Pihakoneet

Pihan hoitoon tarvitaan koneita. Niitä ilman ei kukaan tunnu pärjäävän nykyään.

Lapsuudenkodissani – joka oli maatila – hevonen hoiti pihan nurmikon matalana pitämisen. Leinikit ja muut hepalle kelpaamattomat kasvit isä vetäisi matalaksi viikatteella.

Terän hän pyyhkäisi puhtaaksi ratamonlehtitukolla. Sen jälkeen alkoi liippa heilua rytmikkäästi. Vuoron perään peukalo ja sormet terän vastakkaisella puolella antoivat tilaa liipalle. Toiminta oli nopeasti etenevää ja automaattista. Yritin opetella tuon taidon, mutta en kehittynyt siinä mestariksi asti. Isä pystyi katselemaan vapaasti maisemia ja juttelemaan toisten kanssa samaan aikaan, kun hän teroitti viikatteen terää.

Näin tädillä 1960- luvun alkupuolella työnnettävän ruohonleikkurin. Siinä ei ollut moottoria, vaan terät liikkuivat, kun täti työnsi leikkuria: pyörien pyörimisen voimalla terät liikkuivat. Tuommoinen kone on hiljainen ja hyvin ekologinen. Sen käyttäjän pitää olla topakka, sillä kaikki energia lähtee niin sanotusta hartiapankista.

Kun muutimme omakotitaloon ja laitoimme nurmikon ja istutuksia seuraavana kesänä. Ostin polttomoottorikäyttöisen ruohonleikkurin. Se oli hyvä ostos, sillä sen jälki oli tasaista. Kone oli helppo huoltaa. 

Leikkuriin sai siihen aikaan helposti rautakaupasta vaihtoteriä, joita kutsuttiin puukkoteriksi. Ne kiinnittyivät istukkaan pultin avulla. Kun appiukon vanha kone herkesi pelaamasta kokonaan, annoin omani hänelle. Huomasin, että ruohon leikkaaminen oli apelle himotyö, johon hän ei kyllästynyt koskaan. Tuo ruohonleikkuri oli hyvin herkkäkulkuinen ja siksi se sopi sodan käyneelle veteraanille hyvin.

Tilalle hommasin keräävän ruohonleikkurin. Se oli raskaahko ja kankea käyttää. Hyvän jäljen se teki, ja niin saatiin kompostiin käyntiainetta. 

Kun pitkän ajan kuluttua minusta oli tullut selkäinvalidi ja olin varmaankin tehnyt 99 temppua kuin keskiajan musketin lataamisessa noidannuolista selvitäkseni, maatalousmyyjä suositteli minulle traktorimallista leikkuria.

Tein kaupan, jota en ole katunut, sillä kone pelaa vieläkin. 

Vein keräävän leikkurin, jossa oli hyvä moottori, pienkonehuoltoon, josta sain kevyesti kulkevan työnnettävän pikkuleikkurin tilalle. Sitä tarvitaan paikkoihin, joita ei tavoita ajoleikkurilla.

 

Rappusten edustalle, seinustoille ja tien sekä polkujen varteen tarvitaan ruohotrimmeriä. Kevyt ja hyvä pienelle pihalle on akkukäyttöinen laite. Siihen kannattaa ostaa kaksi akkua, jolloin trimmerillä pärjää erinomaisesti. Kauppaan kuuluu akkulaturi. Tällaisen koneen huolloksi riittää puhtaana pitäminen ja akkujen lataus.  Akut tulee säilyttää talvella täyteen ladattuina lämpöisessä.

 

Tien varsille ja ojien luiskiin, horsmikoihin ja pitkäksi venähtäneeseen ruohikkoon tarvitaan voimakkaampi trimmeri. Hommaan käy myös raivaussaha. Siinä riittää puhtia. Jos ruohon sekaan on ilmaantunut pajun, haavan tai koivun vesojakin, voimaa trimmeriin tarvitaan. Silloin raivuri on paikallaan.

