Nautitaan kesästä!

 

Se odotutti kesäkuulle asti tänä vuonna, tuo kesän tulo. Nyt se on sitten paikan päällä.

Käytiin ihan mökkiä katsomassa, vieläkö se on sijoillaan.

Oli se, mutta myyrät olivat tunkeutuneet omatekoisten terassin ovien alta ja eläneet ilmeisesti tuiskujen ja pakkasten ajan herroiksi minun Talvikas- pakkassaappaitten sisällä. Muita pesiä löytyi omasta ja pojan reppujakkarasta. Joka paikka oli täynnä mustia kauranjyviä, myyrän ulosteita.

 

Otin mitat peltiä varten oven alaosan kohdalta, siitä, mistä myyrät olivat menneet sisälle. Kotona valmistin sopivan kokoisen, suorakaiteen muotoisen palasen messinkipellistä.

 Keskiviikkopäivänä, viimeisenä toukokuulta, lähdin vaimon kanssa kloriitilla, monenlaisilla puhdistusaineilla, pellinpalalla, peltisaksilla, porakoneella, metallisilla poran terillä, ruuveilla, ulkotiloihin tarkoitetulla pussittomalla pölynimurilla ja kunnon eväillä varustautuneella kohti mökkiä.

Auton perällä oli kaksi säkillistä maanviljelijän antamia ohranjyviä sorsien eväiksi sekä suuria jätesäkkejä.

 

Ajo meni nappiin, vaikka tiet ovat heikossa kunnossa, kuten syrjäseuduilla aina. Eivät tieviranomaiset tänne panosta. Ehkä he eivät tiedä lainkaan, miten paljon täällä kulkee raskaita lasteja puutavaraa sahoille ympäri vuoden.

 Tulokahvit ovat jo meillä perinne. Ennen sitä ei voi ryhtyä hommiin ollenkaan.

Laitoin ensimmäisenä pellin terassin vasemmanpuoleisen oven alaosaan. Se onnistui hyvin.

Toisena hommana penslasin tervan kusella saunan eteisen kaksi lattialautaa, jotka olivat noin kuusikymmentä senttiä pitkät.

Entiset olivat kärsineet lieviä vesivahinkoja neljännesvuosisadan aikana. Lahonneen kynnyksen poistin ensimmäisenä selvitellessäni veden tekemiä tuhoja.

Ammattimiehet poistivat erikoiskoneillaan lattiassa tummuneet laudat. Onneksi vaurio oli pienialainen.

Vein sorsille eväitä ruokintapaikan tarhaan. Veden alla näkyi enää vähän paikallisen kaverin panemia jyviä. Hän kertoi vesilintujen käyvän syömässä vain yöllä. Päivän ajaksi ne piiloutuvat visusti.

 

Pari viikkoa sitten kaaduin, kun hyppäsin Crox- kengillä kukkapenkin ylitse. En halunnut astua penkkiin, koska tiesin, että siitä tulee tuomio. Vältä pahinta. Sen olin pitänyt kunniassa.

Hyppäsin oikealle jalalle. Kerkesin tajuta, että nilkkaan kävi kipeästi. Samassa olin maassa pitkällään, ja vasempaan nilkkaan sattui aivan tosissaan. En tiedä, miten se oli mahdollista, koska kaikki kävi niin äkkiä.

 Molemmat nilkat turposivat ja menivät illalla mustiksi. Kävely on vaivalloista.  Mutta pihatöitäkin on pitänyt yrittää. Paras apu on tullut muutama vuosi sitten hankkimistani taistelijan jalkineista. Ne ovat armeijan maihinnousukengät. Kun vetää nauhat kireälle, kärsii hiipiä ruohonleikkurin pukille, purkamaan omenapuutarhan vanhaa aitaa ja kastelemaan kukkia ulkona.

 

Vaimo oli hyvin ärtynyt koko pitkän siivouspäivän ajan. Hän oli koonnut myyrien pilaamia vehkeitä niin paljon suuriin jätesäkkeihin, että ne juuri ja juuri sopivat auton peräkonttiin ja takaistuimelle. Vaimo pyysi luottamaan itseensä, kun kysyin, mitä säkeissä on. No, kuskasin lastin suureen kimppasäiliöön, joka tuli kerralla laitojaan myöten täyteen

 Imuroimme terassin betonipohjan perusteellisesti. Betonia peittäneet kuusi kestopuulautatrallia pesimme kloriittivedellä. Kaikki terassin pinnat vaimo pesi samalla seoksella ja pesuaineella.

Koska työssä tarvittiin vettä ja koska olin vaivainen, piti kutsua tuttu metsästyskaveri apuun.

Laitoimme laiturin kelluvan osan järveen. Ankkuroimme sen.

Asensimme vesiautomaatin entiselle paikalleen mökin pohjoisseinämän viereen. Niin sanottua siemenvettä piti panna värkkiin aina vaan lisää, niin, että kädet siinä väsähtivät.

