Taustatekijöitä, jotka vievät alkoholismiin

 

Alkoholin liiallista käyttöä arvellaan olleen niin kauan kuin viinirypäleistä on osattu valmistaa viiniä. Viinirypäle kasvina on peräisin Kaukasus-vuoriston lounais- ja etelärinteiltä.

Nooan sanotaan keksineen viinin viljelyn ja valmistuksen, joten Mesopotamia on siis viinin kehto.

Suurimmalle osalle ihmisistä alkoholi ei aiheuta haittoja. Se on yleisimpiä nautintoaineita. Ruokajuomana viiniä käytetään paljon.

Presidenttimme Paasikivi – joka eli 86- vuotiaaksi – sanoi koko aikuisikänsä käyttäneensä `punaista viiniä`. Häneen juomalla ei ollut haitallista vaikutusta.

Suomen johtoportaasta Mannerheimiä on tarkoin tutkittu. On ihmetelty sitä, että sekä sodassa että rauhassa hän käytti päivittäin alkoholia.

Otti ruokaryypyn ja viiniä lounaalla. Jälkiruokakahvin kanssa meni annos konjakkia.

Päiväkahvilla tarjottiin marskille annos konjakkia myös.

Päivällisellä oli taas ruokaryypyn aika. Päivälliseen kuului sopivaa viiniä yhdestä kahteen pikarillista. Konjakkia tarjoiltiin kahvin keralla. Kun sotaneuvottelu pitkittyi, pöytään tuotiin usein lisää konjakkia.

Se on paljon.

Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että tavallinen kansalainen olisi noilla määrillä koko ajan humalassa.

Ruokailuun liittynyt alkoholin käyttö pysyi marskilla samanlaisena korkeaan ikään asti. Se puhuu vahvasti alkoholismia vastaan. Mannerheim oli muutenkin osaava ja tarkka etiketin noudattaja kaikissa elämäntilanteissa.

Ei ole löytynyt todistajia, jotka olisivat sanoneet marsalkkamme olevan humalassa. Sanotaan, että Mannerheim oppi juomatapansa Tsaarin armeijassa, eikä luopunut siitä koskaan.

WHO määrittelee alkoholismin niin, että siitä kärsivällä on vahva himo tai pakottava halu käyttää alkoholia. Kyky hallita juomista on heikentynyt. Juomisen hillitseminen ei onnistu.

Muodostuu myös toleranssi yhä suuremmille alkoholiannoksille. Alkoholi saa elämässä yhä suuremman roolin ja muut mielihyvän lähteet jäävät taka-alalle. Haitoista huolimatta – täysin tietoisena siitä, mihin alkoholin liiallinen käyttö johtaa – juominen jatkuu aina vaan.

Aikoinaan poliisit toivat aina epäillyn rattijuopon päivystystutkimukseen. Siinä otettiin ensin verikoe. Sen jälkeen tehtiin viranomaisten vaatima koe, jossa testattiin tasapainoa ja näppäryyttä sekä tietoisuutta päivämäärästä ja kellonajasta.

Tätä koetta lääkärijärjestö vastusti kauan aikaa ennen kuin se poistettiin tutkimuksesta. Kokeessa pärjäsivät parhaiten kokeneet juopot, joille oli kehittynyt toleranssi viinaan. Yhden promillen tuiskeessa koe meni virheettömästi usein. Sen sijaan pari keskiolutta juonut, hermostunut mopopoika teki usein paljon virheitä. Tämmöinen nuori pelkäsi vanhempien reaktiota, jolloin alttius virheille suureni. Kaiken kokeneella alkoholin ystävällä ei ollut mitään pelättävää.

Luin kerran lehdestä, että kirjailija Pentti Saarikoski tarvitsi kyetäkseen kirjoittamaan yhden pöytäviinapullollisen viinaa. Käsien vapina lakkasi, samaten ahdistus.

Toinen mestari, Hannu Salama, kertoo, miten opiskelijatyttö huusi ja vaikersi hänen allaan sukupuoliyhteyden aikana. Niin voi käydä, kun ylipainoinen tyyppi, ehkäpä ei ihan tuoreelle tuoksuva, touhuaa. Moraali oli jo järkkynyt pahasti, koska Salama oli vielä silloin naimisissa. Alkoholin käyttö johtaa semmoiseen. Kirjan nimi on Tapausten kulku. Sen mottona on, että kirjailija ei siinä säästä ketään, kaikkein vähiten itseään!

