Muistelua

 

Minulla on kyky suureen mielikuvitukseen, mutta koulutus, joka painotti vain tosiasioita ja aitoja havaintoja. Olen tästä tietyn makuisesta ristiriidasta kiitollinen.

Luin äskettäin tietoja presidentti Johnsonista, joka joutui murhan jälkeen tuuraamaan Kennedyä.

Mies oli torpparin poika, köyhimmistä köyhin. Toimi muun muassa kengänkiillottajana ja alhaisissa ammateissa saadakseen ruokaa. 

Mutta, hän oli sinnikäs ja työhön tarttuva. Johnson opiskeli opettajaksi ja toimi köyhällä rajaseudulla jonkin aikaa siinä virassa. Opiskellessaan hän osallistui politiikkaan ja tuli huomatuksi.

 Johnson pääsi kongressiedustajan sihteeriksi. Siinä työssä hän näki, miten yhteiskunnan rattaat toimivat. Hänellä oli harvinainen kyky saada ystäviä monenlaisia ajattelevista poliitikoista.

 

Riittävästi kokemusta saatuaan, Johnson asettui ehdolle ja tuli valituksi kongressiin. Siellä hän toimi yksitoista vuotta, kunnes valittiin Texasin senaattoriksi 1948.  Hän toimi vähemmistönä olleiden demokraattien puheenjohtajana senaatissa, kunnes vaalivoiton nostamana pääsi senaatin enemmistöjohtajaksi.

Senaattorin työ jatkui vuoteen 1960, jolloin Kennedy otti hänet varamiehekseen. Häntä kutsuttiin tuttavien kesken lyhenteellä LBJ eli Lyndon Baines Johnson.

 Olen saanut tietoja vain yhden kerran henkilöstä, joka nimitettiin upseeriksi ilman vähäistäkään sotilaskolutusta. Miehet olivat Johnson ja Dimitri Ustinov, joka sai peräti marsalkan arvon Neuvostoliitossa. Johnsonin korkein arvo oli laivastossa komentaja! Hän sai presidentin myöntämän korkean kunniamerkin.

Arvelen, että näillä molemmilla oli arvokkaat organisaattorin lahjat, joilla asiat rullasivat tehokkaasti. Sellainen kyky on harvinainen. Johnson ja Ustinov tekivät suuria palveluksia maalleen. Ne ovat yhä salaisia.

Stalin yritti aikoinaan saada Pietarissa hommat pyörimään. Hän omaksui itse itselleen arvonimen marsalkka. Hänen sotilaallinen keinonsa oli määrätä kaikki vastuussa olleet ammuttavaksi. Se ei tehonnut.

 

Johnsonin sanotaan kärsineen maanis-depressiivisestä sairaudesta, joka onneksi nuorena on monella sairastuneella enempi hypomanian puolella, mikä antaa suunnattoman työtehon, jota muut ihmettelevät. Joillakin vasta lähellä eläkeikää tauti pyörähtää masennuksen puolelle. Vaikeassa tautimuodossa työkyky katoaa monesti kokonaan.

Johnsonilla oli ainutlaatuinen kyky taivutteluun. Hän sai siksi läpi Kennedyn ideoimat rasismin ja rotuerottelun kieltävät lait ja sairausvakuutukset köyhille ja keskituloisille sekä myös rikkaammille.

Hän sai aikaan värillisille ja mustille oikeuden äänestää kuten valkonaamatkin. Tämä oli myös Kennedyn kanta.

Johnsonin suusta on ajatus, että ainoa piletti ulos köyhyydestä on koulutus. Sen hän totesi 1930- luvun laman ja myllerryksen vuosina.

 Presidenttinä tämä mies - LBJ -  teki paljon köyhyyden vastaisessa taistelussa, mutta hän peri edeltäjiltä Vietnamin sodan. Se tuhosi mahdollisuuden jatkokauteen, koska sota oli saanut koko kansan vastaansa. Johnson luopui ehdokkuudesta vaimonsa neuvosta, vaimon, joka oli aina miehensä puolella ja tukena.

 

Muistan, miten uudislähetyksessä mustavalkotelkkarissa kotonani usein ulkomaanuutiset päättyivät siihen, että Johnsonin sanottiin vetäytyneen viikon lopuksi maatilalleen Texasiin. Oltuaan kauan korkeissa viroissa, Johnson hankki maatilan rakkaasta Texasistaan. Hän esiintyi usein ulkona Texas- lierihattu päässään.

Tunsin sympatiaa tätä poliitikkoa kohtaan jo silloin nuorena, ja yhä. Luulin lukiota käydessäni, että Johnson on suuri karjaparoni, joka tarkastaa tiluksiaan helikopterista käsin. Se oli paha virhearvio.

