Pennun kanssa metsällä

 

Ajoin jo perinteeksi tulleen tavan mukaan kotoani lapsuudenkotiini. Nyt mukana oli ensimmäistä kertaa pystykorva, joka oli viiden kuukauden ikäinen. Sen hankimme keväällä Kalajoelta asti, Benti Roukalan kennelistä.

Talon rouva sanoi, että katsokaa, miten sen tassut hohtavat kuin kulta. Tutustuimme pentuun, joka oli rohkea ja vilkas. Päätimme antaa sille nimeksi Tassu.

 Kesä juostiin vilkkaan pennun kanssa kotona kirkonkylällä ja mummolassa. Totutimme sen autokyytiin, mutta emme veteen. Se kahlaili kyllä mielellään ja osasi uida, mutta noutajan koulutusta emme sille tarjonneet. Luokse tulo oli tärkeintä. Siihen sitä ohjattiin ruokinnan yhteydessä sekä leikkien aikana.

 Menomatka Pielaveden läpi sujui lämpimässä kelissä. Taivas oli pilvetön.

 Aamulla syyskuun ensimmäisenä päivänä kuudelta lähdin metsään Tassun kanssa. Yöllä oli ollut kylmä. Auton lasit olivat jäässä ja navetan katto kuurassa. Riihen takana, metsää vasten oli vanha veräjä vielä tolpillaan.

Siitä suuntasimme kulun läheistä mäkeä kohti. Mäellä Tassu räsähteli pyille, jotka menivät menojaan.

 

Korkeammassa mäessä, sen laella lähti jänis äkkiarvaamatta pakoon. Ammuin sitä pakolaukkaan kahdesti. Viimeinen kuti osui, ja jänis kaatui. Tassu pikkuisen pelästyi ammuntaa, mutta tuli rohkeasti luo, kun valmistelin saalista reppuun. Annoin pennun nuolla veriset käteni. Näin, että petoeläinten tapaan se ensi nuolaisusta alkaen mieltyi tuoreeseen vereen.

Tassusta tuli aikuisena mestari löytämään jäniksiä. Niitä se ajoi niin kauan kuin näköyhteys säilyi tai se kuuli pakenijan juoksuäänen.

Niin sanotulla Karhukorvella teeret pulisivat kovasti. Muutama näkyi puissa erämaisen järven rantapetäjissä. Tiesin, että soivista teeristä pystykorva ei yleensä saa kunnon haukkua, joten lähestyminen siihen suuntaan olisi turhaa.

 

Kankaalla lähellä pientä suolämpärettä Tassu ajeli teeriä, mutta haukkua ei saatu.

Noustiin korkealle moreeniharjanteelle, jonne tein kello puoli yhdeksältä hyvät tulet. Siinä söin eväitä. Annoin pennullekin makupaloja. Se tuli kutsusta hyvin nuotiolle, mutta tutki muuten ahkerasti ympäristöä.

 

Tassu alkoi urista ja tuli luokseni. Se tuijotti idän suunnalle.

Kohta tulille saapui runsaan kilometrin päässä mökissään asuva, tuttu mies veljensä ja vieraan kanssa. Kaikilla oli maastopuvut tiukasti päällä. Metsästäjillä oli haulikot, mutta yhdellä heistä vielä selässä poikittain kivääri. Juteltiin tulilla puolen tunnin ajan. Sitten mieskolmikko lähti laskeutumaan mäkimaisemasta mökille päin.

 

Suuntasin kulkuni luoteeseen, jossa oli majapaikka. Rinteen pohjoissivulta Tassu ajoi kahdesti yksinäisen teeren lentoon. Ne eivät jääneet puuhun, vaan lensivät tavoittamattomiin.

Kymmenen maissa olin tehnyt pitkähkön, mutta hidasvauhtisen kierrokseni. Tuntui hyvältä, että koira pysyi mukana koko retken ajan eikä lähtenyt omapäisesti hukkateille. Kiinnostus riistan etsintään ilahdutti.

 

Ennen saunaa illansuussa kävin metsästyskaverin mökillä koiran kanssa tutustumisen vuoksi. Mökin isännällä oli aivan uusi Brno- haulikkorihla, jolla ensimmäinen saalis oli heinäsorsa metsälammesta.

Sorsaparven ränkätys oli kuulunut metsäpolulla kävellessä. Jännittävä hiivintä alkoi kahden sadan metrin päästä. Tiheässä vaivaiskoivikossa piti etsiä kauan vapaata ampuma-alaa. Kun sellainen löytyi, laukaus oli ollut helppo luotipiipulla.

 

Sorsan ajelehtiminen rantaan kesti kauan, uuden aseen omistaja kertoi. Noutavaa koiraa hänellä ei ollut, ja vesi oli jo liian kylmää uimalla noutamista varten. Sama ase on yhä käytössä ja se on tarkkakäyntinen ja varma.

 

Seuraavan päivän aamuna ilma oli pilvinen.

Lähdin seitsemän aikaan peltotietä länteen päin. Kärrytie jatkui talvitienä Pohjoislahteen. Sen läheltä pelmahti iso teeripesue koiran edestä. Yksi kevään poikanen tasapainoili näreessä ja koira haukahteli sitä. Tälläsin lintua haulikolla, juuri kun se oli pomppaamassa uudelleen lentoon. Haulit osuivat siipeen, lintu putosi, mutta juoksi pakoon. Tassu tavoitti karkulaisen ja iski kiinni sen kaulaan.

 

Se oli ensimmäinen tältä koiralta saatu lintu. Annoin makupaloja ja puhelin pennulle. Se oli innoissaan.

 Matka jatkui pohjoiseen ja sieltä löytyi uusi pesue. Kaikki teeret pakenivat maasta lähtiessään kauas, eikä niitä enää tavattu.

Käännyin mäkeen idän suunnalle. Siellä Tassu alkoi haukkua hyvin innokkaasti. Niin se oli haukkunut aiemmin oravaa. Sitä ei meinannut saada millään lähtemään pois oravahaukulta, mikä oli kiusallista.

 Lähestyin haukkupuuta varomattomasti. Kun olin kymmenen metrin päässä, puusta lähti kaksi teertä pakoon. Ei ollut oravahaukku tämä. Harmitti koiran hyvän työn pilaaminen.

 

Suunta säilyi kauan samana, kunnes tein vanhalle nuotion sijalle taukotulet. Otin evästä ja join termospullosta kahvia.

Siinä kului kolme varttia rattoisasti.

Kiersin vanhalle polulle ja siitä suoraan etelää kohti harjulle,

Laskeuduin etelärinnettä melkein neljäkymmentä metriä tielle asti. Korkeuserot täällä ovat melkoiset.

 Eilen tapaamani mökin mies oli tovereineen mökkitiensä risteyksessä. He kertoivat ampuneensa teertä läheisessä mäessä, mutta sitä ei löytynyt.

 Kävin isännän kanssa etsimässä, kun koirakin oli mukana.

Mäellä ollutta metsätraktorin uraa alas laskeutuessa sen varresta Tassu ajoi teerikanan lentoon. Se pörräsi melkein pystyasennossa hitaasti rinnettä alaspäin parin metrin korkeudessa. Pyrstö linnulta näytti puuttuvan melkein kokonaan.

Lintu olisi ollut helppo pudottaa lennosta, mutta aseessani ei ollut patruunoita.

 

Olin varovainen aseen kanssa, jos muita oli läsnä vahingon välttämiseksi. Kolme miestä oli jo etsinyt lintua ainakin tunnin, joten en uskonut mitään löytyvän.

Niin vain Tassu haistoi teeren, joka nyt katosi lopullisesti.

Tässä mäessä on kuntan alla paljon luolamaisia onkaloita. Osaan niistä mahtuu aikuinen mies, kun kunttaan tekee riittävän kokoisen reiän. Johonkin semmoiseen onkaloon teerikana varmaankin nyt painui piiloon.

Kello oli puoli yksitoista, kun tulin autoni luokse veljen kotipihalle.

Annoin jäniksen ja teeren velimiehen perattavaksi ja palkinnoksi yösijasta. Riista ja sen valmistaminen on hänelle ollut tuttua puuhaa pikkupojasta asti.

 

Hyvillä mielin lähdimme Tassun kanssa ajelemaan kotiin päin. Metsästyskauden avaus oli sujunut verrattoman hyvin. Riistatapauksia oli ollut sopivasti, ja nyt Tassu tiesi, mitä olemme maastosta etsimässä.