Ukkosilma

 

Se kesä ei ollut kovin häävi säiltään. Ostin viimeisten lumien aikaan edellisenä keväänä käytetyn työkelkan. Sillä oli tarkoitus ajaa polttopuita metsästä klapeiksi valmistusta varten mökille.

Rangat kaadoin pojan avustamana edellisenä myöhäsyksynä. Samalla laitoin punaiset nauhat kiinni puiden oksiin tai runkoihin ajourien eli niin sanottujen ketunlenkkien varteen. Tarvittaessa ajouraa raivattiin vapaaksi liseikosta.

Kasojen päihin asetin pystyasentoon kepit, joihin kiinnitin myöskin punaista nauhaa. Näin oli helppo löytää rankakasat paksunkin lumen alta. Tapana oli ajaa tammikuusta alkaen valmiit urat kovettumaan. Tavallisin määrä oli kolme ajourien tamppausreissua ennen varsinaisten ajourakkaa. 

Keväällä puuvaraston lähelle ajetusta rankakasasta tehtiin klapeja maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa. Klapit saivat tuuleentua ja kuivua ulkosalla kolmesta neljään viikkoa ennen kuin polttopuut siirrettiin puuvarastoon lopullisesti kuivumaan.

Klapit saavat kuivahtaa kevätahavassa.

Niin päästiin lumien kadottua elämään kevättä ja kesää huolettomana, kun seuraavan talven lämmityspuut olivat varmistettu.

Taimikoita raivailtiin ja valmistettiin muutaman ojan ylitse sillat, jotka laadittiin kestopuupylväiden päälle kakkosneloslankuista. Nekin olivat sään kestävää materiaalia.

Olin toiminnallisten lomien ystävä enkä tykännyt makailusta enkä matkailusta lainkaan. Iltaisin toki lueskelin, koska olin aina utelias tiedon perään.

Tuolloin mökillä oli aurinkopaneeleiden avulla valaistus ja matkapuhelimien lataus. Elintarvikkeet säilyivät hyvin kaasutoimisessa jääkaapissa. Kaasun voimalla keitettiin ja paistettiin yksinkertaisen keittimen avulla. Siinä oli kaksi keittopaikkaa. Näin varustettuna mökillä ei kärsitty sähkökatkoksista. Tasavirralla toimivasta pienestä mökkitelevisiosta voitiin seurata uutisia ja jalkapallokisoja.

 

Yhtenä heinäkuun päivänä olin pojan kanssa lomailemassa mökillä. Sain kerrankin vuosiloman heinäkuulle. Se johtui varmaan siitä, että muut loman kärkkyjät olivat ensimmäistä kertaa poissa rivistä. He jättivät terveyskeskuksen lopullisesti.

Päivän askareet oli tehty ja päivällinen nautittu aikaisemmin, mitä tavallisesti. Ilma oli tyyni ja vallitsi iltapäivän unelias rauha. 

Menin käymään ulkona ennen kuin oli tarkoitus olla vähän aikaa pitkällään levähtämässä. Näin korkeiden pilvipatsaiden kerääntyvän koillisen ja pohjoisen suunnalle. Aurinko paistoi pilviin, joiden alimmat kerrokset olivat sinimustat. Pilviverhon alapuolella oli tummia, irrallisia pilven suikaleita, joiden muoto muistutti surffilautaa. Pilvipatsaissa näkyi levoton mylläkkä ylöspäin nousevien virtausten vuoksi, arvelin.

Yllättäen kuului kaukaista jylinää pilvistä. Kuulostelin. Korva otti kaukaa yhtenäisen kumun, joka ennusti ankaraa ukkossäätä. Mökin sisälle emme kuulleet ukkosen ääniä. Se saattoi johtua siitä, että melko lähellä napurikunnan puolella oli yli kaksisataa metriä korkeita mäkiä, joiden takaa pilvet lähestyivät kuin salaa. Pilven lähimmässä reunassa näkyi selvästi alasimen muotoinen alue. Se on varma merkki ukkosluontoisesta ilmasta. 

Mökin ympäristö oli vielä rauhallinen ja veden pinta rasvatyyni. Rakennuksen seinä – kun nojasin siihen selällä – tuntui kuumalta. Aurinko oli paistanut koko päivän täydellä voimallaan. Kello näytti puolta neljää.

Palasin sisälle ja sanoin pojalle, että ilma tuntuu olevan muuttumassa. Kolmen maissa oli kuunneltu säätiedotus, jossa kerrottiin, että Kajaanista saakka yhtenäinen ja paksu pilviverho ulottui Pohjois- Savoon asti. Varotettiin ukkospuuskista järvillä.

 

Hitaasti ulkona hämärtyi, kun pilvet peittivät kirkkaan taivaan.

Rannan koivut ja tervalepät liikahtelivat. Sitten niihin tarttui toistuvasti tuulenpyörteitä, jotka irrottivat lehtiä.

Järven pinnassa vaelteli pyörteitä, ja pian alkoi kova tuuli etelän suunnasta. Ilma tuntui repeilevän, kun ukkonen pauhasi.

Näimme, että salamointi oli suurimmaksi osaksi pilvissä paikasta toiseen. Se muodosti yhtenäisen jylisevän ja pauhaavan perusäänen. Kovin ääni tuli maasalamoista. Mökki tärisi yhtenään niiden voimasta.

 

Lapsena pelkäsin ukkosta. Istuin pari kertaa kellarin rappusissa. Sinne eivät näkyneet salamojen välähdykset, ja jyrinäkin oli vaimeampaa.