Onneksi kaikki työkalut tärkeä apuun tullut mies toi mukanaan. Edellisellä reissulla olin pannut hänen postilaatikkoonsa lahjapakkauksessa myytävän pullon Mouton Cadet- punaviiniä. Se oli muistaminen aikaisemmista palveluksista. Sovimme kauan sitten, että töissä meidän kesken raha ei lainkaan huilaa.

 

Keitimme kahdet kahvit ja nautimme eväät viimeiseen murenaan asti. Lähdevettä kului paljon, koska kauheassa kuumuudessa työskentelimme äärirajoilla voimavarojen suhteen.

 Ajoin hitaasti kotimatkalla. Olimme molemmat uupuneita. Olen huomannut, että on viisasta antaa niiden mennä ohitse, joilla on kiire.

Niin selvisimme kotiin puhtain paperein.

 

Perillä kotona selvisi, että roskiin olivat menneet minun ja pojan reppujakkarat ja minun ihan ehyet, 30 vuotta vanhat Talvikkaat, hyvät talvisaappaat. Perusteeksi vaimo mainitsi, että kaikki nuo olivat myyrän kusen kyllästämät ja haisivat pyörryttävälle.

No, en ole herkästi pulttia ottava tyyppi. En ahdistellut vaimoparkaa enempää siitä, mitä kaikkea muuta meni hukkaan. Ymmärsin, että nyt piti olla kuin hupatossutehtaassa syytösten kanssa. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Jälkiviisaus on hyödytöntä ja typerää.

 Pesin yltä, päältä mökillä kahdet kahluusaappaat ja yhdet Nokian huopavuoriset kumisaappaat. Asetin ne kuivumaan turvaisaan paikkaan. Pesin myös suurehkon naamioverkon, jonka otin kotiin mukaan toista pesua varten. Onneksi kumisaappaiden irtonaiset vuorit olivat tuvan kaapissa turvassa kuselta!

 

Perjantaina lähdimme uudelle reissulle mökille.

Edellisenä kesänä kuoli lumipalloheisi monivuotisen kamppailun päätteeksi minulle tuntemattoman ötökän takia. Se söi kaiken lehtivihreän pensaasta.

 Varasin kolme timanttituijaa kauppapuutarhalta. Ne katsoimme parhaaksi istuttaa koristeeksi, kun heisipuu oli kuollut.

Päätimme istuttaa tuijat heti ennen tulokahveja kovan kuumuuden vuoksi.

Se onnistui hyvin mukaan otetulla puun taimien istutukseen tarkoitetulla kuokalla. Tämmöinen kuokka on hyvä kaikessa puutarhatyössäkin kotona. Käytimme istutukseen puolitoista säkillistä puutarhamultaa ja runsaasti vettä.

 

Iloisena lähdimme sisälle, mutta terassilla meitä odotti yllätys.

Edellinen perusteellinen työ oli mennyt hukkaan.

Vaimon piti ihan istahtaa, kun myyrän ulosteita oli terassi mustanaan. Tämän piti olla palkintoreissu meille edellisestä raadannasta.

 Minulla ei ollut kunnon työkaluja mukana. Käytin analogiaa apuna, kun muistelin seppä Högmanin sanoja Paavo Ruotsalaiselle. Yksi sinulta puuttuu, ja sen mukana kaikki: ikuinen varaporakone auton peräkontista ja siihen hyvä valikoima torx-ruuvauskärkiä.  Olin kuin kirurgi ilman yhtään instrumenttia, ja potilaalla oli juuri hätätila. 

Taistelu itsensä kanssa on monelle tuttua. Se ei johda ratkaisuun, koska vastaote on oman itsen tiedossa. Turha ompi taistelu, kaikkisuus mailman turha! Niin sanoi Aleksis.

Mutta, mutta vasaran ja putkipihtien avulla sain oikaistua kulmaraudan, joka on tarkoitettu kiinnitykseen. Otimme vasemmanpuoleisen terassin oven irti. Kiinnitin oven alapaarteeseen suoraksi oikaistun raudan, jossa oli valmiita reikiä ruuveille. Rauta peitti hyvin myyrien reitin. Karkaistuun teräkseen ei niiden hammas pysty. Se melkein jo hymyilytti kiukun ja osaamattomuuden tuskan mentyä ohitse.

 

Vanha, johdollinen porakone nosti kiukkua lähes kirouksen rajalle. Se löytyi ulkovarastosta kuten ruuvitkin. Vähän vauhtia liipaisimesta painamalla tämä kone hyppää täyteen menoon kuin villin lännen hevonen. Koneen tekniikka on täysin vanhanaikainen.

Missä on leiviskäsi, voidaan kysyä. Hautasitko sen maahan, jolloin se vanheni ja käyttöarvo lähestyi ajan saatossa nollaa?

Lieneekö kenelläkään toisella semmoista kalua enää? Kyseessä lienee äärimmäisyyteen viety säästäväisyys, josta näköjään pitää maksaakin. Maksu on kuin Nummisuutarin Eskon kirous ja kuolema.

