Atooppinen ihottuma

 

Kyseessä on hyvin yleinen ihosairaus, jonka yleisimmät oireet ovat kutina ja punoittava, usein hieman karhean tuntuinen ihomuutos. Aikuisista noin 20 % on sairastanut sitä, mutta korkeampiakin lukuja on mainittu. Puhutaan myös taiveihottumasta, koska varsinkin teini-iässä kyynärtaipeet ovat tämän sairauden tyyppipaikka.

 Taipumus vaivaan on geneettinen. Se alkaa usein jo lapsena niin sanottuna maitorupena. Sairaus voi puhjeta kyllä missä iässä tahansa.

Atooppinen ihottuma on monitekijäinen ja krooninen sairaus. On perusteetonta pitää tätä ihotautia allergiana tai ruoka-aineiden aiheuttamana.

Ihmisillä, joilla on tämä ihottuma, esiintyy erikseen useasti allergista nuhaa, silmätulehdusta, astmaa ja vieläpä ruoka-aineallergiaa.

Vaivaa ei voida mitenkään ehkäistä.

Talviaika on hankalinta, koska silloin ei juuri aurinko paista iholle, ja huoneilma pakkaa olemaan kuivaa. Sulana vuodenaikana runsas ulkona olo, väljät vaatteet ja auringonotto parhaimmillaan saavat ihottuman katoamaan väliaikaisesti. Kutinakin helpottuu.

Paljailla ihoalueilla esiintyessään atooppinen ihottuma aiheuttaa haittaa, koska toiset kiinnittävät siihen huomionsa. Ihmisillä on kummallinen ajatus pelätä, että ihottuma voi tarttua. Kutina on johtava haitta. Siitä kärsivät yöunetkin.

 

Stressi – kuten vaikkapa tenttikausi – pahentaa ihottumaa ja kiihdyttää sen kutiamista.

Lääkäri tekee diagnoosin ihottuman ulkonäön, taudin kulun, perheen tai jopa suvun tuntemisen perusteella, sekä muiden ihottumien pois sulkemisen pohjalta.

Tyypilliset ihottuman paikat ovat kyynär- ja polvitaipeet. Se voi esiintyä kaulalla ja kasvoissa. Siellä se enimmäkseen on silmäluomissa ja suun ympärillä. Myös alavartalolla, reisien alueella, sormien päissä, jaloissa, hiuspohjassa ja muissakin paikoissa se voi tulla esille.

 Talviaikana ihottuma pahenee, samoin runsasta hikoilua – ja samalla pesua – vaativissa hommissa. Erilaiset hygieniatuotteet voivat pahentaa tilannetta niiden ihoa kuivattavan vaikutuksen kautta.

Yleinen allergisuus siitepölyille ja muille aineille saa myös ihottoman ärsyyntymään. Ihon kutinan paheneminen joistakin ruoka-aineista viiveellä on mahdollista, mutta tämä ei selitä atooppisen ihottuman puhkeamista.

Kaikki, mikä ihoa kuivattaa saa ihon kutiamaan, ja itse raapiminen pahentaa ihottumaa. Se on kuin itse itseään ruokkiva spiraalimainen kierre, joka on sietämätön.

Laboratoriokokeista ei ole hyötyä diagnoosin teossa. Niin sanottuja allergiavasta-aineita voi näkyä verikokeessa, mutta normaalit veriarvot eivät suinkaan sulje pois atooppista ihottumaa.

Maitoruven esiintyminen lapsena, allergisen nuhan tai astman esiintyminen potilaalla tai lähisuvussa herättää epäilyn tästä ihosairaudesta.

Ihottuma-alueilla kasvaa tiheänä kasvustona keltainen märkäbakteeri (Staphylococcus aureus), mutta bakteeri ei ole syypää tautiin. Bakteeri häviää itsestään, kun oikealla hoidolla saadaan ihottuma kuriin.

