuntelin Youtubelta ruotsalaisen mestarin Anders ”Pugh” Rogefeldtin kappaleen Aftonfalken selvittyäni pyörän vaihtourakasta. Tuo säveltäjä- sanoittaja jäi ABBA:n jalkoihin parhaina vuosinaan. Meillä Suomessa hänen mestaruutensa selvisi vasta, kun Abba lopetteli.

Rogefeldtin sanoitus on mielestäni suurta runoutta, vai mitä lukija sanoisi? Kirjoitan hänen laulunsa sanat tähän.

 På ängen finns en aftonfalk

Röd som blod och höst

På ängen finns en aftonfalk

Grå som skiffer och hav

Ki ki ki, ki ki ki

En klagande röst bor i hans bröst

På ängen finns en aftonfalk grå som skiffer och hav

 

I havet simmar hajarna

Både fula och grå

I havet simmar hajarna

Säg vad tänker dom på

Ingenting, ingenting

Dom hugger med tand, bli kvar här på land

I havet simmar hajarna

Säg vad tänker dom på

 

På fjället bor en östanvind

Blåser sin andedräkt

På fjället bor en östanvind

klädd i björk och i ljung

Låt den gå, låt den gå

Den dufvorna bär vita och blå

På flället bor en östanvind

klädd i björk och i ljung

 

Neljäs säkeistö on sama kuin ensimmäinen. Rogefeldt laulaa myös soiton lisäksi mestarin tavoin. Suosittelen kuuntelua.

Valokuvasin sanoituksen ja lähetin sen Lemmenjoelle vaimon sisarelle. Sisarukset ovat olleet yötä siellä laajahkolla Lapin matkallaan. Tuntureita on varmaan nähty. Siellä on tuulen suu, kuten sanotaan Riki Sorsan Muuttohaukka- laulussa. Se on tehty Rogefeldtin ideoiden pohjalta. Sorsan äidinkieli oli ruotsi, joten hän osasi heittäytyä tunnelmaan.

Melko usein kyllä käännökset ja jäljitelmät eivät vastaa alkuperäistä, mutta se on makuasia.  Kukaan ei ole päässyt alkuperäisen Hotel Californian lopun kitarasoolojen ja improvisaatioiden tasolle.

 

Tässä oli ajatuksia tälle tiistaille, aurinkoiselle päivälle, jolloin paljastui, kuinka lähellä loppu oli ollut. Kuskaan kesän aikana mökiltä polttopuita kotiin. Rengas olisi todennäköisesti räjähtänyt matkalla peräkärrystä, ja se olisi silloin ollut menoa. Aamulla, kun tämä varmistui, tunsin tarvetta panna kädet ristiin hetkeksi.  Joku olisi tehnyt ristinmerkin.




Ei kommentteja: