Kävin Venäjällä

 

Siitä on jo aikaa, kun pääsin vaimon ja monien hänen sukulaistensa kanssa vierailemaan Venäjän Karjalassa.

Rajalla oli vastassa byrokratia, josta toki olimme kuulleet kerrottavan. Kiväärimiehiä seisoi sivummalla tullin alueella. Piti täyttää paperi, jossa uhattiin, että turisti on siellä maan lakien alainen, joita ei sen kummemmin selitetty.

Paperissa kysyttiin, onko mukana aseita, ammuksia, kylmiä aseita tai muuta luvatonta. Paperi, joka piti täyttää ja allekirjoituksella varustaa, oli kuin sitoutuminen antautumaan Neuvosto- Venäjän lakien mukaan rangaistavaksi.

Toivotusta tervetulleeksi en huomannut.

 

Linja-auto ajeli rauhallista vauhtia Neuvostoliiton Suomelta valtaamalle alueelle. Suuntana oli Sortavala.

Sen valtaukseen takaisin jatkosodassa isäni oli osallistunut. Monissa teoksissa on rintamakuvaajien ottama sodanaikainen kuva, jossa kerrotaan kuvatekstissä, että konekivääri tulittaa vihollista Lastensairaalan alueella. Se oli isäni johtama konekivääriryhmä.

 

Kokonaisia kyliä oli hylätty, mutta osassa vanhoja paikkoja oli vielä asutusta. Monet Sortavalan talojen katot olivat ruosteessa tai paikattu bensatynnyreistä leikatuilla pelleillä. Talojen pihat olivat luonnontilassa.

 

Pääsimme majoittumaan perheeseen, jossa olivat isä, äiti ja poika ja tytär.

Isä johti kaupungin energialaitosta. Äiti oli hyvin puuhakas, ystävällinen ja toimi opettajana. Lapset olivat etevän tuntuisia ja mukavia. He osasivat jonkun verran englantia, kuten äitinsäkin. Isä ei tuntunut puhuvan vieraita kieliä, vaan oli aitovenäläinen tyyppi.

 

Ihmettelin siellä täällä maan päälle johtavia paksuja putkia. Ne kaartuivat takaisin maan alle. Perheen äiti ja lapset selittivät, että vuodon tultua putki korjattiin kiertoreitillä, joka nousi maan päälle. He kertoivat, että valtavat jääpatsaat muodostuvat talvella näihin paikkoihin.

 

Perheen isä seurasi valppaasti keskustelua ja koetti selittää, että lämpö- tai energiahäviö on kolmekymmentä prosenttia. Hän pyöritteli päätään. Ymmärsin, että teknillisen insinöörin yläpuolella oli poliittinen johtaja, joka määräsi, mitä tehdään. Se johtaa tähän, sanottiin.

 

Hyvin eläväinen ja ystävällinen rouva sanoi, että enimmäkseen elokuussa kaupungissa on mahatautiepidemia joka vuonna. Hän arveli sen johtuvan siitä, että samaan lahteen johtivat jätevesiputket ja vedenottamon johdot. Vaikka toimitetaan kammottava klooraus, basillit ovat ehkä siihen jo tottuneet, ja kärsimys lankeaa asukkaille. Vesi pitää keittää, jos meinaa pysyä terveenä. Valitukset eivät johda yhtä riitaista kokousta pidemmälle. Valittaja leimataan tavallisesti höyrähtäneeksi.

 

Huomasin venäläisten sielun olevan kauniisti värähtelevä ja hyvin herkkä. Ihmisissä oli sydämellisyyttä ja he pyrkivät halaamaan lämpimästi vieraita.

Naiset kaunistautuivat upeasti ja he käyttivät värikkäitä vaatteita. Hajuveden ja muiden tuoksuaineiden käyttö oli runsasta, jolloin se peitti tuntumattomiin ympäristön aitovenäläisen hajun. Se tulee liasta, valkosipulista, tupakasta ja votkasta sekä heikkoon kuntoon muhineista rakennuksista.

Rappukäytävien betonipinta oli saanut askelien alla kulua ja jauhautua kurjaan tilaan vuosikymmenien poljennossa.

Valtio omisti kaiken.

Ympäristö oli kuin vastakohta näiden asukkaiden eläväiseen ja herkkään luontoon verrattuna.

Pihoilla liikkui villikissoja ja kodittoman tuntuisia koiria, joiden rotua en voinut määrittää. Monilla olivat pystyasentoiset korvat. Ne olivat päistään taittuneet eteenpäin. Se teki ne hellyttäviksi.

Mietin, miten nämä eläimet pärjäävät talvella. Ehkä niillä oli sittenkin koti, mutta ne saivat aina juosta vapaana luonnossa.

 

Kävimme ohjatuilla reissuilla kaupunkiin tutustumassa.

Jäi mieleen isän kertoma Kuhavuori, jonka suunnasta suomalaiset iskivät kaupunkiin estäen pakenemisen länteen Laatokan rantaan päin. Murtaen suomea puhunut naisopas sanoi, että vuori oli saanut nimensä kuhasta, jonka muotoinen mäki oli. Se tuntui hauskalta puheelta.

