Aina ei mene putkeen

 

Edesmennyt ystäväni Leevi Karsikas oli nuoruudestaan asti innokas metsästäjä. Hän kirjoitti kaksikymmentäviisi kirjaa. Pääosin ne olivat eräkirjoja. On kirjoissa muutakin: rinkkaretkeilyä ja luonnon tarkkailua sekä utopia sähköttömästä yhteiskunnasta.

Karsikas kertoi metsästysseuransa joutuneen kriisiin, kun sen puheenjohtajaksi valittiin etelässä elämäntyötään tehnyt mies. Hän sanoi, että mies osasi järjestötyön kuviot mainiosti. Ehkä hänet siksi valittiinkin. Suurin osa metsästysseurojen jäsenistä haluaa olla rivijäseniä, joille paperisota ja järjestötyö ovat kauhistus. Osaava järjestömies on tärkeä.

Karsikas kertoi, että pian metsästysseuran maat alkoivat muistuttaa tilkkutäkkiä. Vaarantui hirvenmetsästys, joka vaatii jo lain voimalla yhtenäiset alueet. Juuri tässä on maata omistavien kiusantekijöiden herkullinen tilaisuus panna hirvenmetsästäjien asiat sekaisin pahemman kerran. Mikään muu taho kuin metsästysseura ei pysty hoitamaan raskasta urakkaa, jossa täytetään velvoite pitää hirvikanta kohtuuden rajoissa.

Karsikkaan kertoman mukaan uusi johtaja oli käytöksessään kankea. Hän kuulutti jo ovelta maataloon saavuttuaan, että pitäisi uusia metsästysvuokrasopimus. Kärsämäkiset säikähtivät uutta tyyliä. Monet eivät uskaltaneet tehdä sopimusta. Näin seura ajautui kriisiin. Useimmat eivät tykänneet myöskään siitä, että etelästä tullut oli julkikommunisti. Sehän on Kärsämäellä kauhistus.

Ei siinä auttanut muu kuin pitää kriisikokous.

Leevi Karsikas valittiin puheenjohtajaksi, koska hän tunsi useimmat kärsämäkiset. Ennen kaikkea heidän vanhempansa ja jopa edelliset sukupolvet olivat tuttuja. Siksi oli helppo lähestyä ihmisiä ja aloittaa eheytystyö.

Leevi sanoi, että hänellä oli aikaa. Hän tarinoi ja joi kahvia, jos sitä tarjottiin. Puhuttiin aivan muusta kuin metsästyksestä. Maa- ja metsätalous olivat tavallisimmat aiheet. EU oli tapetilla ja arvioitavana. Viimeisenä, juuri ennen pois lähtöä, Leevi kertoi ottaneensa varovasti esille tilan maiden vuokraamisen metsästysseuran käyttöön. Kaikki myöntyivät.

Karsikas mainitsi, että suunnitelma oli, että hän eroaa, kun tehtävä tulee täytetyksi. Tuttu pahe eli vallanhimo kaappasi hänet pariksi lisävuodeksi paistattelemaan vallan huipulla kuuluisassa kärsämäkisessä metsästysseurassa puheenjohtajana. Kiertoteitse hän myönsi senkin. Kyseessä ei ole rikos, vaan ominaisuus kuuluu ihmisluontoon.

Yllä mainitut tiedot hän kertoi minulle. En tarvinnut sen kummemmin udella, koska tuo asia oli minulle täysin tuntematon ennestään. Tarina oli yllätys. Samassa yhteydessä kysyin, onko Karsikkaan omassa suvussa kommunisteja. Hän sanoi, että kaikkia sortteja löytyy.

Todelliseen veriseen vallankumoukseen hän ei uskonut kenenkään olevan valmis eikä pakkovaltaan, mutta sanoi minulle, että valta tekee tehtävänsä ja kilttikin mies voi muuttua hirviöksi. Siitä on monta esimerkkiä maailmalta.

On toinen seura, tästä idän suunnalle päin. Metsää omisti sotaveteraani, joka kuului samaan heimoon kuin tuttuni. Hän vei miehelle monta kertaa hirvipaistin, koska vuokratulle maalle kaatui hirvi. Semmoinen muistaminen on osa suhdetoimintaa, jota metsästysseurat harrastavat.

Nyt veteraani on jo siellä, missä raha ja tavara on menettänyt merkityksensä. Arvion mukaan `tallella siellä`, kuten laulamme paimenpojan laulussa.

Metsäalueen omistavat hänen tyttärensä, jotka ovat iältään lähestymässä seitsemää vuosikymmentä, elleivät ole jo sitä täyttäneetkin. Kumpikin ovat vanhoja piikoja. Semmoiset ovat joskus tuittupäisiä. Heitä on lähestyttävä varovasti.

Kävi niin, että seuran toimihenkilö lähetti kirjeen liitteenä paperin metsästysvuokrasopimuksen uusimista varten. Semmoinen kuuluu olevan nykyään tapana. Minusta se on huono tapa. Käynti paikan päällä on aina paras, jos matka on jotenkin kohtuullinen. Kirjeeseen oli lähettäjä pannut sarvikuonon kuvan. En saanut selville, miksi.

Sarvikuono on lihava. Sen pää on suorastaan ruma. Kummastakaan jutusta eivät naiset tykkää. Oliko kuva jonkinlainen vihje?

Pahinta lienee ollut sarvikuonon sarven symbolinen merkitys.  Eläimen sarvesta valmistettua rohtoa käytetään Kiinassa ja itämailla potenssia vahvistavana lääkkeenä. Sarvikauppa – joka on laitonta – on vienyt sarvikuonot sukupuuton partaalle. Pystyssä tököttävä sarvi symbolisoi miehen paritonta elintä.

Sarviuutteen teho perustuu uskoon, että sen avulla mies kykenee toistuvasti sukupuoliyhteyteen. Länsimaisten tutkimusten mukaan tuo tärkeä teho puuttuu kokonaan.

Sänkyhommiin on suuri halu naisillakin, koska Luoja on järjestänyt asiat niin, että muutoin ei synny uusia ihmisiä.

Arvelen, että vanhat piiat – niin sanotut ylijäämänaiset – olivat jääneet ilman äitiyden onnea. Se voi olla todella kipeä asia heille. On siis varomatonta panna sarvikuonon kuva metsästysvuokrasopimuksen liitteeseen.

Kirjeeseen ei tullut vastausta säälliseen aikaan. 

Kun toinen, mutta paljon kokeneempi metsästysseuran aktivisti soitti maan omistajille, nämä olivat hyvin vihaisia eivätkä suostuneet `ikipäivänä` tekemään uutta vuokrasopimusta. Syy on ilmiselvästi loukkaava kuva.

Aina ei mene putkeen, sanotaan. Joskus tulee paha moka, jonka vaikutuksia ei ole mahdollista edes aavistaa ennakolta.

Naisten kanssa asiointi vaatii muutenkin erityistä tahdikkuutta ja herkkyyttä sekä taitoa. Naiset ovat vallan ihania, kun yhteistyö sujuu, mutta itse pirun kaltaisia, kun heidät suututtaa.

En tiedä yhtään järkevää keinoa, miten sovinto on aikaan saatavissa.

Puolet avioliittoon vihityistä eroaa, kun on loukattu liian paljon herkissä asioissa.

On rikottu luonnoltaan perustavaa laatua olevia katsomuksia parisuhteessa. Seurauksena on tuhoava viha, joka kalvaa ja syövyttää sielua kauan aikaa, jopa kuolemaan asti. Ei ole kysymys pikkuasiasta.