Oletko koukussa?

Koukuttava-sanaa ei olisi ymmärretty vielä muutama vuosikymmen sitten. Nyt se on perussanastoa samoin kuin netti ja some.

Nykypäivinä katson televisiota varsin vähän. Uutiset, sää ja urheiluruutu ovat peruskamaa. Nekin voi katsoa myöhemmin Ylen Areenasta, joka on ajanmukainen idea, selkeä, varmatoiminen ja siinä säilyy valinnan vapaus.

Appiukko oli täysin koukussa Emmentaaliin, niin kuin hän suosikkisarjaansa nimitti.

Anopin suosiossa on aina ollut Kauniit ja rohkeat. Kun siitä alettiin puhua, katsoin sitä muutaman jakson, mutta huomasin, että tämä ohjelma ei ole minua varten. Se oli täynnä juonittelua ja naisten kiusaamista. Sanoin tälle ohjelmalle hyvästit.

Katson pääosin dokumentteja ja luonto-ohjelmia. Yksi poikkeus on, se on se Sydämen asialla.

Sen katsoin aikoinaan.  Kun hommasin veljelle nykyaikaisen television vanhan mulkosilmän tilalle, hän mainitsi aina katsovansa tuon englantilaisen sarjan jokaisen osan, joka on hänelle aivan uusi tuttavuus. Hän ihasteli siinä erityisesti autoja, jotka ovat juuri semmoisia, kuin ne olivat 1950- ja 1960- luvuilla.

Minäkin aloin katsella tätä ohjelmaa, jossa on hyvät näyttelijät ja kauniit maisemat. Harmillista on, että aina tässä sarjassa hyville ihmisille käy huonosti. Tietysti filmi on vain mielikuvitusta, mutta tämä häiritsee minua. Muuta vikaa sarjassa ei olekaan. Fair Play, reilu peli, on peräisin jalkapallosta. Se näkyy myös ko. filmin asenteissa.

Eihän tämä ole mitään verrattuna 1960- luvun lännensarjoihin, jotka olivat hyviä. 
Paras oli Bonanza. Kun se loppui, tuntui kuin vallitsisi maansuru miesväessä.

Isäukko oli vähän koukussa juuri tähän sarjaan. 
Kun kaksi pistoolimiestä oli vastakkain, hän nousi ylös istuimelta. Kumpi vetää nopeammin ja myös osuu, se oli jännää. Tuntui, että vanhakin nuortui, kun tälle sarjalle ominainen seudun kartta alkoi palaa kuvaruudulla. Hevoset olivat hyviä, ja päähenkilöiden asujen nahkaosat, kuten vyöt, Coltin kotelot, ja satulat, olivat huippukunnossa.

Muita saman hengen lapsia olivat Lännen tie, jossa ajettiin karjaa vaaroja täynnä olevan reitin kautta ja Virginialainen, joka oli hyvin tehty, mutta ei noussut Bonanzan tasolle.

Olihan siellä myös Karjatila High Chaparral. 
Siitä isä ei tykännyt. Näyttelijöiden roolit olivat liian pehmeitä, kuulemma. Kyllä lännensarjassa piti sentään joskus ampua, hän sanoi. 
Chaparral tarkoittaa pääosin sekä ruoho- että puuvartista marunapensaikkoa, jota kasvaa ylätasangoilla USA:n länsiosissa. 
Siellä asuvat kiilapyrstökanat ja marunakanat sekä myös preeriateeret, jotka vastaavat Euroopan kanalintuja. 
Kalkkunat elävät idempänä ja etelämpänä ja niitä on useita rotuja. 
Päärotu on se, jonka pyrstösulista Cheyenne- intiaanit valmistivat nuoliinsa sulkaosat. Heillä oli suuri kauneuden taju.

Tämä villin Lännen tunnelma tempaisi minutkin niin mukaansa, että sain yhdessä nuoremman veljeni kanssa äidin ompelemaan rikkimenneistä sadelahkeista pistoolikotelot. 
Niihin vuolimme lankusta suurella vaivalla Coltia muistuttavat aseet. Niissä oli kupariputkesta piippu. Siihen sopi mukavasti mopon pinnan nippa.  Sen päähän iskettiin hauli tai ilmakiväärin luoti. Ontelo täytettiin tulitikun rikillä.

Aseissa oli mäntä, joka löi polkupyörän pinnasta tehtyyn iskuripiikkiin. Se työntyi rikin täyttämään onteloon. Kun mäntä löi iskuriin, ase pamahti voimakkaasti, ja kuula lensi kauas. 
Hämärässä piipusta leimahti kolmekymmentä senttiä pitkä suuliekki. Se oli mahtavaa.

Heinätöitä tehtiin Coltit vyöllä, ja tietysti sinisissä farmarihousuissa. Äiti osti Kuopiosta meille leveälieriset olkihatut, ja niin lännen asu oli valmis.

Pidin keskikoulussa esitelmän tästä pyssystä, sen valmistuksesta ja ammuin luokan avoimesta ikkunasta opettajan luvalla ulos. Pamaus oli kova. Naisopettaja oli peloissaan, mutta hän antoi tunnustusta esitelmän omintakeisuudesta.

Puhalsin savua pyssyn piipusta, palasin korokkeelle ja kumarsin.

Aplodit olivat raikuvat!

Parhaana lännenfilminä pidän Armotonta, jossa on kyllä liikaa väkivaltaa, mutta se on muuten hyvin tehty. Ratsastavat sisällissodan asetoverit, musta ja valkoinen, on loistavasti kuvattu. Päähenkilö on raaka sekä selvästi narsistinen tyyppi.

Kreikkalaisessa tarussa Narcissos katselee kuvaansa lähteen vedestä ja mielistyy itseensä niin, että muuttuu itserakkaaksi. Siitä narsismin käsite on peräisin. 

Enää ei osata tehdä lännensarjoja. Ehkä aihe on niin läpi kaluttu, että uusia näkökulmia ei enää löydy. Niin, ajassa emme voi palata takaisin päin. Vanhoja voidaan muistella, joka sekin voi olla suuri ilon aihe.

Tuijat ovat Amerikan länsiosien runsasravinteisen, kalkkipitoisen alueen pensaita ja puita. Ne ovat siis niiden seutujen kasveja, joiden alueilla ratsastavat cowboyt ja muu hevosväki eli 1800- luvulla. 
Siellä Nez Perces- intiaaniheimolle syntyi luonnon oikkuna ensimmäinen appaloosa-hevonen, joka on yhä harvinainen ja sen osto vaatii paljon dollareita.