Ignatios- pyhimys

 

Hän kuului apostolisiin isiin, jotka ovat uskonnon kannalta ratkaisevan tärkeitä. Ilman heitä emme ehkä tietäisi kristinuskosta mitään. Ignatiosta kunnioitetaan pyhimyksenä sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa.

Ignatius käytti itse itsestään lisänimeä Theoforos, joka tarkoittaa Jumalan kantamaa. Legendan mukaan hän oli yksi niistä lapsista, jotka Jeesus otti syliinsä ja siunasi heitä. Tämä perinnetieto lienee totta, koska Ignatios tunnetaan hyvin rehellisenä henkilönä, joka oli kaikin tavoin oikeamielinen.

Pietari oli Antiokian ensimmäinen piispa ja Euodios toinen. Kun hän nukkui kuolon uneen, Pietari nimitti Ignatioksen piispaksi Antiokiaan. Myöhemmin hän oli sen lisäksi koko Syyrian seurakunnan piispa.

Apostoliset isät tekivät seurakuntien hallinnon ja seuraajien koulutuksen lisäksi äärettömän tärkeää työtä. Siinä kopioitiin Evankeliumeja, ja kaikkia apostolien ja piispojen kirjeitä sekä säilytettiin näitä monissa paikoissa salassa, koska käytännössä koko ajan vallitsi jonkinlainen vaino kristittyjä vastaan.

Näille tärkeille varhaiskirkon johtajille oli ominaista suuri lahjakkuus: he osasivat hebrean, aramean ja kreikan kielen perusteellisesti, olivat kirjoitus- ja puhetaitoisia ja he olivat saaneet itse apostolien opetusta uskonnosta. Tärkeimmiksi opettajiksi mainitaan Pietari ja Johannes.

Rooman valtakunnan itäosissa kreikka oli hallintokieli niin, että keisari tarvitsi siellä liikkuessaan tulkin, jos ei itse osannut kreikkaa. 

 

Keisari Neron vaino oli paikallinen ja se rajoittui Roomaan. Tässä vainossa surmattiin Pietari ja Paavali.

Keisarit Vespasianus ja hänen poikansa Titus eivät suoranaisesti vainonneet kristittyjä, mutta vuonna 66 alkaneen kapinan aikana kaikkia juutalaisia surmattiin paljon. 

Vuonna 70 Jerusalem murskattiin ja hajotettiin niin, ettei siitä jäänyt kiveä kiven päälle. Kaikki temppelin kalliit aarteet ryöstettiin. Niitä esiteltiin Tituksen triumfissa Roomassa. Nämä esineet olivat olleet Baabelissa 70 vuotta, kun Nebukadnessar vei Israelin eliitin pakkosiirtolaisuuteen. Esineet palautettiin vuoden 539 e.Kr. jälkeen, kun Baabelin valtauksen jälkeen persialaiset päästivät israelilaiset lähtemään kotimaahansa.

Roomalaiset sulattivat jalometallit ja löivät niistä rahaa armeijalle palkan maksuun.

Tituksen veli Domitianus hoiti hallintoa hyvin, mutta hän oli luonteeltaan kiero ja väkivaltainen. Hänen sanotaan lävistäneen kärpäsiäkin kirjoituspuikollaan. Domitianus määräsi kiinni saatuja kristittyjä kuolemaan, ja hän oli pelottava muutenkin. Lopulta kukaan omainen tai virkamies ei ollut varma hengestään. Syntyi laaja salaliitto, johon keisarin vaimokin liittyi. Arvellaan, että apostoli Johannes surmattiin Domitianuksen vainoissa.

Orjan, johon Domitianus luotti – ja joka oli atleetti – annettiin kuristaa keisari hengiltä. Kaikki uskalsivat nyt hengittää vapaasti.

Vanha ja sairaalloinen Nerva valittiin keisariksi. Hänen avustajansa oli Trajanus, josta tuli parin vuoden jälkeen keisari.

 

Antiokian satama oli erinomainen luonnonsatama. Sitä käytti Rooman laivasto paljon kuljettaessaan sotilaita itämaille ja takaisin Roomaan.

