Sekametsästys

 

Ajelin entiseen kotiini Pielaveden läpi perjantai-iltana. Sinne tuli Siilinjärveltä vieraaksi mies, jonka kanssa olin metsästellyt Pyhäjärvelläkin.

Iltamyöhällä alkoi valtava ukkosilma, joka kesti kaksi tuntia. Vettä satoi välillä kaatamalla, välillä piti kuivaa ukkosta, joka ei ole kovin miellyttävää. Ilma oli hyvin lämmin ajankohtaan nähden, hieman yli kaksikymmentä astetta.

 

Syyskuun kolmas päivä valkeni puolipilvisenä. Tuuleskeli hieman. Maasto oli varsin kuiva illan sateesta huolimatta.

Veli päästi irti vanhan Ralli- koiransa sekä nuoren Raikun. Silloinen ja myös nykyinen metsästyskaveri päästi maastoon oman 8- vuotiaan narttunsa, Tuiren.

Se sai varsin pian ajon läheltä järven rantaa. Haukku alkoi noin kilometrin päässä pihasta. Se kääntyi yllättäen suoraan kohti, jolloin kaikki hakeutuivat passiin. Näkyväisyys on maastossa syyskuun alussa huono. Sitä jänis osasi käyttää taitavasti hyväkseen.  Kukaan ei nähnyt jänistä, vaan ajo päättyi kiertelyn jälkeen hukkaan, joka ei selvinnyt.

 

Koiramiehet jatkoivat jäniksen parissa. Minä vieraani kanssa kiertelin maastossa enemmän kanalintuja etsimässä. Kuljimme metsässä kahdestaan noin neljänkymmenen metrin päässä toisistaan.

 Törmäsimme pyypesueeseen, jota vaanimme. Ammuin yhtä pakenijaa lentoon, mutta juuri laukaisuhetkellä se kaartoi isojen puunrunkojen suojaan. Lopulta linnut hajaantuivat ja juroutuivat äänettömiksi. Niitä oli mahdoton enää löytää.

Heikkokuntoisen metsätien hiekkakuopalta lähti pakolentoon valtava ukkometso sadan metrin päästä.

 

Suon varressa oli toinen pyypesue. Ammuin yhtä pyytä lentoon, mutta pummasin taas. Pyy lensi silmän korkeudella poispäin eli hyvällä hollilla. Juuri kun laukaisin, lintu teki sivumutkan kolmen vinossa rivissä kasvaneen männyn runkojen suojaan. Vasemmanpuoleisen petäjän kaarna vain pölähti, kun haulikuuro iski siihen. Ikuinen myöhässä oleminen oli vain nieltävä. Pyyn viisaus on ihailun arvoista.

Melko pian vieras ampui teertä lentoon. Ei tullut osumaa hänellekään, mutta hän ei ollut siitä millänsäkään.

 

Lähellä oli pitkänomainen lampi. Sen pohjoispäässä vieras ampui taas teertä, mutta lintu pelastui metsän kätköön. Totesimme, että ei niitä niin vaan tiputella.

Karulle, sorapitoiselle maalle teimme tulet ja otimme kahvin kanssa palasta. Tulipuita etsiessä vieraan jaloista lähti jänis, mutta ase ei ollut hänen mukanaan juuri ratkaisevalla hetkellä..

 

Tuiren isäntä ampui Ralli- koiran ajosta jäniksen kilometrin päässä meidän tulipaikasta. Ajo oli yhtenäinen, selkeä ja se päättyi laukaukseen.

Pian otti hänen oma koiransa - Tuire - suuren mäen rinteeltä ajon. Haukun ääni tuntui kiertävän koko laajan mäen kolmesti.

Kuulin passiini tupsetta selkäni takaa. Jänis oli tullut kolmen metrin päähän! Ensimmäinen kuti meni ohitse, koska ammuin hätäännyksessä liian lyhyeltä matkalta. Jänis vilisti kovaa kyytiä, mutta toisen piipun laukaus osui ja otus putosi paikalleen.

 Tuire- koira otti uuden ajon. Jänis kiersi mallikkaasti riittävän kauan niin, että sen isäntä joutui jänisten tunnetulle juoksupaikalle. Seuraavalla kierroksella haulikko pamahti, ja jänis kaatui.

 

Kiertelimme maastossa, jossa tapasimme kolme kertaa teeriä, mutta peitteisessä maastossa ammunta ei luonnistanut.

 Kun kello tuli puolille päivin, ilma muuttui liian hiostavaksi maastossa liikkumiseen. Lähdimme vetäytymään pois jahtimailta.  Vieraani lähti ajamaan kotiinsa päivällä yhden maissa.

 

Siihen aikaan meillä oli tapana antaa koiran ajaa vain pari kertaa, kun ilma oli lämmin. Näin menetellen koira ei läkähtynyt ja käpälät säästyivät vaurioilta, joita  ei tullut lainkaan.

 Aamupäivällä kuulin laukauksen, joka ei liittynyt jänisajoon. Kysyin siitä sen jälkeen, kun oli käyty illalla saunassa.

Veli kertoi ampuneensa lentoon ukkometsoa, mutta saalista ei tullut. Hän ei meinannut itsekään uskoa, että niin kävi. Velimies oli voittanut pitäjän haulikkokisoissa useita mitaleita, ja oli metsälläkin hyvin varmakätinen lentoon ampuja. Se oli hänen huikea ja kadehtittu taitonsa.

 Pyysin veljeä kertomaan tarkemmin. 

Hän sanoi seisoneensa jyrkässä, kivisessä rinteessä. Jänistä etsivän koiran nenän edestä oli ryminää pitäen noussut arvaamatta ukkometso lentoon.

Veli valitti sitä, että jalkojen asento oli väärä ja horjuva, ja niin hätäinen laukaus meni paapuurin puolelta ohitse. Metso pudottautui jyrkkää alamäkeä aivan maan pinnassa taimikon ja kivien suojassa ja meni onnekseen haulit välttäen. Ammunta radalla on aivan eri juttu kuin maastossa, veli tunnusti reilusti. 

Minäkin olin ehtinyt vuosikymmenten aikana tottua siihen, että kun kuului laukaus, veljellä oli saalis aina. Miten jollakin voi olla semmoinen lahja?

Syyskuun kolmas päivä, Kekkosen syntymäpäivä, oli kolmen jäniksen päivä.