Pehmytterapia

Elämä ei mene ilman surua, surua ja murhetta.

Jos ei muuta, niin vanhemmat sairastuvat ja kuolevat. Usein veli tai sisarkin elää aikansa täyteen. Ystävät harvenevat siirtyessään yleiseen entropiaan, jota ei taivaan lintukaan vältä.

Pienempiä vastoinkäymisiä tulee aina. 

Kone ei pelaa. Autoon tuli kuin kulman takaa kallis remontti, suuri siika meni verkossa helteellä piloille, mustikkasanko kaatui hiekkatielle. En ihmettele, jos suomalainen musiikki soi mollissa.

 Yllä mainittu taakka vaatii purkamista. 

Siinä auttavat lähiomaiset eli oma perhe ja ystävät. 

Jutustelu arjen – ja erityisesti Lapin – asioista on hyvin tärkeää. Tuumailu antaa huomaamatta paljon. Se on samaa kuin sotaveteraanien toisilleen antama vertaistuki. He kävivät vaistonsa varassa toistuvasti läpi rintamalla sattuneita raskaita asioita, joista ei voinut muille puhua. Muuta hoitoa useimmat eivät koskaan saaneet.

 Jokainen tapaaminen, lyhytkin, on arvokas. Täytyy toivoa, ettei kukaan tuntisi elämäänsä semmoiseksi, että kaikki menevät aivan läheltä ohitse eivätkä välitä.

Rutiinit ovat hyvin tärkeitä ihmisen psyykelle. On eduksi mennä nukkumaan ja nousta ylös suunnilleen samaan aikaan. Meidän hormonitoimintamme on täysin rytmillistä. Aamuyö on erittäin tärkeä. Jos silloin uni rikkoutuu, helposti kortisonin ja kilpirauhashormonien eritysrytmi on vaarannettu. Nämä aineet pitävät meidät pystyssä ja virkeinä sekä vastustuskykyisinä.

Jos rytmi rikkoutuu, pitkän päälle seurauksena on lisääntyvä väsymys, haluttomuus ja lopulta surunsekainen alakulo.

 Yllä mainitun, toisiin ihmisiin liittyvän virkistyksen lähteen lisäksi perhokalastus ja puutarhan hoito ovat jo synkällä keskiajalla todettu terapeuttisiksi.

Muuan luostarin johtava nunna Englannissa kirjoitti perhokalastusoppaan. Luin vuosikymmeniä sitten, että tämä teos on niin hyvä, että lisättävää siihen on tullut vain se, mikä koskee keinotekoisia perhon valmistustarvikkeita. Tekstin sanottiin olevat tarkkaa ja viehättävää, nykyenglantiin nähden vanhoillista, mutta virheetöntä. Kirjoittaja oli antautunut Jumalan palvelemiseen kokonaan. Hän oli arvioni mukaan onnellinen, koska sai usein terapiaa Luojan suuressa puutarhassa taimenten ja lohien parissa koulutusta hankkiessaan.

 Luther ymmärsi puutarhan hoidon tärkeyden. 

Etua tuli huomattavasta ruokatarvikkeiden sadosta sekä hyödyllisestä, kiireettömästä puuhailusta puutarhassa. Kukat, pensaat ja puut ovat kauniita katsella ja antavat mieluisen satonsa ajallaan. 

Luther sanoi, että hän istuttaa omenapuun, vaikka tietäisi jo huomenna tulevan maailmanlopun. Jumaluusoppi ja professorin työ oli vain osa hänen elämäänsä. Puutarha, perhe-elämä ja seurat sekä pitkät päivälliset olivat se toinen puoli sekä kirjoittaminen.

Tietoa puutarhakasveista saa ystäviltä, alan ammattilaisilta, kirjoista ja netistä ihan riittävästi. Eivät asiat ole kovin monimutkaisia. 

Kasvit vastaavat hyvyyteen omalla miellyttävällä tavallaan. Jo se on siunaus. On moitesanonta: puhu pukille tai puhu puulle. Noin oikeasti, ei semmoisessa puheessa ole mitään vikaa. Monet eläimet ymmärtävät jotenkin puhetta. Eivät sanoja – paitsi koira, papukaija ja simpanssi – vaan niiden sävyn ja tunteen.

Äiti kertoi, että jotkut todella vanhat puhuivat kukillekin mukavia. Eikö Veikko Tuomi laula vaan erämaamökin asukkaasta, jolla on yksi ainoa ystävä, kukka akkunalla. ”Sit hoivaa hellien hyväillen ja suojelee myrskyiltä maan”. Kaunista, vallan kyyneleen kirvottavaa.

 

Olen aina hyvin mielelläni ollut mukana kasvimaan touhuissa, pensaiden ja aitojen hoidossa. Erityinen mielenkiinto on vattuihin ja omenapuihin. Ulkopuolisesta voi tuntua naurettavalta niihin uhrattu aika ja työ sekä menetetty raha, joka voidaan mitata kultana.

Äskettäin näin ohjelman Australiasta. Sieltä on löydetty yli 64 kiloa painava kultahippu tai lohkare, jonka kopiota museossa esiteltiin. Meille valkonaamoille on käsittämätöntä, että tämmöiset aarteet eivät merkinneet mitään aboriginaaleille eli Australian villikansalle. 

Yhdessä oleminen, metsästys ja muu toimi elannon eteen, kalliotaide ja perinnetietous olivat heille paljon kultaa tärkeämpiä. Iltanuotiolla liha ja kala paistui, kuten äyriäisetkin, juttu lensi ja tietous ja tavat siirtyivät lapsille ja nuorille.

Kerrotaan intiaanien kysyneen espanjalaiselta, miksi he tekevät kaikkensa kultaa löytääkseen. Saadakseen johtajansa- Atahualpan- vapaaksi, inkat täyttivät kokonaisen huoneen puhtaalla kullalla. 

Espanjalaiset ottivat kullan ja kuristivat inkojen johtajan hengiltä. Rikollista. Ei ollut edes hampaatonta YK:ia valvomassa tekemisiä ryöstösodassa viattomia luonnonkansoja vastaan.

Inkojen kysymykseen espanjalainen vastasi, että meillä espanjalaisilla on sydänsairaus, jonka vain kulta pystyy parantamaan.

Historiasta tiedämme, että espanjalaisten aarrelaivojen kulta ja hopea joutui jo purjehduksen aikana osaksi englantilaisten käsiin, osa aarteista upposi meren pohjaan onnettomuuksissa. Espanjan valtion holveihin päätynyt osuus päätyi huonon taloudenhoidon vuoksi muiden kansojen haltuun. Koko Espanjan imperiumi hajosi sodissa taivaan tuuliin.

Kirkon mukaan luottaminen kultaan, hopeaan ja kalleuksiin on samaa kuin ikuinen kuolema ja kadotus. Soppii eppäellä, jos on niinnii, että voepi olla vaekka totta!