Kaiken kaikkiaan moninaisia kokeita on vältettävä ja keskityttävä siihen, että ihottumaa sairastava saa neuvontaa pitkäaikaishoidosta ja pahenemisvaiheiden hoidosta, mitkä toteutetaan itsenäisesti kotona. Lapsia hoitaa äiti.

 

Atooppinen ihottuma on elinikäinen riesa, joka onneksi pysyy hyvin kurissa, kun potilas vaan jaksaa hoitaa itseään.

Tärkeää on myös oppia tyrmäämään pahenemisvaihe, joka useasti tulee ilman mitään selkeää syytä. Sen hoitoa varten on oltava hoitoaineet valmiina kotona.

On myöhäistä tilata aika vastaanotolle, koska aina joutuu jonottamaan, kun kyse on pahenemisvaiheesta.  

Lääkäriä tai hoitajaa ei saa muuttaa ja hypätä paikasta toiseen. Silloin kokonaishoito kärsii vakavasti ja lopulta potilas jää ypöyksin kutiavan ongelmansa kanssa. Paikasta toiseen pomppivilla on huono maine, kuten yhtenään parisuhteesta eroavilla.

 

Yllä kuvatussa ihotaudissa nähdään ihon sisällä mikroskoopilla tulehdussoluja, eosinofiilisiä leukosyyttejä. Ne vähenevät ja liki katoavat, kun hoito tehoaa.

 

Perushoito käsittää pahentavien tekijöiden välttämisen ja kuivan ihon hoidon kosteusvoiteilla jatkuvasti.

Jokaiselle löytyy vuosien mittaan sopivin valmiste, joka pitää itse löytää ostamalla tavallisimpia voidelaatuja ja tekemällä niillä noin kuukauden kestäviä koehoitoja. 

Toki lääkäri tai ihon hoitoon koulutettu hoitaja antaa yleisiä ohjeita perusvoiteista, joilla pärjää pitkälle. Usein käy niin, että pitkähkön ajan kuluttua valmistetta pitää vaihtaa, ja taas perushoito tehoaa aikansa. Vaihto samassa tilanteessa uudelleen alkuperäisvalmisteeseen on yleensä myöhemmin tehokas. Ilmiölle ei ole selvää selitystä.

Kortisonipitoisia voiteita käyttämällä pärjätään useimmiten vuosikausia. On valittava miedoin valmiste, joka auttaa. Kortisoniryhmän lääkkeet – erityisesti ryhmä III alkaen kovempitehoiseen – pitkässä juoksussa voivat ohentaa ihoa ja aiheuttaa kasvoihin punaisten hiussuonten muodostusta, kuten käy juoppojen nenälle ja muillekin kasvojen osille. Atopia tai sen hoito vanhentavat ulkonäköä.

On keksitty erittäin tehokkaita ihovoiteita, joilla on erinomainen teho itse tulehdusprosessiin ihossa, mutta ei lainkaan kortisonien haittoja. Nämä ovat pimekrolimuusi ja takrolimuusi. Niitä käytetään ohuiden ihoalueiden hoitoon sekä pahenemisvaiheen pysäyttämiseen. Erityisesti silmäluomet ja kaula ovat tämän uudehkon lääkeryhmän parhaat kohteet. Iho ei ohene, siis kaunotarten lääkkeet ovat tässä!

Kun iho on saatu rauhoittumaan, jäädään pitkäaikaishoidon varaan. Kun pahenemisvaihe ilmaantuu, se pitää heti pyrkiä saamaan kuriin. On ihmisiä, joilla paikallishoito kortisonilla – miedolla – voi olla melkeinpä jatkuvaa, koska ihottuma on niin vaikea.

Tätä pyritään välttämään, mutta jos mikään ei auta, pitää pyrkiä ihotautien erikoislääkärin luokse keskustelemaan tehokkaammasta hoidosta, joita on tarjolla. Mutta, kaikki käy silloin huomattavasti kalliimmaksi.