Suuliekki aamun hämärässä

 

Se oli kaikkien aikojen lintusyksy minun osaltani. Olin perehtynyt koeampumalla tarkoin jo parin vuoden aikana uuteen kotimaiseen lintukivääriin. Sen kaliiberi oli 22-250 Rem. Eri matkoilta ammuin koelaukauksia riittävästi.

Huomasin, että luodin lentorata on suora lähes kahteensataan metriin. En kuitenkaan ampunut metsällä niin kaukaa, vaan pyrin pääsemään hiipimällä runsaaseen sataan metriin. Luodissa oli vauhtia niin, että kuuttakymmentä metriä lyhyemmälle matkalle ampuminen tuntui epäilyttävältä. Lintu saattaisi rikkoutua.

 

Osallistuin kotipitäjässä ja entisen kotini mailla jänisjahtiin lumen tultua. Lintujen metsästyskausi silloin hyvin lyhyt. Koska olin virassa, pystyin käymään metsällä vain viikon loppuina. Niistäkin osan pilasi kova tuuli tai vesisade. Niinpä osa metsästysretkistä kului jänisajon piirissä.

Minulla oli neljä vuotta aikaisemmin ostettu Valmet 212- haulikko, joka toimi erinomaisesti. Koeammunnan mukaan kotimainen haulikonpatruuna oli hyvä, mutta alapiippuun kävi vielä paremmin amerikkalainen laatupatruuna. Se, jonka hylsyn metallikanta on korkea.

 

Lokakuun lopussa oli lunta jo nilkkaan asti. Lähdin kolmen metsästäjän porukassa jahtiin. Yksi viljelijä lupasi metsästää maillaan, ja hänen poikansa oli jäniskoiran kanssa mukana.

Kolmas oli meillä kunnan palveluksessa ollut mies, joka vuoden, parin päästä muutti täältä pois. Hänellä oli laina-ase.

Kun koira haki riistaa katselin kaunista asetta. Tunnistin sen merkin heti. Se oli legendaarinen Browning A5, itselataava haulikko. Ne olivat siihen aikaan harvinaisia.

Tämän toiminnasta kertoo alan perusteos. Tekstissä sanotaan, että ruutipanoksen laukeamisesta syntynyt paine aiheuttaa patruunan vaihdon. Voima viskaa piipun sulkuosineen taaksepäin, mistä ne vieterien voimalla palaavat takaisin. Piippu ensin, jolloin ulosheittäjä viskaa hylsyn pesästä ja syöttäjä solauttaa säiliöstä uuden tilalle. Sitten sulkuosa rämähtää sekin takaisin paikoilleen, ja ase on taas valmis ammuntaan.

Nythän kaasumäntäperiaatteella toimivat haulikot ovat hyvin yleisiä. Browning A5 oli piippurekyylitoiminen. Semmoiset ovat jääneet jo valmistuksesta pois. Tuota asetta valmistettiin Belgiassa vuodesta 1898 vuoteen 1998. Pitkän ajan kuluessa ase kehittyi erinomaiseksi toiminnaltaan sekä ulkonäöltään.

 

Koira tuntui löytäneen jäniksen, mutta ajo suuntautui koilliseen, varsin suoraan poispäin passialueelta. Solakan ja ystävällisen narttukoiran kimeä ääni häipyi vähäksi aikaa kokonaan, mutta alkoi sitten heikosti kuulua.

Ajoääni viipyi noin puolen kilometrin päässä kauan aikaa. Nuori mies, jonka kotoa koira oli saatu, lähti varovasti siirtymään ajon suuntaan. Minä ja toinen mies, me jäimme entisille paikoillemme. Oli kulunut jo puolitoista tuntia ajon alkamisesta. Päivä oli pilvinen ja poikkeuksellisen hämärä.

 

Satuin katsomaan passissa seisovan kaverin suuntaan. Näin, miten hän jäykistyi äkkiä ja heitti aseen tulitusasentoon. Samassa näkyi suuri ja kirkas suuliekki. Laukaus jytkähti. Kuulin huudon, että ei jäänyt. Se halavattu, nyt se vasta tempun teki, ampuja sadatteli.

