Viimeinen niitti

 

Kuusi päivää kului lepoon ja pihatöihin. Omakotiasuja on aina puuhassa. Muuten asiat kääntyvät ränsistymisen suunnalle, josta normiin paluu vie paljon voimia ja aikaa. Siksi ei voi päästää itseään pellon laitaa ilman paitaa käveleväksi tyypiksi.

 

Menomatkalla mökille vaimo kipaisi hakemassa kaupasta lisää kloriittia myyrien vastaiseen taisteluun, jotta kaikki niiden eritteiden saastutus saadaan poistettua.

Matkalla huomasin selvästi pikkulintujen kadon. Niitä näkyi vain muutama.  Edellisellä vuosituhannella pikkulintuja oli paljon enemmän. Yksi paljon omenapuista tietävä mies kertoi minulle puhelinkeskustelussa, että pörriäisiä oli hänen omenatarhassaan vain viisi tänä vuonna. Omenapuiden kukinta oli niin hänellä kuin minullakin valtava. Luonto köyhtyy selvästi.

 

Perillä mökillä oli jo 21 astetta lämmintä. Myyrät eivät pääse terassille edellisen pakkotyötä muistuttavan raadannan tuloksena.

Keitimme perinteiset tulokahvit. Sen valmistumista odotellessa laitoin vesiautomaatin virtaan, yhdistin klik- systeemillä pidemmän jatkoletkun ja kastelin perusteellisesti aiemmalla käynnillä istutetut tuijapensaat. Ne olivat pystypäin ja virkeän näköisiä.

 

Kahvin jälkeen aloitin askartelun saunan kynnyksen alueen kanssa. Edellisellä kerralla pantu pikiliima ei ollut täysin kuivanut. Ehkä kova kuumuus ja kostea ilma olivat hidastaneet prosessia.

Mittailin ja valmistin leveähköstä alumiinikiskosta peiton sen raon päälle, joka oli täynnä pikiliimaa. Kiskossa oli valmiita ruuvin reikiä. Työ oli helppo.

Oven molemmat pystykarmit oli katkaistu terveelle puulle saakka erikoismiesten toimesta. Valmistin kestopuulaudasta kaksi 11 senttiä pitkää ja neljä senttiä leveää pätkää. Sovittelin ne huolellisesti kuosiinsa niin, että saunan puolen reunalla palikat nousivat alumiinikiskon päälle. Palikoihin täytyi sahan ja puukon avulla tehdä kiskon päällyksen muotoinen syvennys.

Kun kaikki natsasi paikoilleen kokeillessa, rytjäsin molemmat palikat pohjastaan pikiliimalla ja työnsin ne paikoilleen. Siihen ne saivat jämähtää. Palikoiden alareunat ja aiemmin kiinnitetyn kiskon saunan puoleisen reunan tiivistin pikiliimalla. Minulle annettiin neuvo, että Fairy on paras, mutta nestesaippuakin käy hyvin kertakäyttöhanskan pinnan käsittelyyn etusormen osalta. Sormi liukui ja pikiliimakerros sai poikkileikkauksena lähes kolmion muodon, mikä oli tavoite.

 

Hopean värisestä alumiinikiskosta valmistin kaksi lyhyttä pätkää, joiden ulompi pää oli 45- asteen kulmassa. Ne kulkivat lattialautojen välisen, viivamaisen raon päällä.

Kävin ulkona poraamassa kahdella erikokoisella poralla niihin samanlaiset reiät kuin on tehdaskin tehnyt. Ruuvin kanta ei saa jäädä yhtään koholle. Muuten joku voi saada paljaaseen jalkaansa pahat orkoset.

Näiden lyhyiden osien väliin piti sovittaa noin kuusikymmentä senttiä pitkä kappale samaa kiskoa. Sen päät viistosin samaan kulmaan kuin lyhyiden pätkienkin, joiden väliin tämä pitkä kappale tuli.

Oikeanpuoleinen liitos vaati melkein kolmen vartin ajan viilaamista ja toistuvaa sovittamista ennen kuin tulos oli tyydyttävä. Pitäisi olla jiirisaha, jossa on rautasahan terä. Koska tein jiirauksen vapaalta kädeltä rautasahalla piirroksen mukaan, ei työ mennyt heti nappiin. En ole synnynnäinen seppä, mutta herkkä oppimaan toisten opetuksia. Ammattimies nauraisi minun touhulleni.

Otsasta tippui pyöreälinssisiin älykkölaseihin hikipisaroita. Niitä piti yhtenään kuivata WC- paperilla. Nämä lasit olivat ensimmäiset, joita käytin töissä. Halusin itselleni samantapaiset lasit, joita Kekkonen piti pääministerivuosinaan 1950- luvulla. Ne tekevät kantajansa fiksun näköiseksi ja vakuuttavaksi.

Yritin välillä toimia ilman laseja, mutta tarkka näkeminen oli mahdotonta. Nämä lasit ovat siitä hyvät, että niiden sangat taipuvat kuin isoäidin ikivanhat lasit korvan taakse, joten kumarrellessa ne eivät tipahda paikoiltaan pois.  Säästin nämä lasit ja pidin ne hyvässä kunnossa 25 vuotta. Erityiskäyttö on ollut likakaivopumppaamon peseminen painepesurilla joka kesä, jolloin joutuu kurottamaan itsensä pää alaspäin, jotta ulottuisi huolellisesti poistamaan vaalean rasvan monista pumppukaivon osista painepesurin pistesuihkulla.

Tämä on mielityötäni. Likavesihuurut nousevat naamalle, mutta suihkussa voin puhdistautua. Kaikki vaatteet menevät saman tien pyykkikoneeseen. Olen minä kerran salaa vaimolta käynyt samoissa rytkyissä ruokaostoksillakin eikä mitään pahaa ole tapahtunut.

Sudetkin puhdistavat haavansa ja turkkinsa nuolemalla, eikä tulehdusta tule, koska niiden hampaiden ja suun saaliseläimille kuolettavan vaaralliset bakteerit eivät vahingoita isäntäeläintä. On kehittynyt immunologinen toleranssi.

 

Mittari näytti varjossa ulkona iltapäivällä 26 asteen lämpötilaa. Ei se ole valkoisen miehen metsätyöilma, tuskinpa lapiomiehenkään.

Vaimo  pesi ja puhdisti terassin täydellisesti uudelleen. Kun se oli tehty, piti jo ottaa palasta. Minulle varattiin poro- juustokeittoa ja vaimolle kirjolohikeittoa. Saatteena oli kylmää lähdevettä ja kotona leivottuja sämpylöitä. Kello näytti puolta kolmea, kun tauko päättyi.

Vaimo pesi saunan ja sen eteisen lattian. Siinä oli hommaa ihan nokko.

Purin edellisellä kerralla tehdyn hätätyön osiinsa, vinkkarin elikkä kääntösalvan. Porasin kuuden ja puolen millin rautaporalla salvan osiin ja oven karmiin reiät.

Kuuden millin kierretanko työntyi hyvin paikoilleen reikään. Tangon terassin puoleiseen päähän tuli prikka ja sen päälle mutteri- lukkomutteriyhdistelmä. Oven ulkopuolelle kiersin samat osat kääntösalvan päälle. Kiristin sopivilla avaimilla salpasysteemin napakaksi. Se puristi nyt oikeanpuoleisen oven alaosan tiiviisti toista ovipuoliskoa vasten. Ovien välinen rako sulkeutui, kun pystyrima painui raon ja vasemmanpuolisen oven karmin päälle. Aivotyö kotona oli muuttunut mökillä käytännöksi, ja homma pelitti.

Kunnollisilla työvälineillä oli ilo työskennellä. Yksikään mäkärä tai itikka ei purrut meitä kumpaakaan, koska meillä oli taas mukana molemmille nimikoidut torjuntavehkeet. Niitä olen kuullut käytettävän marjastaessakin silloin, kun on hyvä marikko, jonka alueella ei liikuta paljon, mutta ötököitä on viljalti. Niin neuvoi minua yksi rouva. Neuvo on ollut pätevä.

 

Valmistin lähtökahvit, kun työvehkeet oli koottu paikoilleen ja matot yhdessä asetettu terassin lattialle. Vaimo halusi käydä urakan jälkeen uimassa. Hänellä oli - kuten minullakin - työvaatteet hien kastelemat ja kyllästämät. 

Sanoin kahvilla istuessa, että koko järvi huokaisi, kun muodokas emäntä laskeutui uimaan. Naisen veteen meno on kiinnostavaa katseltavaa, varsinkin, kun uima-asua ei ole käytettävissä.

Työpäivä meni aika hyvin. 

Lämmintä oli mittarissa 27 astetta, kun lähdimme kotimatkalle. 

En osaa sanoa, miten pärjäsimme ennen, kun autoissa ei ollut ilmastointia. Tuntuu, että kuumuus vaikuttaa väsyttävästi ja unettavasti 70-vuotta täyttäneeseen ja pikkuisen nuorempiinkin.

Toisaalta, kuumassa ei oikeasti nukuta sitten millään.

Vaimo valmisti makaronin ja käristetyn jauhelihan yhdistelmää päivälliseksi. Siihen tulee kastikkeeksi sweet&sour- tyyppinen amerikkalainen kastike. Se on hyvää, mutta muita makuja en hyväksy, koska ne ovat liikaa makuhermoille sekä puuduttavat koko suuvärkin syödessä. 

Kaadoin molemmille pikariin punaviiniä pullosta, jonka tilavuus on 187 millilitraa eli tosi vähän. Nimeltään tämä pienissä pulloissa myyty tuote on Barefoot Merlot. Se tulee Kaliforniasta asti.

Näin palkitsimme itsemme vaivalloisesta hommasta, jonka onnistuimme kestämään. Tilasin sekä kotiin että mökille myyrän karkottimia, että taistelu elintilasta kääntyisi voitoksi meille, vaikka vihaa tai sotaa ei eläimiä vastaan olekaan. Tiputtavathan linnutkin huolettomasti lentäsessään ulostusta. Se voi osua, mutta en silti usko,että kyseessä olisi sodanjulistus.