Testi

 

Tein yhden sukulaisen kanssa vaivalloista sukututkimusta ainakin 10 vuotta. Tuo sukulainen menehtyi jo vuosia sitten. Hän oli syntynyt 1926 ja oli vanhoilla päivilläänkin hyvin hoksaavainen ja terävä. Sukututkimus päättyi yhteiseen konsensukseen, josta emme silloin päässeet enää eteen päin.

 

Sitten kävi niin, että käyttämäni utahilais-israelilainen sukututkimusohjelma alkoi huijata minua. Tavallinen jäsenyysmaksu oli noin 40 euroa vuodessa. Yhtäkkiä huomasin, että ilman mitään laskua tai yhteydenottoa, minulta vietiin jollain ihmekonstilla tililtä ensin 90 euroa ja toisella kertaa yli sata euroa. Tämä kaikki jäsenmaksun päälle.

 

Otin yhteyttä omaan pankkiini. Siellä sanottiin, että nylkeminen ei lopu muuten kuin mitätöimällä entinen ja järjestämällä uusi pankkikortti. Niin tein.

 

Sanottiin myös, että kyseessä ei varmaankaan ole tuon yhtiön vika. Siinä on paljon toimihenkilöitä. Yksi niistä on rosvo. Hänen tarvitsee tehdä huijaus vain kerran yhdelle miljoonalle jäsenelle, ja hän saa 90 – 120 miljoonaa euroa rahoja. Jäseniä sukututkimusohjelmassa on ehkä muutama sata miljoonaa, joten huijaus voi olla paljon suurempikin.

 

No, purin koneeltani koko ohjelman pois.

Sitä ennen tulostin kaiken, mitä saimme yhdessä selville suvusta.

 

Sähköpostiin tuli vuosikausia – vielä viime vuonnakin – viestejä ja houkuttelua, mitä kaikkea suvusta on uutta paljastunut. Vastasin pariin viestiin sapekkaasti ja kerroin huijauksesta. Sanoin sen syyksi luopumiseen ja kerroin, että en maksa mitään enää. Usutan Supon rosvon kimppuun.

 

Koska maamme pärjää Neuvosto- Venäjääkin vastaan ja antaa iskun iskusta, Suomi pärjää myös teidän kanssanne. Meillä on suuri määrä Walther Polizei Pistole Kriminal- aseita, kal. 7,65. Eräänä päivänä kuula napsahtaa syylliseen. Kansamme on ulkoisiin uhkiin nähden hyvin yhtenäinen.

 

Tuon jälkeen ei ole tullut viestejä enää.

 

Erään vanhan sukulaismiehen tytär otti kirjeitse yhteyttä ja pyysi tietoja sukututkimuksen tuloksesta. Posti osasi tuoda kirjeen perille, vaikka siinä oli vain nimeni sekä pitäjän nimi.

 

Hänen isäänsä, joka oli osallistunut Vapaussotaan, autoimme vuosikausia. Isäni käytti hevosta ja sorkka- aatraa, ja minä ja pikkuveli kylvimme perunat vakoon. Palkkani oli 50 penniä ja veljeni palkka 20 penniä, vaikka työn määrä oli sama. Katsoin rahanarvonlaskurista, että palkkani oli yhden sentin arvoinen nykyrahassa.

 

Minulle kerrottiin, että talon isäntä oli irrottanut lattialankun, kun 20 pennin raha oli mennyt lankkujen raosta lattian alle.

 

Halusin testata, olisiko saituus periytynyt tyttärelle, jonka olin tavannut lyhyesti vain kaksi kertaa vuosikymmeniä sitten. Hänen vanhempansa ja vanhempi sisarensa olivat jo kuolleet.

 

Lähetin ystävällisen vastauskirjeen, jossa kerroin, että mielelläni skannaan jäljennökset koko sukututkimusaineistosta, jos saan hänen hallitsemalleen metsäalueelle luvan metsästää kanalintuja. Alue saattoi olla 40 hehtaaria kirveen koskematonta metsää. Talon isäntä oli vuokrannut aikoinaan metsänsä vain hirvenmetsästykseen. Mitään riistaa hän ei itse metsästänyt.

 

Vastausta kirjeeseeni ei ole koskaan tullut. Saituuden täytyy olla valtava, koska näin hyväkään kauppa ei tuntunut kannattavan. Hän olisi saanut ainakin kymmenen vuoden vaivalloisen tutkimuksen tulokset käytännössä ilmaiseksi, mutta sekin oli liikaa. Metsästyslupa olisi kohteliaisuutta, mutta siihen ei suostuttu.

Ajattelin asiaa, enkä lähettänyt papereita. Ilmeisesti sukulaiset ovat muutenkin puupennin arvoisia.