 

Kävimme yhtenä päivänä retkellä vaimoni äidin kotipaikalla.

Melko lähelle autiota paikkaa pääsimme Lada Niva- merkkisillä maastoautoilla. Maksoimme kuskeille Suomen tasavallan rahalla, jota venäläiset sanoivat arvokkaaksi ja halutuksi.

Kuskit ajoivat vaatimattoman kuntoisia teitä melkoisella vauhdilla. Kukaan ei käyttänyt turvavöitä. Yleinen ja suloinen huolettomuus sekä melkoinen tupakan poltto kuului imagoon. Ystävällistä väkeä kaikki tyynni.

 

Aamiainen tarjottiin tosi aikaisin ravintolassa, joka oli sisältä karu. Seinät olivat yksiväriset ja pitkät pöydät istuimineen järjestetty kuin työmaaruokalassa. Toisessa päässä oli koroke. Arvelin, että siinä soittaa yhtye tanssimusiikkia. Venäläiset ovat suuri musiikkikansa.

Ruokana oli klassikko eli sianlihakastike ja perunat. Maitoa ja vettä ynnä kotikaljaa tarjottiin. Tummaa leipää ja voita tuotiin pöytään. Jälkiruokana oli todella täyteläinen venäläinen tee. Tuskin parempaa mistään löytyy. Se on sanottava reilusti. Tarjoilijoilla oli essu ja hiukset peittävä päähine. Tässä ammatissa en havainnut miehiä lainkaan.

Ravintolassa oli luvalla sanoen outo haju. Silmään ei sattunut mitään, joka olisi viitannut ilmanvaihtoon.

 

Tukevalla aamupalalla pärjäsi koko päivän retken ihan hyvin.

Kun tulimme autojen luokse monien tuntien kuluttua luonnon valtaaman maatilan ihastelun jälkeen, venäläiset autonkuljettajat olivat kärsivällisesti odottaneet itikoiden piinaamana meitä.

Heillä ei ollut Offia, vaan verenimijöitä vastaan he taistelivat polttamalla pahanhajuisia tupakoita. Tulikuumassa autossa ei varmaan voinut kovin kauan istua, arvelin. Venäläiset ilahtuivat suuresti hyvälaatuisista amerikkalaisista tupakoista, joita joku heille tarjosi ja lahjoitti.

 

Kotimaahan ei oikein löytynyt tuliaisia tuotavaksi.

Kaupassa oli jauhoja, suolaa, sokeria sekä joitakin juureksia sekä votkaa erilaisilla nimillä. Vähän lihoja oli, luultavasti vahvasti suolattuna. Ne eivät haisseet pilaantuneelle. Viinaa lukuun ottamatta kauppa vaikutti samanlaiselta kuin vanhemmat olivat kertoneet niiden olleen heidän lapsuudessaan.

Myyjillä oli valkea esiliina ja tötteröpäähine. Se muistutti kokin hattua. Naiset olivat ystävällisiä ja pulleita. Miesmyyjiä en huomannut esiintyvän.

 

Kolhoosin navetan aitauksessa näkyi olevan mutaa, joka ulottui lehmien säärien puoliväliin asti.

Huivipäiset naiset lypsivät käsin lehmiä, jotka vaikuttivat pesemättömiltä. Meille kerrottiin, että maito on myytävissä vain kahden päivän ajan, koska kylmälaitteita ei ollut. Maatalous näytti jämähtäneen kolmikymmenluvulle. Sanoivat, että heinät eläimille talveksi tuodaan Ukrainasta asti junilla. Se kuului suunnitelmatalouteen.

 

Minulle jäi vaikutelma, että kaikki tavalliset ihmiset olivat ystävällisiä ja vieraanvaraisia. He tekivät kaikkensa turistin viihtymisen eteen.

Sivummalla huomasin kyllä toivonsa siihen systeemiin menettäneitä ihmisiä, jotka koettivat hoitaa sielunsa tuskaa votkalla. Se maksoi pari markkaa hallinpullolta.

 

Perheen topakka rouva, joka näytti johtavan koko kattilakuntaansa, lahjoitti minulle aidosta nahkasta valmistetut pieksut.

Kun niiden varren oikaisi taitteesta ylös, varret ulottuivat puoleen reiteen asti. Jalkineissa oli kippurakärjet 1930- luvun mallin mukaan.

Lahjoittaja kirjoitti minulle tullia varten bumaagan venäjän kielellä. Siitä en tajunnut sanaakaan, mutta siinä sanottiin lukevan, että kyseessä on lahja minulle.

Neuvosto-venäläiseen byrokratiaan ja korruptioon kuului, että silti jalkineet takavarikoitiin tullissa. Annoin heille rouvan kirjoittaman todistuksen, mutta se ei auttanut.

 

Kirjoitimme perheelle kirjeen, ja saimme heihin yhteyden. He sanoivat, että koettavat saada kengät takaisin tullista. Lupasivat tuoda ne vastavierailulla minulle. Perheen äiti ja lapset kävivät seuraavana vuonna meillä, mutta kenkiä heillä ei ollut.

Korruptio, jota vastaan tavallinen kansalainen oli voimaton, oli nielaissut arvokkaat pieksut kitaansa.