 

Kävelin paikalle. Jänis oli yllättäen tullut etelän suunasta passiin. Jäljet olivat selvät. Sitten se oli loikannut suoraan sivulle pajupensaan suojaan. Se selitti sen, miksi Browning-mies ei ollut ampunut kuin kerran. Ei siinä kerennyt, hän vakuutti. Sen uskoin. Jänis on hyvin nopea pelästyessään.

 

Ihmettelin hauliparven leveyttä, joka oli kahdenkymmenen metrin päässä passipaikasta jo kolme metriä. Ei haulikko normaalisti hajota niin paljoa.

 

Tarkastelin asetta. Siinä oli yli kymmenen senttiä pitkä liekinsammuttaja, samanlainen kuin Tikkakosken konepistoolin uusimmassa mallissa piipun jatkeena. Sen tarkoitus on estää piipun kohoaminen ammunnan aikana. Tuossa lisäosassa on reikiä sen yläpinnalla. Niistäkin näin ammunnan aikana välähtävän tulenlieskoja.

Ruuvasimme liekinsammuttajan eli suujarrun pois. Silloin näkyi, että aseen lainaajalta oli jäänyt paikoilleen asettamatta vaihtosupistaja. Kierteet näkyivät piipun suun sisäpuolella vapaina. Se selitti hauliparven valtavan hajoamisen.

 

Ehkä jokunen hauli teki kuitenkin reikiä otuksen nahkaan, sillä jänis alkoi kiertää hyvin pientä lenkkiä. Pian se tuli nuoren miehen passiin, joka sai sen ammuttua.

Koska ensimmäisen laukauksen ampuneen miehen ase ei ollut varustettu oikein, ja supistajan kierteet olisivat saattaneet vaurioitua ammuntaa jatkettaessa, jahti päätettiin lopettaa. Hyvinhän siinä oli loppujen lopuksi käynyt.

 

Oli aika haukata evästä repusta ja kaataa termospullosta kuumaa kahvia uuteen kuksaan. Hetki oli ehkä sittenkin sen aamun paras.

 

Jäikö tuosta jahdista muisto itämään?  Kun möin Valmetin tutun perheen yhdelle pojalle, tilalle ostin Browning Fusion Evolve- nimisen haulikon. Se on kaunis ja aivan hyvä. Sen toiminta perustuu kaasumäntäsysteemiin. Siinä on mahdollista käyttää Invector- nimisiä vaihtosupistajia. Kullekin patruunalle näyttää löytyvän supistaja, jolla käynti on hyvä. Tilasin vuosi sitten asesepän kautta sylinterisupistuksen, jossa ei oikeastaan ole supistusta lainkaan. Tätä käyttäen ammutaan kovia teräs- tai volframihauleja.  Viimeksi mainitut ovat erinomaisia, mutta hyvin kalliita. Näyttää siltä, että metsästämistä uhkaa suuri muutos, jos lyijyhaulit kielletään.

 

Olin kerennyt parahiksi ennen kuin Valmet yllättäen lopetti asetuotannon kokonaan, huollattaa aseeni tehtaalla Jyväskylässä.

Koneisto puhdistettiin, metalliosat sinistettiin ja piippu hoonattiin.

Pyysin muuttamaan täyssupistuksen kolmeneljäsosaan ja puolisuppean piipun parannettuun sylinteriin.

Tehtaalla ammattimiehet lyhensivät hieman tukkia ja laittoivat siihen joustavan kumilevyn päälle visakoivusta kauniin muotoisen perälevyn siinä aikaisemmin olleen kovasta muovista valmistetun tilalle. Haulikko näytti hienolta katsella ja sillä oli hyvä ampua.

Ase kuuluu olevan vieläkin käytössä ja se on toiminut hyvin. Ihan vähän kaipailen vanhaa kaunotartani!