 

Tukkiakseni perusteellisesti kaiken myyräliikenteen terassin ovien välistä kiinnitin vielä kaksi senttiä paksun kestopuuriman pätkän oviparin oikeanpuoliseen osaan. Valmistin samasta materiaalista salvan, joka paikalleen väännettynä puristaa oikeanpuolisen oven tiukasti alaosastaan sijoilleen.

 Yläosassa on ollut jo kaunan samanlainen vinkkari, joka estää ovia aukeamasta myrskyllä, mutta sallii hätään joutuneen mennä terassille levähtämään tai sateen pitoon rajuilman yllättäessä. 

Vieläköhän Saksasta saisi tilaamalla Zyklon B - nimistä tuholaismyrkkyä, mietin, kun kosto nosti päätään. 

Katsoin netistä. Valmistaja hakeutui vapaaehtoisesti konkurssiin vuonna 2004. I.G. Farben oli osasyyllinen siihen, että Zyklon B:n avulla kaasutettiin hengiltä niin moni tuhoamisleirien kaasukammioissa. Mutta: Uragan D2 nimellä valmistetaan tuholaisia vastaan samaa kiteistä sinihappoa Tsekin tasavallassa!

Lopputulemaa tarkastaessa huomasimme, että edes itikka ei pääse nyt terassille.

 

Miksi en ryhtynyt saksalaistyyppiseen tarkkuustyöhön jo viime reissulla?

Sain aikoinaan koulutuksen työhön, joka vaatii osaamista ja tarkkuutta.

On myönnettävä, että huolettomuus ja vähällä pääsyn houkutus sai astumaan miinaan, jonka tuholaiset olivat asentaneet: ei se nyt noin pienestä raosta mahdu terassille tulemaan. Sepä mahtui.

 K ja Pee, ne sanat vaimo sanoi päivän aikana ainakin viisikymmentä kertaa. Ne hyvin kuvaavat kiukun sekaista voimattomuutta tapahtuneen edessä. Varsinkin myyrän kusen haju, sitä tuntui leijailevan joka paikassa.

Mitenkähän tuon päivän synnit saadaan nollattua?

 

Välikahvin jälkeen vaimo vei matot, patjat, petauspatjat ja tyynyt ulos auringonpaisteeseen. Kaikki lattiatilat imuroitiin ja luututtiin pesuaineilla.

Minä laitoin pikiliimaa täytteeksi saunan lattian ja pukuhuoneen lattian väliseen rakoon. Ennen sitä peitti kynnys.

Muistin ottaa kotoa kolme paria nitriilihanskoja ja astianpesuainetta löytyi mökiltä. Niin sain pikikerroksen pinnan silitettyä ilman, että pikiliima olisi levinnyt paikkoihin, jonne sitä ei saa joutua.

 Penslasin uudet lattialaudat toiseen kertaan tervan kusella. Ensimmäisen sivelyn kerros oli rutikuiva, ja laudat olivat muuttuneet jalopuun värisiksi. Sen tiesin ennestään. Melan ja airot käsittelin tällä ihanalla aineella jo vuosia sitten.

 Kauppias sanoi menekin olevan niin suuren, että jos maaliskuulla vasta herää ostamaan tervan kusta, varasto on jo myyty loppuun. Valmistuksen osaajat ovat harvassa, siinä syy.

 

Tunti ennen kotiin lähtöä mökin digimittari näytti varjossa 28,2 astetta. Vaimo oli naatti ja kävi siksi uimassa. Se virkisti häntä.

Keitin vielä kahvit vahvistukseksi ennen ajomatkaa. Kahvin kanssa meillä oli iki-ikihanat Maraboun pyöreät suklaakeksit.

Auton mittari näytti 95 kilometrin matkan aikana 27 astetta, vasta viimeisten kolmentoista kilometrin jaksolla ilman lämpötila laski yhden asteen.

 

Ennen lähtöä, kun riisuin työasun auton takapenkin jalkatilaan, huomasin, että ohut paita oli likomärkä hiestä. Vaimokin tunsi tänään antaneensa kaikkensa. Onneksi muistimme ottaa mukaan laitteet, joilla ötökät, itikat ja mäkäräiset pysyvät loitolla.

Edellisellä reissulla mäkäräiset olivat pommittaneet vaimoa niin, että käsivarsista vuoti verta ja naama oli pahkuroita täynnä. Lisäksi oikea silmä oli musta. Ei minun iskustani, vaan mäkäräisparven hyökättyä mehevän saaliin kimppuun. Minä käytin vahvaa karkotetta, jota vaimo ei suostunut laittamaan. Vieläkin hänellä on oikean solisluun alapuolella suuri mustelma.

Tapasin kaupalla eläkkeellä olevan kouluterveydenhoitajan. Kerroin meidän käyneen muutaman kerran mökillä. Hän sanoi, ettei hänellä ole eikä tule koskaan olemaan kesämökkiä, koska semmoinen on pakkotyölaitos.

 Käännyin äkisti selin, ettei hän olisi nähnyt naamaani sillä ohitse kiitävällä hetkellä.

---

 [EO1]utta