Hiljainen, mutta tehokas tappaja

 

Sota ei ole hiljainen, mutta tehokas se on tappotöissä. Kyllä  molemmat ehdot täyttävä juttu on metabolinen oireyhtymä (MBO).

Mitä tämmöinen ihmeellinen tauti mahtaa tarkoittaa? Mietipä sitä!

 

Monet muistavat Vanhalan Manun, joka työskenteli meillä vanhassa terveyskeskuksessa 1970- 1980- lukujen vaihteessa.

Hän tutki tätä sairautta ja muistaakseni teki siitä opinnäytetyön, joka johti hänet lopulta yleislääketieteen professoriksi päätyvälle polulle.

Manu on kotoisin Saarijärveltä, jossa on jonkun kaltainen älypäiden keskittymä. Sieltä ovat lähtöisin taiteilija Kain Tapper ja Marimekon Kirsti Paakkanen, ja tietysti tuo Manu.

Olin hänen ystävänsä, mutta maailma erotti meidät.

Mennäänpä takaisin tappajaan. Sen nimi tarkoittaa tietynlaista riskitekijöiden kasaumaa, joka lisää valtimonkovetustaudin esiintymisen kaksinkertaiseksi ja sokeritaudin riskin viisinkertaiseksi niin sanottuun normaaliväestöön nähden.

MBO koostuu osatekijöistä, joista tärkeimmät ovat kohonnut verenpaine, suuresti kohonneet veren rasvat, sekä ainakin sokerirasituskokeessa esiin tuleva häiriintynyt sokeriaineenvaihdunta. Tärkeä riskitekijä on keskivartalolihavuus, joka sattuu silmäänkin. Edessä näkyy isäntämiehen hahmo tai yrityksen patruunatason johtaja.

Oireyhtymään liittyy varsin kiinteästi niin sanottujen kihtiarvojen nousu ja ei-alkoholiperäinen rasvamaksa.

Vyötärön ympärys voidaan mitata mittanauhalla. Raja-arvoina mainitaan miehille 94 senttiä ja 102 senttiä, naisille 80 tai 88 senttiä.

Verenpaineen voi itsekin mitata kotona, vaikka monta kertaa päivässä. Yksi mittaus lääkärin vastaanotolla tai hoitajan toimesta ei ole ratkaiseva. Noin 30 – 40 prosenttia ihmisistä jännittää huomion kohteena olemista. Silloin paine on varmasti koholla. Tärkeimmät ja ratkaisevat ovat siis kotimittaukset.

Rasvat ja sokeriaineenvaihdunta sekä veriarvot määritetään laboratoriossa.

Oireyhtymän yleisyys on peräti 35 % väestössä. Vahva perinnöllisyys liittyy tähän asiaan.

Tästä kumpuavat aivohalvaukset, aivoverenvuodot, sydänveritulpat, munuaisten vajaatoiminta ja sydämen ennenaikainen väsyminen. Tiedetään myös, että kukaan ei sairasta dementiaa ilman valtimonkovetustautia.

 

Kohonnutta verenpainetta hoidetaan liikunnalla ja vähärasvaisella ja vähäsokerisella ruokavaliolla. Jos paino laskee ja vyötärö ohenee, verenpainetaso laskee selkeästi.

Veren rasvatkin laskevat ruokavaliolla. Ihmeellisesti korjaantuu myös sokerirasituskokeen tulos. Joskus paranee myös juuri puhjennut aikuisiän sokeritautikin. Sokeritauti on hyvin voimakas verisuonien kalkkeutumisen aiheuttaja.

Laihdutuksessa, kun liikuntaa lisätään ja ruokavalio puree, painon pitäisi vuodessa vähentyä viidestä kymmeneen prosenttia. Ei tarvitse luopua kottikärryllisestä keltasävyistä rasvaa, kuten yhdessä mainoksessa näytettiin koko Suomen kansalle.

Jos riskitekijät, jotka selostettiin alussa eivät ole aivan päällekäyvät, pitää kaikessa rauhassa hoitaa MBO:ää vuosikausia. Moni pääsee päämäärään, jotkut puoliväliin. Pieni joukko ei onnistu luonnollisella keinolla paranemaan.

 

Jos verenpaine on kovin jatkuvasti koholla, on aloitettava verenpainelääkitys. Jos puhkeaa sokeritauti, sekin vaatii lääkityksen.

Mikäli veren rasvat ovat vaarallisen korkeat, eivätkä ne siitä taltu, vaikka siirtyisi kasvisruokaan ja söisi valkuaista vain kalan muodossa, on harkinnan paikka tullut. Jos sukukin on hyvin musta valtimonkovetuksen suhteen, on aloitettava kolesterolilääkitys.