Ättäröin vuosikausia trimmerin siimapäiden kanssa. Milloin siima jumiutui paikoilleen, milloin se pursusi ulos boksistaan valtoimenaan, kun avasin siimatilan kannen.

Onneksi osuin tutun maatalousmyyjän luokse oikeaan aikaan. Hän sanoi, että nyt ovat huolet poissa siimasotkujen vaiheilta. Ruotsissa on keksitty ratkaisu, joka on ällistyttävä.

Sain kuulla ja kokea täydellisen esittelyn hieman ufoa muistuttavasta vehkeestä, jonka runko on alumiinia. Maata vasten on mustasta muovista tehty loiva kartio. Kun se viistää ruohikon pintaa maassa, syntyy sopivan lyhyt työstöjälki. Nelimillistä, hakulareunaista siimaa myydään valmiiksi pätkittynä tai metritavarana. Olin heti myyjän toimesta täydellisesti myyty.

Ratkaisevan tärkeä trimmerin siiman pidike on kuvattu eri kanteilta. Siihen on pantu yksi pätkä hakulareunaista, nelimillistä siimaa. Se riittää minun vaatimattomaan trimmeriini. Raivaussahaan pidike laittamalla voi lisätä toisen siiman pätkän, koska voimakkaan koneen teho riittää. Siinä katkeavat horsmat, ohuet vesat, pietaryrtit ja muut talventörröttäjät. Kunnollisilla vehkeillä työskentely käy pienestä juhlasta siellä mielen sopukoissa!

Siihen loppui taistelu siimasotkujen kanssa. Olen ollut ylen tyytyväinen tähän Juhani Komun myymään laitteeseen. Usutin pojankin tekemään kaupat samassa liikkeessä.

Agrimarketia ei meillä enää ole. Siellä oli Suomen parhaat  maatalousmyyjät, Komu ja Hirvimäen pariskunta. Kaikki hyvä katoaa maailmanhistoriallisessa tapausten vyöryssä. Nyt on menossa sota taas Euroopassa. Nälänhätää ennustavat visionäärit elikkä ennalta näkijät.

Yllä mainittu trimmerin siiman kiinnityslaitekin vaatii huoltoa. Vähintään syksyllä se pitää purkaa ja puhdistaa vihreästä ruohomassasta, joka tunkeutuu joka paikkaan. Vesi ja harja riittävät työhön.

Kun ensimmäisen kerran purkaa laitteen, on syytä katsoa sen rakenne tarkkaan. Sisällä on neljä ohutta jousta ja niihin liittyvät hammastetut osat.

Nämä ovat trimmerin siiman paikoillaan pysymisen kannalta hyvin tärkeät. Ilman niitä siimanpätkä sinkoutuu valtavalla vauhdilla tietymättömiin. Alumiiniosassa mainitaan maksimaalinen kierrosnopeus 11000 kierrosta minuutissa! Se on aika haipakkaa, ja keskipakoisvoima on siinä vauhdissa merkittävä. 

Oikein voimakkaassa raivaussahassa siiman pidikelaitetta voi käyttää jopa neljällä siiman pätkällä varustettuna. Jopa ura aukeaa. Silmien suojaamiseksi on välttämätöntä käyttää suojalaseja, vaikka ne eivät ole pakolliset.

Tiheästi asutulla alueella on otettava huomioon muut ihmiset koneita käyttäessä. Melu vaivaa monia, jotka haluavat nauttia rauhasta omalla pihallaan tai terassilla. Siksi on enemmän kuin tarpeeseen markkinoille alkaneet tunkeutua akkukäyttöiset koneet. Erityisesti akkukäyttöinen raivaussaha trimmerikäytössä on melkein kuin taivaan lahja älypäiltä, joille keksinnöt ovat sekä työ että harrastus.

Rahoja semmoisen osto kyllä vaatii enemmän kuin polttomoottorikäyttöinen vastaava kone, mutta kaiken sanotaan olevan suhteellista.

Väittävät, että viinan, oluen ja tupakan äkillinen poisjättö avaa taivaat ihanille ostoksille! Siihen temppuun pystyy vain voimakastahtoinen tyyppi.

---