Tarkkailua

 

Tämä talvi on ollut kovin luminen. Alkaa olla vaikeaa saada lunta pois kulkureiteiltä, koska penkat ovat korkeat. Lumenviskuukoneen voimakaan ei enää oikein riitä, vaan osa sen sinkoamasta suihkusta vyöryy takaisin.

Onneksi naapurin Kari käy traktorin voimalla puhdistamassa autotallin edustan ja vähän pihapolkuakin.

Onko se paholainen vai mikä, joka yhtenään kuiskaa korvaan, että osta vain vähän alle kaksituhatta euroa maksava Toro- lumilinko.

Vaimon sisaren mies kehuu vanhaa Toroaan. Olen kerran käynyt katsomassa, kun hän esitteli sen tehoa ja vaivatonta käyttöä. Siinä on joustikillä ohjattavissa lumen lentosuunta ja teho riittää lingon kidan paksuisen lumikerroksen poistoon kertatyönnöllä. Nyt näissä lingoissa on vetokäynnistyksen sijaan jo sähkökäynnistys. Se helpottaa iäkkäiden tai käsivammaisten sekä naisten starttaamista. Linko on niin sanottu kaksivaihelinko. Sitä sanotaan parhaaksi.

Runsaasti lunta takapihalla.

Kun mennään itää kohti, lumen määrä lisääntyy. Olen nähnyt riistakameran kuvista, miten mökin katolla lumen määrä kasvaa jatkuvasti. Vielä piipun pituus juuri riittää, mutta pian on käytävä poistamassa lunta. Sitä ei ole koskaan ennen tarvinnut tehdä.

Kun metsästyskaveri puhdistaa mökkitien, riistakamera ottaa pari kuvaa. Joskus tiaiset tai jänis ravistavat lähettävän kameran unestaan hereille ja töihin.

Kinos ulottuu jo samalle tasolle kuin puuvaraston räystäs.

Odottelin runsaan kuukauden, kun uusien silmälasien linssejä hiottiin.

Lähetys tuli eilen. Paketissa oli normaalit käyttölasit, jotka tuntuvat hyviltä. Lisäksi halusin erilliset lukulasit, koska luen paljon kirjallisuutta sekä uutisia tietokoneen kautta.

Yleislasien mallin valitsin itse antamatta naisten puuttua asiaan.

Tiesin, että tämmöinen paketti on kallis. Lasku tuli erikseen kirjeessä.

Kun avasin arvoituksellisen kirjeen, lopullinen totuus paljastui. Ei mitään armoa eikä alennusta. Ei semmoista kyllä luvattukaan.

Kyky nähdä tarkasti on tärkeä. Silloin koko ruumis on valoisa eikä pimeä, kuten Raamatussa sanotaan. Näen jopa nypätä tikun veljeni silmästä, jos semmoinen tulee ongelmaksi joskus.

Lukulasit ovat yksinkertaisen tyylikkäät. Moni voi olla toista mieltä, mutta sen voin helposti sallia.

Rahojen määrä tässä huolestuttaa. Jo tuli ensimmäinen auton vakuutusmaksu ilman varoitusta. Määrä, joka on maksettava, on kohtuullinen.

Mutta, kunhan vakuutusyhtiön herrat havaitsevat, että tällä tyypillähän on myös vanhassa autossaan kasko, silloin menee tiukalle.

Olisiko aloitettava vesipaasto eläkkeen maksupäivään asti? Se merkitsisi kolmentoista päivän urakkaa.

Muistuu mieleen velimiehen resepti, jonka hän antoi yhdelle naapurilleen, joka ei meinannut millään toipua polvileikkauksesta. Kirurgi yliopistosairaalassa oli sanonut leikatulle, että olisi hyvä pudottaa painoa, niin kuntoutus sujuisi paremmin.

Velimies oli silloin antanut oman reseptinsä painon pudottamiseen: ”Herkii syömästä, saatana!”

Viimeinen sana on kova, mutta sikäläisessä murteessa se tarkoittaa lähinnä `jos vain pystyt`.

Hän itse on solakka ja syö todella niukasti. Se johtuu insuliinihoitoisesta sokeritaudista. Se on siinä mielessä merkillinen, että pitkävaikutteisen ja ateriainsuliinin annokset ovat hyvin pienet. Parin vuosikymmenen aikana ei juuri annoksia ole tarvinnut muuttaa.

Ateriat koostuvat vellistä ja niukasta leivän määrästä sekä järvikalasta, jota hän itse yhä pyytää kalakaverinsa kanssa. Ahventa, kuhaa ja savustettua lahnaa. Kaloja menee aivan läheltä verkkoon.

Olen ihastellut veljen itsekuria. Hän ei osta mitään ylimääräistä koskaan. Katsomukseni mukaan se johtuu kooman pelosta. Veli koki viikon sokerikooman vuonna 2006. 

Siitä herättyään hän ei osannut mitään: ei tullut puhetta, hän ei muistanut ihmisiä, ei osannut kirjoittaa, ei osannut syödä eikä juoda, tuijotti vain.  Kävelykään ei onnistunut. Hän osasi istua tyynyllä tuettuna ja oli pääosin vain pitkällään.

Puolessa vuodessa kehittyivät taidot uudelleen. Se oli suuri yllätys. Nyt hän muistaa vanhat asiat. Veli tuntee moninkertaisen määrän ihmisiä minuun verrattuna, heidän luonteensakin. Vain uuden oppimiskyky ei palautunut entiselleen. 

Olen kysynyt, mutta en ole saanut vastausta siihen, millaiset kauhut hän oli kokenut koomaviikon aikana. Näytettiinkö hänelle helvetti ja sen kammottava tuli?

Olen hyvästä sydämestä tarjonnut sokerittoman pastillin, mutta hän ei ota sitäkään. Itsensä hillinnän mestariluokkaa veli tuntuu olevan. Vain joulun pyhiksi viemäni kylmäsavustettu lohi aivan pienessä pakkauksessa kelpasi, samaten graavisuolattu lohi.

Kunpa pystyisin samaan!