Muistamme laihan kirjailijan, Timo K. Mukan, joka kuoli kolmanteen sydäninfarktiin alle kolmekymmenvuotiaana. Hänellä oli tiettävästi hyvin korkea kolesteroli eikä silloin ollut keinoja alentaa sitä.

Noin kymmenellä tuhannella suomalaisella on perinnöllinen – geeniperäinen – verien rasvaisuus (Hyperlipidemia, hyperkolesterolinemia). He saavat ilmaislääkityksen, koska moni ei näe neljäkymmenvuotispäiväänsä, jos mitään ei tehdä. Maailmalla on kuvattu murrosikäisiä lapsia, joilla on jo ollut ensimmäinen sydänveritulppa. 

Eräällä potilaalla, joka oli alle viidenkymmenen ikäinen, oli sydänoireita. Lähetin hänet OYKS:aan. Veren kolesteroli oli 33,3. Lääkäri oli luullut kierrolla, että kyseessä on pilkkuvirhe. Ankaran ruokasäännöstelyn, lähes paaston jälkeen, arvo oli yli 27. Potilaalla oli sekä aivovaltimoiden, sepelvaltimoiden ja alaraajojen valtimoiden ahtaumatauti. Siihen aikaan ei osattu tehdä pallolaajennusta eikä lääkitä rasva-arvoja. Potilas menehtyi kovin varhain valtimonkovetukseen äkillisesti. Kyseessä oli tyypillinen metabolinen oireyhtymä, mutta siitä ei silloin vielä mitään tiedetty.

Kirjoitin tuon potilaan lähetteeseen, että ylös noustessa pimenee melkein silmissä ja on hoiperreltava puhelimeen. OYKS:ssa kuvattiin päähän menevät valtimot. Neljästä valtimosta vain yksi kuljetti verta aivoihin. Muut kolme olivat täysin tukossa. Potilas säilyi hengissä siksi, että kallon pohjassa on valtimokehä (Circulus Willisii), johon kaikki valtimot yhtyvät. Näin veri pääsee latvasuonia pitkin perille. Se on hieno järjestelmä. 

Jos viimeinenkin suoni tukkeutuu, tulee äkkikuolema. Nyt näitä asioita osataan tutkia ultraäänellä, jota silloin ei osattu käyttää verisuonten tutkimiseen. Elektroniikan kehitys on tehostanut ultraäänitutkimuksia.

Jos tiedät sukulaisten äidin tai isän puolelta menehtyneen varhain verisuonitautiin, halvaantuneen tai saaneen muun verisuonikatastrofin, kannattaa mittailla tai mittauttaa verenpainetta, mitata kotona paino ja vyötärönympärys. Jos ilmenee epäilyttävää, on käytävä terkalla tai vastaanotolla.

Olemme kuulleet solakoista julkkiksista, jotka ovat saanee yllättävän sydänkohtauksen tai aivoveritulpan. Niiden takana voi olla osittainen MBO tai yhdistelmä, jossa on jatkuva kiire ja stressi sekä korkeat veren rasvat. Ne eivät anna mitään oireita, vaan tuli saa hiljakseen tehdä työtään kuten sanotaan. Lopulta lävähtää.

Tiedämme hyvin lihavia ihmisiä, jotka elävät ilman kohtauksia yli seitsenkymppiseksi. Heillä on selityksenä luonnonkansojen tasolla verensokeri ja veren rasvat eikä liikaa verenpainetta. Ovat siis saaneet erinomaiset geenit, mutta makeiden syönti tai mässäily ovat nostaneet painon korkealle.

Lihavuus ei siis yksinään vie tuhoon. Jotkut lihavat ovat hauskojakin ja he pystyvät laskemaan leikkiä rasvasta ja appelsiini-ihosta.

Blogistani löytyy perusteellinen artikkeli, jonka nimi on Taistelu lihavuutta vastaan. Koetin valita sanani niin, että kukaan ei tunne itseään loukatuksi.

Asetin artikkelissa itseni esimerkiksi lihavuudesta. Kerroin, että kun kävelykyky romahti, muutamassa vuodessa kolmet kymmenet laadukkaat virkahousut piti viedä seurakunnan kirpputorille. Ne eivät enää mahtuneet päälle.

Peukalon paksuinen valtimo oli lantiossa täysin tukkeutunut verien rasvaisuuden vuoksi. Juuri se vei kyvyn kävellä yli viisikymmentä metriä.

Kirurgi sanoi minulle, kun pyysin miettimisaikaa siihen, onko tosiaan leikattava, että jos haluat vielä kävellä etkä siirtyä jo tuonilmaisiin, leikkaus pitää tehdä heti.

Pahastuin vähän kovaa puhetta, mutta ymmärsin kuitenkin, että kirurgi oli oikeassa.