Ruokapöydässä
Parhaillaan
riehui talvimyrsky tiheän pyryn kanssa. Ennen katsottiin, että on oikean
hirvenampujan ilma. Verijäljet, suolistuksen merkit sekä hevosen ja reen jäljet
peittyvät hyvin nopeasti.
Näkyvyys
oli välillä rajoitettu. Säätiedotus, joka aamulla annettiin, meni pahasti
pieleen.
Istuimme
vieraiden kanssa ruokapöydässä. Tarjolla oli keitettyä riisiä ja uunilohta.
Oheissyötävänä salaattia, cocktailkurkkuja sekä savulohisalaattia. Leipää tarjottiin näkkärin muodossa sekä yhdelle huonomahaiselle puhtaana kauraleipänä.
Vieraiden
varalta kävin Alkosta noutamassa Ruppertsberger valkoviiniä. Ostin myös
American Redwood Zinfandelia niin sanotun nettialkon kautta jo aikaisemmin.
Tämä
oli punaviiniä, samaa, josta ortodoksipappi ei saa kieltäytyä, muuten virka
katoaa jalkojen alta. On siinäkin määräys, jos maksa ei vaan kestä!
Muutamia
vuosia sitten pohjoisessa kuoli papilta vaimo. Lasten isä jäi vastuuseen
lapsista, joka papin virassa ei onnistu, koska piirit ovat isoja, ja matkoilla
on oltava paljon.
Keskiajalla
oli päätetty, että avioliitto on ainutkertainen, joten uuden vaimon ottaminen
ei onnistunut. Pitää erota entisestä uskosta, jos haluaa uuden vaimon. Olisi
hyvä, jos evankelinen kirkkomme hyväksyisi suoraan tuon papin piiriinsä, joka
oli jo löytänyt morsiamen ja lapsilleen äidin. Ei voi olla mikään järjestö niin
kova, että kielletään normaali elämä. Äidin merkitys lapsille on korvaamaton.
En
oikein voi suositella tuota yllä mainittua punaviiniä edes pitsan kanssa.
Toisaalta, pitsassa oli minun maulleni liian äkäiset mausteet, jotka veivät
suun sisustan outoon tilaan: koko ruoka alkoi maistua pahalta.
Jos
olisin ollut syömässä yksin, olisin antanut loput luppakorvaiselle, jolta
tippui koko syönnin ajan kuola suusta.
Elätkö
muuten syödäksesi vaiko toisin päin eli syötkö elääksesi?
Vaaka
painuu viimeksi mainitun hyväksi, kun on maahan painava nälkä. Silloin maistuu
jo vähän arkisempikin eväs.
Tuntuu kuitenkin jalolta pystyä syömään hitaasti tässäkin tilanteessa. Keskusteltiin pehmeästi, miellyttävästi vieraiden kanssa.
Osasin arvostaa Pirkan kauppaan laskemaa savulohisalaattia. Onkohan nimi mennyt vahingossa väärin ja kyseessä onkin majoneesi? Miten salaatti voisi olla niin pienessä purkissa? Yleensä salaattiin vaaditaan kulho.
Tunti
meni syödessä. Se oli hyvä tulos, ja viittaa siihen, että mihinkään ei ollut
kiire.
Kukapa
haluaisi kiirehtiä pois uunilohen luota?
Lohi
on hyvää paistettuna, keittona, savustettuna. Kylmän savun tai kuuman savun
lohi on erinomaista, samoin graavina.
Lihasta kehotetaan kieltäytymään koko hela mualiman pelastuksen vuoksi. En ole saanut selville, koskeeko suositus kalan lihaakin. Jos koskee, silloin menee pieleen. Kala voisi korvata pienten kansojen keskuudessa lihan, mutta merien tuotto ei riitä ruokkimaan koko maapallon väestöä kalalla.
Voisiko
olla oikein määräys, että alle kymmenen miljoonan asukkaan kansat saisivat
syödä kalaa, mutta isommat maat joutuisivat syömään kasvisruokaa ja synnin
taakan alla lehmän lihaa? Jotain pitää tehdä, koska väärän ruuan syönnin
sanotaan olevan osasyy ilmaston muuttumiseen.
Tuulivoimaa lukuun ottamatta vihreää energiaa ei ole.
Vesivoima olisi semmoinen, jos
minkäänlaisia patoja ei tarvittaisi tahi altaita. Aurinkopaneelisähkö ei ole
vihreää, vaan kaukana siitä, koska paneelien rakentaminen vaatii voimakasta
kaivostyötä, joka tuhoaa ympäristöä.
Onneksi
paneelien arvokkaat aineet voidaan kierrättää, ja silloin lähennytään vähän
vihreyttä.
No,
tämä oli ruokapöytäkeskustelua, jossa vain vaihdetaan ajatuksia eikä väitetä
kenenkään olevan oikeassa. Semmoinen on aivan viatonta, verrattavissa morsiamen
saattoon kotiinsa. Siinä ei voi olla taka-ajatuksia vai voiko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti