keskiviikko 23. kesäkuuta 2021



 

Ruokapöydässä

 

Parhaillaan riehui talvimyrsky tiheän pyryn kanssa. Ennen katsottiin, että on oikean hirvenampujan ilma. Verijäljet, suolistuksen merkit sekä hevosen ja reen jäljet peittyvät hyvin nopeasti.

Näkyvyys oli välillä rajoitettu. Säätiedotus, joka aamulla annettiin,  meni pahasti pieleen.

 

Istuimme vieraiden kanssa ruokapöydässä. Tarjolla oli keitettyä riisiä ja uunilohta. Oheissyötävänä salaattia, cocktailkurkkuja sekä savulohisalaattia. Leipää tarjottiin näkkärin muodossa sekä yhdelle huonomahaiselle puhtaana kauraleipänä.

Vieraiden varalta kävin Alkosta noutamassa Ruppertsberger valkoviiniä. Ostin myös American Redwood Zinfandelia niin sanotun nettialkon kautta jo aikaisemmin.

Tämä oli punaviiniä, samaa, josta ortodoksipappi ei saa kieltäytyä, muuten virka katoaa jalkojen alta. On siinäkin määräys, jos maksa ei vaan kestä!

 

Muutamia vuosia sitten pohjoisessa kuoli papilta vaimo. Lasten isä jäi vastuuseen lapsista, joka papin virassa ei onnistu, koska piirit ovat isoja, ja matkoilla on oltava paljon.

Keskiajalla oli päätetty, että avioliitto on ainutkertainen, joten uuden vaimon ottaminen ei onnistunut. Pitää erota entisestä uskosta, jos haluaa uuden vaimon. Olisi hyvä, jos evankelinen kirkkomme hyväksyisi suoraan tuon papin piiriinsä, joka oli jo löytänyt morsiamen ja lapsilleen äidin. Ei voi olla mikään järjestö niin kova, että kielletään normaali elämä. Äidin merkitys lapsille on korvaamaton.

 

En oikein voi suositella tuota yllä mainittua punaviiniä edes pitsan kanssa. Toisaalta, pitsassa oli minun maulleni liian äkäiset mausteet, jotka veivät suun sisustan outoon tilaan: koko ruoka alkoi maistua pahalta.

Jos olisin ollut syömässä yksin, olisin antanut loput luppakorvaiselle, jolta tippui koko syönnin ajan kuola suusta.

 

Elätkö muuten syödäksesi vaiko toisin päin eli syötkö elääksesi?

Vaaka painuu viimeksi mainitun hyväksi, kun on maahan painava nälkä. Silloin maistuu jo vähän arkisempikin eväs.

Tuntuu kuitenkin jalolta pystyä syömään hitaasti tässäkin tilanteessa. Keskusteltiin pehmeästi, miellyttävästi vieraiden kanssa. 

Osasin arvostaa Pirkan kauppaan laskemaa savulohisalaattia. Onkohan nimi mennyt vahingossa väärin ja kyseessä onkin majoneesi? Miten salaatti voisi olla niin pienessä purkissa? Yleensä salaattiin vaaditaan kulho.

 

Tunti meni syödessä. Se oli hyvä tulos, ja viittaa siihen, että mihinkään ei ollut kiire.

Kukapa haluaisi kiirehtiä pois uunilohen luota?

Lohi on hyvää paistettuna, keittona, savustettuna. Kylmän savun tai kuuman savun lohi on erinomaista, samoin graavina.

 

Lihasta kehotetaan kieltäytymään koko hela mualiman pelastuksen vuoksi. En ole saanut selville, koskeeko suositus kalan lihaakin. Jos koskee, silloin menee pieleen. Kala voisi korvata pienten kansojen keskuudessa lihan, mutta merien tuotto ei riitä ruokkimaan koko maapallon väestöä kalalla.

Voisiko olla oikein määräys, että alle kymmenen miljoonan asukkaan kansat saisivat syödä kalaa, mutta isommat maat joutuisivat syömään kasvisruokaa ja synnin taakan alla lehmän lihaa? Jotain pitää tehdä, koska väärän ruuan syönnin sanotaan olevan osasyy ilmaston muuttumiseen.

 

Tuulivoimaa lukuun ottamatta vihreää energiaa ei ole. 

Vesivoima olisi semmoinen, jos minkäänlaisia patoja ei tarvittaisi tahi altaita. Aurinkopaneelisähkö ei ole vihreää, vaan kaukana siitä, koska paneelien rakentaminen vaatii voimakasta kaivostyötä, joka tuhoaa ympäristöä.

Onneksi paneelien arvokkaat aineet voidaan kierrättää, ja silloin lähennytään vähän vihreyttä.

No, tämä oli ruokapöytäkeskustelua, jossa vain vaihdetaan ajatuksia eikä väitetä kenenkään olevan oikeassa. Semmoinen on aivan viatonta, verrattavissa morsiamen saattoon kotiinsa. Siinä ei voi olla taka-ajatuksia vai voiko?




Ei kommentteja: