Retki pitäjäin rajain taa

 

Pakkasimme ruokatarpeita, lakanoita ja muita sänkyvaatteita sekä pyyhkeitä mukaan. Kylmälaukkuhin pakkaskallemöhkäleiden sekaan solautimme iltapalaeväät ja seuraavat päivän ruokia. Poika varmisti, että uudet muistikortit tulivat mukaan ja ladatut riistakameroiden akut.

 

Niin lähdimme ajamaan autolla Pielaveden suuntaan. Lämpömittari näytti 26 astetta niin kotona kuin autossakin. Sen ilmastointia tarvittiin.

Tie oli varsin hyvää Rillankivelle asti, mutta syvät urat hiekkatiellä siitä eteenpäin olivat kurjat. Valtava pölypilvi leijasi auton takana.

 Kun päästiin Laukkalan risteyksessä asfalttitielle, alkoi rymyytys.

Tämä tie on ollut huonossa kunnossa. Siinä on melkoisia heittoja, jolloin auto vatkaa sivulta toiselle.

Nyt oli entisten läikkäpaikkausten lisäksi korjattu pintaa urapaikkausten muotoisilla suorakulmaisilla paikoilla. Ne peittivät entiset todella pitkä kuopparivit. Mielestäni tämä korjaustapa oli hyvin onnistunut. 

Läikkäpaikat olivat melkein koko tien levyisiä, epämääräisen muotoisia asfalttialueita, joiden pituus oli muutamasta metristä aina viiteenkymmeneen metriin. Niissä paikoissa oli aiemmin valtavasti syviä kuoppia sekä halkeamia. Kun syvät kuopat olivat nyt poissa, ajoäänen ryminästä huolimatta autossa tuntui turvalliselta. Välillä ajoääni oli niin häiritsevä, että tarvitsisin kuulosuojaimet, niin epätasainen oli tien pinta. Kuuluukohan Rolls Royceen melua lainkaan?

Mökille päästyä vaimo puuhasi jääkaapin ja ruokavarojen kanssa. Kastelin hiljattain istutetut tuijat ja muut kasvit, kun sain vesiautomaatin toimimaan. Pölyinen autokin sai vesihuuhtelun. Poika hommasi lähteestä kahdella 16 litran kanisterilla vettä, ja niin pääsimme perinteisille tulokahveille. 

Ilmalämpöpumpun viilennystoiminto toi paratiisin mökkiin. Ulkona oli yhä 26 astetta lämmintä. Se ei ole suomalaisen työilma.

Kahvilta menimme uimaan. Laiturin vesilämpömittarin lukema oli 26 astetta.

Uinti ei suuresti virkistänyt, koska vesi oli lämmintä eikä viileäpää kerrosta edes varpaat tavoittaneet.

Kastelin järvivedessä pitkähihaisen paidan. Väänsin siitä enimmät vedet pois ja puin sen suoraan päälle uinnin jälkeen.

Katselimme pihapiirissä ja lähellä marjoja. Mustikat näyttävät tummuneen, mutta ne eivät ole vielä täysin kypsiä. Ei ole kiire marjaan alakuunkaan.

Kaiken laatuisten valmistelutöiden jälkeen on iltapalan vuoro. Helle väsytti, mutta ilmalämpöpumpun viilentävä vaikutus voi auttaa uneen, niin toivoimme. 

Vasen, metsätöissä kulunut olkapää vaivasi kivuilla ja pitkitti lepoon pääsyä. Unohdin särkylääkkeet lähdön hötäkässä kotiin. Semmoista se on, kun ei pidä samantapaista tsekkauslistaa kuin lentäjät ennen starttia.

Aamulla uinahdimme mökin rauhassa kaksi tuntia pidempään kuin oli tarkoitus. Sama puuduttava helle oli vastassa heti, mutta työhön oli käytävä. 

Wolf eli susi niminen oksasilppuri pelasi hyvin, mutta oli niipukas kuten aina. Onneksi siinä on peruutustoiminto, kun tulee stoppi. Jos olisi rahoja, ostaisin semmoisen silppurin, johon menee alle kymmensenttinen latvus oksineen kevyesti ja ilman nikotusta. Se vaatisi polttomoottorikäyttöisen laitteen.

Vaimo keräsi sopivan paksuisia, talvella kaadettujen kuusten oksia ja minä syötin ne koneen kitaan.

Työskentely tuntui vaivalloiselta, kun hiki valui silmiin. Onneksi Thermacell piti paarmat, mäkärät ja itikat loitolla. Mustahko perhonen leijaili laitteen luona ja ympärillä hetken, eikä ollut karkottimesta moksiskaan. En ole nähnyt yhdenkään ötökän kuolevan karkotusaineen vaikutuksesta. Ne vain väistävät.

Silppurin tuotos koottiin neljänkymmenen litran saaviin, jonka vaimo tyhjensi aina sen täytyttyä varastorakennuksen lähistölle kuoppapaikkoihin. Oksasilppua kertyi melkoinen määrä. Sitä on levitetty aikaisemmin polkujen pinnalle, jolloin siinä olevat kivet ja juuret peittyvät. Tasaista polkua on hyvä kävellä.

Kävin yhden kerran huuhtelemassa kasvoja vesiautomaatin letkun suuttimen avulla kun vaimo oli viemässä silppua pois. Annoin mennä runsaasti vettä paidan kauluksesta sekä selkäpuolelle että eteen. Hiki väheni, mutta ei suinkaan loppunut.

Jatkoimme vaimon kanssa mekaanista ponnistelua päiväkahville asti. Tauon aikana kävimme uimassa ja sen jälkeen kaivoin Fiskarsin kolalapiolla mutaa tai humusta pois laiturin edestä. Sitä ovat tuoneet metsäojat vesistöön 1960- luvulta asti.

Sora- ja hiekkapohja löytyy 50 – 60 sentin syvyydestä mudan alta. Tuntuu kummalliselta, että juuri tämän ja lähijärvien alueella olevien soiden ojitus ei auttanut yhtään metsien kasvua.

Vain hieskoivu nousi ojapenkkoihin, mutta arvopuut ovat entisessä kuosissaan. Tosin yhden suon reunassa tehtiin ensiharvennus 60 vuotta ojituksen jälkeen. Sekin viittaa täysin kannattamattomaan toimintaan, jossa vain suoluonnon tuho oli lopputulos ja samalla puhdasvetisten järvien muuttuminen humusvesiksi.

Jaksoimme tehdä kovassa helteessä työtä kello viiteentoista. Silloin olivat sekä ilma että vesi 27 asteen lämpöiset.

Uimme taas hartaasti ja huuhdoin työpaidan ja väänsin sitä vähän.

Aloimme valmistella ruokailua ja samanaikaisesti pantiin sauna lämpiämään. Tarkoitus oli saada puun pöly pois ihohuokosista, ja samalla valmistui saunan vesipesässä tiskivettä.

Operaatio sujui kuin Vladimir Ashkenazyn  johtaessa Pariisissa Sibeliuksen säveltämää Valse Tristeä eli ilman harha-askelia. Saunajuomana meillä oli kivennäisvesi, jota saatiin mukaan kolmea erikokoista pänikkää. Normaalit pakkaukset olivat kaupasta loppuneet, kuten suuren janon kesänä 2018.

Saunan jälkeen saimme monipuolista salaattia, kivennäisvettä, keitettyä riisiä ja krakovanmakkaroita paistettuna. Saimme niitä kaupasta vain neljä ostettua. Muutkin ovat huomanneet puolalaisen maustemakkaran erinomaisuuden. Ne menevät hetkessä, vaikka niiden paikka kaupassa olisi aikaisin aamulla täysi. 

Pitäisikö ruveta varaamaan bisneksen johtajalta itselle ennakkoon sopiva määrä? Tarjolla pöydässä oli toistakin merkkiä, jota joku kehui ennalta. Sen mausteet olivat minulle ja toisillekin liian väkevät. Kaikki kolme pidimme krakovalaista ylivoimaisena. Sen lihapitoisuus on kahdeksankymmentä prosenttia. Aleksis Kiven teksteistä ilmenee, että jo 160 vuotta sitten aito sianmakkara oli ylivoimainen!

Syötyä siistimme mökin ja kasasimme kamppeet. Lähdimme ajelemaan kotiin päin. Matkaan meni tunti ja neljäkymmentä minuuttia, kun kaikki sujui ilman arvaamattomia vaikeuksia.

Tilasin Hankkijalta heti tietokoneelle päästyä seitsemän kappaletta myyrien ja hiirten karkotuslaitteita, jotka toimivat yhdeksän voltin pattereilla. Olen lopen kyllästynyt noihin otuksiin varastoissa, autotallissa, jopa kompostikäymälässä.

 Kun panin neljä pientä saksalaista karkotinta kotona autotalliin ja varastoon, tuho- ja tihutyöntekijöiden käynnit loppuivat. Nämä laitteet toimivat verkkovirralla.

Tuntuu mukavalta olla mukana myyräsodassa, joka on toki vaarattomampaa kuin taistelu 1917 – 1918 Hindenburg- linjasta länsirintamalla. 

Siellä sodassa kuoli muistaakseni neljä miljoonaa ranskalaista ja brittiä, puoli miljoonaa jenkkiä. Ratkaisun vuonna kaatui sotilaita kuin heinää. Silti Saksan keisarillisen armeijan päämaja sai rintamalta viestin: " Im Westen nichts Neues." Suomeksi: Länsirintamalta ei mitään uutta!