Sietämätön kutina

 

Minun lapsuudenkodissani kävi aika paljon vieraita viisikymmenluvulla. Meillä yöpyi monena talvena työnsä vuoksi kaukana asuvia. Heille tarjottiin aamupala, eväät päiväksi sekä päivällinen.

Eräs työnjohtaja oli vuonna 1957 syksystä kevääseen. Hänen sukunimensä oli Hynninen. Hän johti töitä suurilla savotoilla metsissä.

Yksi mies, joka asui lapsuudenkodissaan Maaningalla veljensä perheessä poikamiehenä, yöpyi meillä kovimman talven ajan. Heillä oli metsäpalsta Maaningan ja Tervon pitäjien rajalla. Siellä piti tehdä vaikeassa maastossa hankintakauppaa.

Muistan, miten Hynninen katsoi hienoa taskunauristaan ja sanoi, että kohta sen Sputnikin pitäisi alkaa tulla. Mentiin pihalle marraskuisessa kylmyydessä. Odotellessa alkoi jo kylmä hyräytellä eli tutisuttaa. Juuri silloin Sputnik ilmestyi lännen taivaalle ja se kiiti itään päin. Tekokuusta riitti juttua.

 

Isän sotakavereita ja sukulaisia kävi usein. Välistä tuntui, että vieraita oli lähes jokaisena viikonloppuna käymässä. Seuraavalla vuosikymmenellä kyläily tuntui harventuvan.

Kuuntelin miesten puheita. Suurin osa niistä on jo unohtunut, mutta jotakin on säilynyt sentään sieltä asti mielessä.

 

Yhdellä miehellä oli ollut hankala varvasvälien kutina.

Hän oli aavistanut, että se ilmestyi vuoden sisällä siitä, kun hän oli siirtynyt nahkasaappaiden käytöstä kumikenkiin. Isäkin sanoi, että hänelle eivät kumisaappaat sovi ollenkaan. Kun ne ovat päivän jalassa, illalla ja yöllä on aina suonenvetoja. Siksi hän käytti aina nahkasaappaita, usein jalkarättejäkin. Ne olivat flanellikangasta.

Yksi viisas neuvoi varvasvälikutinaa potevalle, että pitää mennä apteekkiin ja pyytää pieni pullollinen ”vormaliinia ähvällä”. Sillä piti voidella kaikki paikat varvasväleissä, joissa on kutka ja iho muuttunut vaaleaksi ja siellä oli pieniä halkeamia.

Mies voiteli.

Kutina lakkasi välittömästi, mutta iho ikään kuin kuoleutui tunnottomaksi ja myöhemmin kuoriutui pois.

Vasta lumiaikana uusi ohut iho kasvoi verestävien haavapintojen peitteeksi.

Mikä kärsimysten kesä!

Rasvattuja pumpulitukkoja täytyi pitää varvasväleissä sukkien alla, etteivät haavapinnat olisi kasvaneet yhteen.

Aikuisena ymmärsin, että kyseessä oli varvasvälien silsatauti, joka aiheuttaa saatanallisen kutkan. Silsasienen tappoi formaliini. Se tuhosi ihonkin. Kova hoito.

 

Selän ihon kutka on hankala kestää. Sormet eivät ulotu raapimaan. On kyhnytettävä ovipieltä tai pesuharjaan on teipattava jeesusteipillä kaareva varsi, jolloin kutkapaikan harjaaminen on mahdollista, kun kutina on pahimmillaan.

Kuulin jutun, jossa vanhaisäntä  kärsi unettomuudesta viikkokausia selän ihon kutinan vuoksi. Hän uskoi vaivan olevan saatanan lähettämä. Se niin hyvää työtä, että se vei voimat taistelussa.

Viina ei auttanut sen paremmin ulkoisesti kuin sisällisestikään.

Tuskan vallassa vanhus ampui Husqvarna- mustaruutihaulikollaan ulkorappusilta käsin kolme kertaa keskellä yötä. Pyssyssä on melkein metrin mittainen piippu. Ammuttaessa hämärässä aseesta leiskahtaa valtaisa suuliekki. Äreä ukko sanoi, että jos hän ei nuku niin eivät nuku muutkaan.

Naapurit huolestuivat ja lähettivät parantajan vanhan miehen luokse.

Parantaja määräsi tultuaan paikalle ja tarkastettuaan selän ihon ulkosaunan lämmitettäväksi mahdollisimman kuumaksi.

Hänellä oli mukanaan hoitotarvikkeita.

Isossa pullossa oli hevon kusta, säkissä suoturvetta ja suomutaa. Oli pullo oliiviöljyä, joka oli silloin tuntematon maalittomissa kylissä. Puusta tehdyssä astiassa oli sinertävää järvenpohjasavea.

