Lihaliemi

 

Nykyään kaikki on tehty helpoksi, jotta ihmiset tarttuisivat syöttiin, ja luovuttaisivat rahansa niille, joilla on ennestään suuri varallisuus. Oivallinen esimerkki siitä on lihaliemi.

Tarvitsee vain ostaa kuution muotoisia – teollisuuden valmistamia kuutioita – ja keittää ne vedessä, ja lihaliemi on valmis.

Kunnollista tavaraa syntyy kuitenkin vain kotona.

Valmistus vaatii viitseliäisyyttä, mutta se kannattaa, koska nykypäivinä voidaan osa tuotteesta pakastaa uusiokäyttöön kastikepohjana tai keittoon makua antamaan.

Aineksiin tarvitaan lehmän lihaisia luita tai kylkipaloja, mutta mainiosti käyvät jänisten, kanalintujen ja vielä paremmin hirven luut, joissa on vielä lihaa jäljellä.

Sekaan tulee laittaa sipulia käristettynä, yksi valkosipulin kynsi, suolaa ja persiljaa.

Minun mielestäni luiden sekaan voidaan jauhaa noin 10 % villiriistan maksaa makua antamaan, mutta tämä ei ole välttämätöntä.

 

Luut ja lihat pannaan veteen kiehumaan moniksi tunneiksi, jotta kaikki makuaineet irtoavat lihaliemeen.

Viisi tuntia on sopiva aika keitoksen kypsymiseen. Jauhettu tai pieniksi pilkottu maksa-aines pannaan jo aluksi kiehuvan veden käsittelyyn liha- ja luupitoiseen prosessiin.

Kasviksia käristetään joko pannussa tai grillin päällä. Tätä varten on saatavissa paksusta alumiinifoliosta valmistettuja matalareunaisia vuokia, joiden pohjassa on rakomaisia lävistyksiä.

Näin grillin savu pääsee hieman maustamaan ruokaa. Se tuo kaukaa kivikaudelta asti terveiset, mikä on valtavaa.

Kun aika on täysi, utkautetaan kasvikset kuohuvaan kattilaan.

Makuvivahteet pääsevät irtautumaan.

Viimeisen tunnin aikana siivilöidään keitos, jolloin jää kattilaan vain lihaliemen nestemäinen osuus. Kasvikset ja luut sekä lihat ovat siihen luovuttaneet ihanat aarteensa.

Nykyään sanotaan, että liemi keitetään kasaan, mikä tarkoittaa sitä, että liian veden annetaan nousta höyrynä pois, jolloin volyymi – tilavuus – pienenee.

 

Tämä mainio voimajuoma voidaan kaataa heti tai lämmitettynä myöhemmin termosastiaan. Se sopii evääksi pilkkireissulle tai riistapassiin myöhäsyksyllä ja talvella.

Se käy myös neiti-ihmisen hurmaamiseen, kun sulhanen valmistaa tätä morsianehdokkaalle voimavaraksi myöhäsyksyn puolukkareissuille.

Päivä saattaa olla silloin metsässä pitkä ja rasittava, kun yhtenä tai kahtena viikon loppuna hektisen työn ohessa on poimittava koko vuoden puolaimet talteen.

Jos tämmöistä vaivannäköä ei lainkaan tunnuta arvostavan, on neiti jätettävä ikuiseen yksinäisyyteensä: ei ole työn arvostusta ajatusmaailmassa, mikä on kuolettavan vakava synnynnäinen ominaisuus.

Purtavaksi voi valmistaa kotona pieniä lihapiirakoita tai mieluiten kalapiirakoita.

Niiden voitaikinakuoreen pannaan sisällöksi pilkottua ruodotonta lohta, taimenta tai siikaa. Keitettyjä, pienittyjä kananmunia kuuluu yksi kahta piirakkaa kohti. Riisiä tulee mukaan edellä mainittuja aineksia vastaava volyymi.

Mausteeksi tulee suolaa, persiljaa ja vähän valkopippuria, jos elimistö ottaa vastaan tämän mausteen.

Ekovalmistuksessa pannaan kuoren lävitse pari rukiin tai ohran oljenpätkää, jotta liika kosteus paiston aikana poistuu. Silloin ei paine riko piirakan kylkeä.

Tuoreena tarjottaessa paiston loppuvaiheessa piirakat voidellaan vatkatulla kananmunalla pinnaltaan. Paisto jatkuu vielä vähän aikaa, kunnes voitelu on kiinnittynyt.

Paistolämpötila saa olla 200 astetta ainakin kolmen vartin ajan.

Näillä eväillä kypsyy neiti varmasti. Jos ei kypsy, on hänet hylättävä ja unohdettava. Kauniit kasvot eivät korvaa hyvää sydäntä.

Jos perheen äiti on vielä rakkauden pauloissa, hirvipassiin miehelle  käy tämä yhdistelmä mainiosti. Nälkä lähtee ja vilu kaikkoaa. Ajatus kiinnittyy siihen, että vaimo tekee kaiken hyvän sydämensä vaikutuksesta. Ei ole pikkujuttu se.

Samalla metsästäjä välttyy epäterveelliseltä syksyiseltä makkarakuurilta.

Halvoissa makkaroissa on mukana elukan nahkan sisäkerrosta eli kamaraa, sorkkien kurjaa kudosta, jauhoa sekä ”fysikaalisesti erotettua” lihaa. Tämä liha on sitä kaikkein heikointa, missä on jänteitä ja muuta ryönää jäljellä.

 

On muistettava, että ruuan valmistaja on temppelin harjalla ja samalla vastuussa, joka on suuri. Ruuan kautta välittyy sanattomasti paljon rakkautta, välittämistä ja kunnioitusta.

Muistamme Raamatun historiasta, miten vieraille, jotka tulivat oikeasti Taivaasta asti, tehtiin Abrahamin majassa tarjottavaksi tuoretta leipää, juuri tapetun vasikan paahdettua lihaa ja perinteen mukaisesti esi-isän keksimän viininviljelyn parasta tuotetta juotavaksi.

Tuo esi-isä oli Nooa. Vierailla oli tuomisena tärkeä viesti, joka oli hyvin mieluinen. Taivaasta asti katsottiin oikeaksi ilmoittaa, että nyt sukupuoliyhteys vihdoin viimein antaa tulostakin, kun ei vaan luovuta, vaikka vanhuus oli tullut.

Vuoden päästä oli poika syntynyt ja vahva ja terve perillinen oli ainutkertainen kuten myöhemmin Jumalan itsensä ainoa poika. Symboliikka on selvää.

Hän toi sodan ja alistuksen vaihtoehdoksi rakkauden, joka ei ole ihan pieni asia.