 Erityisesti minua elähdytti Johnsonin pyrkimys luoda ”Suuri Yhteiskunta”, jossa ei ole köyhyyttä. Hänen aikanaan köyhien määrä aleni 20 prosentista yhteentoista.

Presidentti ei unohtanut lapsuutensa köyhiä alueita ja kansaa, jossa on paljon lahjakkaita, mutta pääsy koulutusputkeen takkuili hänen nuoruutensa aikana pahasti.

Minusta Johnson oli viime vuosisadan paras presidentti. Hän hoiti arkisia, mutta suuria ja kipeitä yhteiskunnallisia ongelmia, joista ei tullut toiselta suurelta puolueelta kiitosta.

Ankara työnteko ja vuosikymmenien stressi pani alulle sepelvaltimotaudin, jonka aiheuttama kohtaus vei Johnsonin hengen 64- vuotiaana. Kumarran hänen muistonsa edessä.

 

Lähetin suurten kalojen tainnutuskalikan, papin, postipakettina veljelle. Postia hoitava rouva kysyi saajan puhelinnumeroa. Sanoin, että en tiedä. Se johtui siitä, että puhelimeni, jossa numero oli, jäi autoon noin 40 metrin päähän. Rouva sanoi, että pakettimaksun päälle on lisättävä euro ja kahdeksankymmentä senttiä. Sen se maksaa, siis laiskuus. Laiskuus on tässä haluttomuus kävellä 80 metriä. Myönnän tämän koko lukevan kansan osan edessä täysin.

 Kirjoitin tietokoneella paketin sisään ranskalaisilla eleganteilla mistral- kirjaimilla tekstiä saatteeksi. Helposti selvää saa vain isoista kirjaimista, sillä teksti jäljittelee käsin kirjoitettua. Mistral on tuuli, joka puhaltaa Ranskassa.

 Ranskalainen, kuolettavan tehokas ohjus on saman niminen. Se tulee veden tai maan rajassa pintaa myötäillen, joten sitä ei tutka havaitse. On myöhäistä silloin, kun ohjus on jo ajoneuvon kyljessä. Mikään ei enää auta, paitsi kuolema, joka voi tulla äkkiä ilman kärsimystä.

Ovatko ranskalaiset ajatelleet vihollisenkin kuolemaa inhimillisellä lämmöllä: ei ole kärsimystä?

Yleensä sodassa pyritään vammauttamaan sotilaita. Yhä haavoittunutta kuljettaa – kuten jo 200 vuotta sitten – neljä muuta sotilasta, jotka ovat siis poissa puolustuksesta. Kuolema ei enää sotivalle armeijalle maksa juuri mitään, mutta haavoittuneen ja invalidiksi jääneen kustannukset ovat suuret. 

Ensin USA valitsi peruskiväärin kaliiberiksi 5,56x 45, ja nyt Venäjäkin on tehnyt saman. 

Kevyt, mutta nopea luoti raatelee vihollisen sotilaan pahasti. 

Entinen venäläinen, meidänkin armeijan patruunan luoti, 7,62x39, tappaa liian tehokkaasti sodassa. Kenraalien mielestä pitäisi saada vihollisen yhteiskunnalle isot kulut invalideista. Se auttaisi voittamaan sodan. 

Minun nykyisessä lintukiväärissä käytetään tätä kaliiberia. Patruuna - jota valmistaa mm. saksalainen Geco - on tehokas suureen metsoonkin tavalliselta ampumamatkalta. Luoti ei revi lintua lainkaan, vaan pudottaa sen siististi ilman kärsimyksiä.

Suurvallat haluavat maailmaan lisää surua ja huolia. He myyvät aseitaan sekaviin yhteiskuntiin. Kongossa voi keskellä kirkasta päivää tulla pankkiin rosvo pyytämään dollareita venäläinen rynnäkkökivääri mukanaan.

 Pitää varmaan soittaa veljelle ja kertoa paketista. Veljellä on vankka vastarinta kaikenlaiseen mainontaan: minä en ole tilannut mitään. En siis hae mainospostia, joka voi olla joskus pakettikin, tyhjiä lupauksia täynnä. Hän ei arvaa ilman varoitusta, että minä laitan lahjan, jonka olen itse tehnyt tarpeeseen.

 Liiallinen mainostus on rasittavaa ja kääntyy itseään vastaan. Olen pannut sähköpostiin jo kolmea tyrkyttäjää kohtaan semmoisen eston, että viesti menee suoraan roskapostiin.

Tuntuu ihan hykerryttävältä, että gmail- sähköpostiohjelma on tajunnut lisätä tämän pelastavan jutun systeemiinsä.

Joskus tuntuu, että yleisesto olisi paras rauhan tae, mutta se ei vielä ole ohjelman vaihtoehtona.