Kun sauna oli kuuma, alkoi hoito.

Paksukankainen pyyhe tuli sairaan selän päälle. Parantaja kaatoi pullosta hevon kusta pyyheliinan päälle niin, että se kastui perusteellisesti. Parantaja löi kovat löylyt vähän päästä ja hakkasi vastalla selkää kovakätisesti.

Kertoja arveli, että se oli oriin kusta, koska tamman kusi oli todella vaikea kerättävä.

Puolen tunnin kuluttua parantaja poisti pyyhkeen ja tiputti sen kiehuvan kuumaan veteen.

Hoidon antaja laittoi nyt suomutaa ja turvetta paksun kerroksen selän päälle. Hoidettava oli mahallaan makuulla lauteella.

Löylyn heitto jatkui. Kutinasta kärsinyt tunsi, kun selkää valeltiin kuumalla vedellä useita kertoja turpeen lävitse. Vesi ei kuitenkaan polttanut. Se oli hyvin lämmintä ja sen pystyi juuri ja juuri sietämään.

Käsittely kesti puoli tuntia, kuten aikaisempi haudekin.

Parantaja otti turpeen pois ja huuhteli selän puhtaaksi lämpöisellä vedellä. Hän kuivasi ihon ja levitti kerroksen vesihauteella lämmitettyä järvenpohjasavea selän iholle.

Kova löylyn heitto jatkui. Vanha mies oli jo aika voipunut, sillä siihen aikaan ei tunnettu nesteytystä. Saunan päälle kyllä juotiin vettä tai kotikaljaa, mutta sitä ennen oltiin kuivin suin.

Kun puolituntinen oli taas kulunut, parantaja kaapi saven pois ja laittoi sen astiaansa. Hän huuhteli selkää lämpimällä vedellä.

Äkkiarvaamatta parantaja kaatoi selän päälle kaivokylmää vettä sangollisen.

Se säpsäytti pahan kerran. Pumppu tuntui ottavan jokusen ylimääräisen laukka-askeleen.

Terapeutti kuivasi selän ihon. Hän voiteli käsitellyn ihoalueen oliiviöljyllä sutia hyväksi käyttäen. Enää ei otettu löylyjä, vaan vanhaisäntä sai käskyn hiipiä pirtille vetämään flanellinen yöpuku päälle.  Matkalla tupaan ikämiestä meinasi ihan huimata. Terapeutti suositteli heti nukkumaan menemistä. Kas kummaa, kutina lakkasi ja yöuni palasi takaisin

Hevon kusen merkitystä en tiedä. Urea voi kyllä pehmittää ihon pintakerroksia. Mutta, voi kysyä, oliko se lainkaan hevon kusta? 

Vedellä laimentamalla syntyy saman väristä liuosta lakka, sitruuna, appelsiini, greippi ja tyrnimehusta. Suurissa guruissa on aina salaperäisyyttä ja tutkimatonta, joka lisää terapeuttista vaikutusta potilaiden keskuudessa. Olisiko vain vedellä kasteltu pyyhe ajanut saman asian?

Suoturvetta käytetään nykyäänkin hoidollisessa tarkoituksessa hauteena, kun ihon toimintaa halutaan virkistää.

Savi on yhä käytetty aine ihotaudeissa. Ei järvenpohjasaveakaan ole hylätty. Kylpylöissä Keski-Euroopassa käytetään yhä lämpimiä savihauteita. Savi lienee täysin steriiliä. Lämpö ja saven alla vallitseva sataprosenttinen kosteus elävöittää ja pehmentää ihon.

Äkillinen kylmän veden huuhtelu sai varmaankin talirauhaset supistumaan ja pani ne tyhjentämään kaiken rasvansa iholle. Oliiviöljy toimii kosteuden haihtumisen estäjänä iholla. Juuri veden liiallinen haihtuminen kuivattaa ihon, jolloin se alkaa hilseillä ja kutista.

Jatkohoitona terapeutti käski voidella selän kerran tai kahdesti viikossa mehiläisvahalla. Sitä parantaja möi hyvänlaisen pakkauksen vanhalle miehelle, jonka saatanallista kutinaa oli hoidettu.

Saven parantaja vei mukanaan, samoin jäljelle jääneen hevon kusen.

Maksuksi parantaja pyysi hinnan vahasta ja pullollisen viinaa. Sitä oli heti antaa mukaan, koska entisaikaan monet pitivät muutaman pullon viinaa aina vilustumisen varalla kotona.

Kirjoitin isän pyynnöstä hänelle pirtua pro Auctore -reseptillä neljänneskilon. Huomasin, että pullo oli avaamatta vielä kymmenen vuoden kuluttua. Oli ilmeistä, että kylmän vihat eivät vielä olleet iskeneet.