Ortodoksisen kirkon perimätiedon mukaan itse Trajanus kuulusteli Ignatiosta, joka ilmoittautui kristityksi. Keisari tarjosi Ignatiokselle Rooman jumalien ylipapin virkaa, jotta ei olisi tarvinnut määrätä tuomiota oppineelle piispalle.

Juuri keisari Trajanuksen pysyväismääräys oli, että kristittyjä ei pidä etsiskellä lainkaan, mutta jos joku todistettiin sellaiseksi, tuomio oli kuolema. Tätä ohjetta noudatettiin melkein 200 vuotta. Keisari tiesi, että kristityt olivat valtiovallalle kaikkein lojaalein ryhmä. Heitä oli paljon järjestysvallan ja armeijan kirjoilla, ja he olivat oikeudenmukaisia viroissaan.

Kun Ignatios ei suostunut keisarin ehdotukseen, hän sai tuomion. Trajanus määräsi hänet petojen eteen Roomassa, jonne hänet kuljetettiin kahleissa. Ignatioksen annettiin tavata kristittyjä matkan aikana. Hän tapasi mm. Polykarpoksen, Smyrnan piispan.

On ihme, ettei tätä pidätetty nyt. Hänen aikansa koitti vasta 86- vuotiaana vuosien 155 – 160 välillä. Silloin oli menossa laaja Marcus Aureliuksen vaino. Tämä keisari oli stoalaisen filosofian edustaja.

Hän määräsi, että sekä petojen tappamat että muuten surmatut uskovaiset piti polttaa kuoleman jälkeen.

Keisari katsoi, että silloin ylösnousemus olisi mahdoton, kun surmattu muuttuu tuhkaksi, jonka tuuli levittää tietymättömiin.

Keisari vihasi suuresti kristittyjä. Hän halusi tehdä selvän koko kirkosta, sen omaisuudesta, rakennuksista ja uskonnollisesta kirjallisuudesta.

 

Ignatios sai kirjoittaa matkansa aikana seitsemän kirjettä – aivan Paavalin tapaan – eri seurakunnille. Hän ei halunnut roomalaisten edessä puolustaa itseään mitenkään, vaan etsi marttyyrin osaa. Sen kautta pääsisi pian Jeesuksen luo Taivaan kotiin.

Ignatioksen sanotaan olleen ensimmäinen kristitty marttyyri, jonka villipedot repivät ja söivät Colosseumin amfiteatterissa. 

Jäljelle jäi vain suurimpia luita. Ne uskovaiset ottivat haltuunsa ja hautasivat itämaille. Myöhemmin keisari Theodosius määräsi luut siirrettäväksi Roomaan.

Silloin kristinusko oli jo julistettu valtionuskonnoksi.

 

Olen pannut merkille, että meneillään olevassa sodassa pappi henkensä kaupalla pelastaa ihmisiä tulen alta läntiseen Ukrainaan. Hän käytti kirkkorakennuksesta, jossa pakolaiset piileskelivät ja odottivat kuljetusta pois nimeä `seurakunta`.

Ignatioksen sanotaan olleen koko Syyrian seurakunnan piispa. Seurakuntia siis alkukirkossa johtivat piispat apunaan presbyteerit ja diakonit.

Nyt sanoisimme, että Ignatios oli Syyrian kirkon johtaja ja Antiokian piispa. Hän ei luopunut uskostaan eikä rehellisyydestään kuolemankaan edessä, vaikka olisi voinut livistää pakoon tuomiota Trajanuksen edestä tätä huijaamalla, että lupaa uhrata roomalaisille jumalille. Muuta ei vaadittu eikä keisarikaan halunnut julistaa kuolemantuomiota, koska siihen ei ollut mitään valtiollista syytä.

Mutta, Ignatios ei ollut tuuliviiri, vaan jo ennen merimatkaa Aasian maakunnasta Roomaan, hän kirjoitti, että häntä ei saa mitenkään estää pääsemästä petojen edestä ja tulemasta marttyyriksi.