Helluntaita

 

Helluntain palveluksessa oli Pyhäjärveltä kotoisin oleva vanha pappi Matti Vuohtoniemi. Häntä avusti papiksi opiskeleva Stina Matinniemi. Hän on pitkin vuotta ollut ahkerasti pappien tukihenkilönä.

Tykkään vanhojen pappien tietynlaisesta jäykkyydestä, joka tuo mukanaan turvallisuutta, vakautta ja selkeyttä toimintaan.

Vuohtoniemi toimitti messun vuosia sitten keskellä talvea Pyhän Annan kirkossa. Silloin oli pakkasta, ja hän mainitsi, että kesäpaikan talo Pyhäjärvellä syö tämmöisillä pakkasilla valtavasti sähköä. Lämmitys vie paljon energiaa.

Mukavan tuntuinen vanhan ajan mies. Matti ei ole laulumiehiä, kuten ei myöskään meidän mainio Helimme. Minä aistin tarkasti nuotit – ja niistä poikkeamat – mutta en osaa silti laulaa.

 

Olin vähän kateellinen molemmille veljille, joilla oli nuottikorva äärimmäisen tarkka ja he osasivat soittaa. Muistan, miten isoveli soitti kaksi kertaa kuultuaan radiosta jonkun sävelmän kitaralla virheettömästi.

Opettajana toiminut pikkuveli opiskeli säveltämistä ja eri instrumenteilla soittamista keski-ikään asti. Hän sävelsi tyttärensä häihin valssin tuosta vaan.

 

Nyt olemme suuren sodan vaikutusten keskellä. Ei tee mieli ajaa yhtään autolla, koska menovesi on niin kallista.

Ukrainan kansa puolustautuu urhoollisesti. Siellä on isänmaallista kansaa. Muistan, miten isäni, joka kuului oman kuntansa Suojeluskuntaan, kertoi, että ainut kriteeri järjestöön liittymiseksi oli isänmaallisuus.

Monet luulevat aivan väärin, että tuo järjestö oli äärioikeistolainen järjestö. Se ei pidä paikkaansa lainkaan. Isä korosti tätä.

Hän sanoi, että sinne tuli nuorukaisia, joilla oli vain yhdet vaatteet päällä eikä mitään omaisuutta. Oli kommunistienkin poikia, kaikkia maailmankatsomuksia. Yhteistä oli halu puolustaa Suomea vihollisen hyökkäystä vastaan.

Koulutus, joka tähtäsi selviytymiseen taivasalla kaikissa säissä, majoittuminen ankaralla pakkasella metsään, suunnistus, kiikarin käyttö ja ammunta olivat ohjelmassa. Hiihto kilpailuineen kuului asiaan.

Sodan ajan asiantuntijat ovat sanoneet, että Suojeluskunnan merkitys liikekannalle panossa ja koulutusta antavana järjestönä oli ratkaisevan tärkeä sodissamme Neuvostoliittoa vastaan.

 

Viikon päivät meitä on kummastuttanut ja ihastuttanut kattohaikara

Olkkopuron suoran eteläpäässä. Se istuu usein katulampun vaakasuoran varren päällä yhdellä jalalla. On se nähty pellollakin.

Eräs ystävä arveli, että kyseessä on nuori lintu, koska höyhenten väri ei sovi aikuiseen lintuun. Kuvia löytyy lintukirjoista ja netistä.

Toivottavasti lintu pärjää meidän kesässä ja osaa sitten hankkiutua talven alta pois Afrikan lämpöön.

Välietappina monilla linnuilla on Tonavan tai Rhone- joen suiston mainiot tankkaus- ja levähdyspaikat sekä pohjoisen Israelin Hula-järvi. Viimeksi mainittu sijaitsee entisessä `kuoleman varjon maassa`. Sen aiheutti malaria, joka on onneksi saatu katoamaan.

 

Äskettäin näin luonto-ohjelman, jossa Tonavan suistoon palautettiin kauan sitten siellä asuneita vesipuhveleita. Ne pitävät suiston osaltaan avoimena ja estävät rämettymisen. Eläimet metsästettiin sukupuuttoon – kuten alkuhärkäkin – nälän voittamiseksi Euroopassa.

 

Vaimon sisar soitti äskettäin minulle. Hän kertoi muistavansa äitini hänen hyvyydestään ja sydämellisyydestään. Hän tiesi, että äiti oli kasvattanut lapsensa hyvyydellä eikä ankaruudella. Esimerkin voima oli ollut suuri.

Herkistyin melkeinpä kyyneliin asti tästä lausunnosta. Se pitää juuri paikkansa. Olen hyvin tyytyväinen siitä, että olen perinyt suuren ja erehtymättömän herkkyyden häneltä. En viihdy pamppujen ja itseriittoisten tyyppien seurassa, vaan vaatimattoman kansan keskuudessa.

Mökin mummoissa ja vaareissa on elämän seulomaa hyvyyttä ja viisautta. Sieltä löytyvät kultahiput.

 

Osaan olla kiitollinen niistä, jotka auttavat minua konehommissa ja huolloissa sekä tietokoneen ajan tasolla pidossa. Monet asiat ovat kyllä tuttuja, sillä minulla on edelleen kyltymätön kaiken laatuisen yleistiedon jano.

Olisin hyvin otettu, jos kansamme johtajat ymmärtäisivät – ennen kuin on myöhäistä – suoluonnon, kosteikkojen ja veden kulkureittien ennalleen palauttamisen. Meillä olisi silloin todella rikas luonto. Varoja pitäisi irrota mudan ja humuksen imurointiin pois hiekkapohjaisista järvistä, niistä, joihin suo-ojat edelleen suoraan laskevat.

Isoissa virtavesissä tilanne on parempi, koska siellä vesivirran huuhteleva vaikutus pitää osaltaan pohjahiekan ja soran puhtaana. Lahtivesissä isoissakin järvissä on paljon puhdistettavaa.

Jos tämmöinen työ onnistuu, Suomi olisi omavarainen siian, taimenen ja muikun suhteen. Lohi alkaisi uudelleen nousta niihin jokiin, joissa se keskiajalla käytännössä elätti kansan.

Kalan ohella syötiin ohraleipää, teuraseläinten lihaa sekä metsän riistaa, marjoja ja sieniä. Elämä oli melko lähellä ihmisen alkuperäistä taloutta, jolla kansat pärjäsivät kivikaudelta saakka.