Rippikouluiässä luin, että kukaan ei voi pidentää elämäänsä kyynäränkään vertaa. Tulin myös vakuutetuksi siitä, että pelastuminen on Luojan armon varassa. Ukkosta on mahdoton paeta. Koin ukkosen pelon turhaksi ja se katosi itsestään. Jäljelle jäi luonnon voimien kunnioitus ja ihan terve asenne, ettei pidä tahallaan uhmata rajuilmoja.

 

Katselimme pojan kanssa mökin ikkunasta ulos. Lahdella oli muutamia isoveljen kalanpyydysten merkkikohoja. Niiden tiesin olevan kuution muotoisia. Sivu oli noin kolmekymmensenttinen. Kohot näkyivät vain salamojen välähdysten aikana. Suoranainen pimeys kätki merkit muuten.

Pilvien täytyi olla paksuja. Uutisista saimme tietää illalla, kun kuuntelimme patteriradiota, että pilvirintama oli maakunnan laajuinen.

Äkkiä kuului pamahdus, niin että rakennus tärähti voimakkaasti. Samalla näkyi kirkas välähdys. Salama iski lähelle. Emme uskaltaneet mennä ulos etsimään osumakohtaa.

Mökkiä vapisuttaneita iskuja tuli läheisiin mäkiin vähän päästä. Kello näytti jo yhdeksää. Rajuilma oli jatkunut viisi tuntia eikä tuntunut yhtään asettuvan.

Valmistin vaatimattoman iltapalan. Nautimme sen pöydän ääressä, kuten tavallista. Katselimme samalla ulos.

Erikoista oli, että tuuli oli välillä lyhyen hetken voimakkaasti pyörteilevä. Se riipoi puista kariketta ja heitti aivan ikkunan yläosaan asti vesipisaroita.  Normaali vesisade ei ulotu ikkunaan tuulellakaan, koska terassi on välissä sekä pitkä katon lippa suojana.

Nyt näkymä järvelle katosi välillä. Sade ei ollut vesimäärän puolesta kovaa kuin hetkittäin. Tuuli kuivasi ikkunan monta kertaa illan aikana. Ilma ei ollut jäähtynyt. Terassi oli siihen aikaan avoterassi, jonka hirsiseinissä oli aukkoja eteen ja sivuille.

Jatkuva rytinä ja mökin tärähtely esti yritykset nukkua. 

Salama iski toisen kerran lähelle, jolloin välähdys tuli yhtä aikaa pamahduksen kanssa. Avasin oven terassille ja katselin siitä varalta, ettei mikään pala lähellä tulessa. Terassille kuului humiseva tuulen ääni ja yhtäjaksoinen ukkosen jyrinä, jossa ei ollut lainkaan taukoja. Olimme sisällä vaatteet päällä ja kengät jalassa valmiina lähtöön, jos ukkonen iskisi mökkiin.

 

Valvoin puoli yhteen yöllä. Silloin arvelin, että pahin olisi ohitse. Nukahdin helposti, vaikka taustaäänet eivät olleet hiljenneet.

Poika sanoi aamulla valvoneensa ukkosen takia puoleen neljään. Silloin ukkosrintama oli mennyt ohitse. Se kesti kaksitoista tuntia.

 

Etsimme kesän aikana lähelle iskeneiden salamojen osumakohtia, mutta niitä ei silloin löytynyt.

Syksyllä huomattiin, että aivan järven rannan äärellä ison kuusen latva oli ruskea parin metrin matkalta. Mökistä kuuseen oli viisikymmentä metriä. Kun jää talvella oli kestävä, kaadoin kuusen jäälle. Oksat kasattiin rannalle ja rungosta tehtiin parin – kolmen metrin mittaisia pölkkyjä. Ajoimme ne moottorikelkan ja sen reen avulla klapien tekopaikalle. Huomasimme, että kuusen runko oli haljennut ja puuaines oli kuivaa. Teimme runsaasti sytykkeitä puuvarastoon tästä kuusesta. Kiehiset ottivat helposti tulen.

 

Sadan viidenkymmenen metrin päästä mökiltä löytyi toinen salaman osumapaikka. Suuren kuusen latva oli katkennut ja puun yläosan neulaset olivat ruskeat. Menimme katsomaan lähempää.

Puuhun oli osunut ukkossalama.

Puun ympärillä maassa oli sentin paksuisia ja seitsemän tai kahdeksan senttiä leveitä säleitä. Pituutta niillä oli kolmesta neljään metriin. Osa oli lentänyt lähes kahdenkymmenen metrin päähän puusta. Sen rungossa näkyi kymmenen senttiä leveä kiilamainen railo. Vaurio oli noin kymmenen metriä pitkä. Osassa säleitä näkyi mustumaa, joka saattoi olla merkki tulipalosta, joka oli sammunut kovassa sateessa alkuunsa. Keräsimme säleet sytykkeiksi mökin puuvarastoon.

Annoin metsästyskaverin kaataa puun, koska hänellä oli traktorissaan juontolaite, jolla hän sai vedettyä puun rungon tien varteen katkontaa varten. Puuaines oli ollut niin kuivaa, että se oli syttynyt uunissa helposti ilman kuivatusta. Arvelimme, että salama oli höyrystänyt puun nesteet ilmaan. Tulipalo oli ollut lähellä.

 

Muistan vieläkin selvästi, vaikka ukkosilmasta on pian parikymmentä vuotta, että kun avasin mökin oven terassille, kuulin pilvistä ihmeen kirkasäänisen, osittain rätisevän tuntuisen jylinän, jonka paineaallot tuntuivat kasvojen iholla. Tuo salama osui aivan lähellä olevaan mäkeen, ja sen äänet kimpoilivat mäestä toiseen erikoisella tavalla.

Aina, kun pappi Tapio Räisänen saarnaa innoissaan, hänen äänensä muistuttaa jollain tavalla ukkosen jylinää, jossa on erotettavissa tuomion uhka.