 

Filosofisesti alkoholismi nähdään moraalisena heikkoutena. Tahdonvoima ei riitä päihdyttävän juoman vastustamiseen.

Ongelman toinen selitys on ns. sairausmalli. Alkoholismi nähdään aivoperäisenä sairautena. Kyseessä on tunteiden hallinnan heikkous silloin, kun riippuvuuden polkua mennään yhä tiukemmin. Moraalisilla tekijöillä tai tahdonvoimalla ei sairausmallissa katsota olevan mitään vaikutusta.

Alkoholi sairauden aiheuttajana toimii hyvin demokraattisesti: se ottaa hoivaansa rikkaan ja köyhän, tyhmän ja viisaan, miehen ja naisen, yksinäisen ja semmoisen, jolla on suuri määrä kavereita ja ystäviä.

Yli 90 % suomalaisista käyttää alkoholia.

Seitsemäntoista prosenttia miehistä ja viisi prosenttia naisista voidaan lukea ongelmakäyttäjiksi. Täysin raittiita on siis kymmenen prosenttia kansasta.

Ongelmakäytössä byrokraatit – tutkijat - jakavat ihmiset kolmeen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä on riskikäyttäjät, toinen haitallisen käytön ryhmä ja kolmas ja korkein aste alkoholiriippuvuus.

Se on jo sairaus, mutta vieläkään sitä ei siksi tunnusteta Suomessa. Jos lääkäri kirjoittaa sairauslomaa alkoholismin diagnoosilla, edelleen seuraa siitä melkein varmasti irtisanominen työstä. Työ pitää monia pitkään pinnalla ja rajoittaa viinan kulutuksen määrää. Jos irtisanotaan, romahdus on valtava.

Verenpainetauti on selvä sairaus. Sekin on osittain perimän, osittain elintapojen aiheuttama. Painetta nostavat alhainen liikunnallinen aktiivisuus, ylipaino, suolaisten ruokien nautinta, viinan käyttö ja jatkuva ulkoisten tekijöiden aiheuttama stressi. Kuulostaa tutulta myös viinan käyttäjillä.

 

On tehty eläinkokeita perinnöllisten seikkojen vaikutuksen selvittämiseksi.

Rotille tarjotaan kupeista vettä. Sitten aletaan tarjota veden ohella juotavaksi sarja pienistä pitoisuuksista alkoholia alkaen noin 40 prosenttiin saakka. Sehän on votkaa tai Koskenkorvaa.

Koe-eläimet valitsevat itse tuosta sarjasta juomansa.

Osa alkaa käyttää yhä vahvempaa alkoholiseosta, mutta suurin osa pysyy puhtaassa vedessä.

Kun aikaa kuluu, osa rotista juo jo votkaa joka päivä. Ne luopuvat turkin hoidosta ja muista lajinmukaisista päivän toiminnoista. Niiden viiksitoiminta lakkaa ja ne makailevat selvästi päihtyneinä. Siitä herättyään osa on toisille aggressiivisia ja levottomia.

Kun niiden, jotka pitävät alkoholipitoisesta juotavasta, jälkeläisiä on tutkittu ja nykyisten tieteen keinojen avulla kloonattu, on havaittu, että perimä ohjaa näitä koe-eläimiä jo nuorena valitsemaan juomaksi alkoholipitoista.

Kummallista on, että raittiiden koe-eläinten ryhmästä peräisin olevien jälkeläisten käytös on samatapaista kuin alkuperäisen ryhmän: siitä lohkeaa edelleen pieni määrä juomareiksi. Suurimmalle osalle onneksi kelpaa puhdas vesi.

Ellei näin kävisi, rotat voitaisiin tuhota totuttamalla ne viinaan. Silloin ne eivät enää huolehtisi turvallisuudestaan, vaan jäisivät vihollistensa saaliksi tai ne voitaisiin viinalla houkutella ansoihin.

Voidaan sanoa, että perinnöllisyys vaikuttaa alkoholismin syntyyn, mutta se ei ole koko totuus.

Tiedetään, että jotkut perheet, jopa suvut ovat täynnä juoppoja, kuten kansa sanoo.

Toisaalta, jotkut suvut ovat täynnä vesipoikia. He valitsevat absolutismin.

Ehkä he tuntevat ennalta heikkoutensa tai uskonnollinen kasvatus tai oma ratkaisu uskoon vaikuttavat niin suuresti, että alkoholi ei saa otetta heistä.

 

Vuosien mittaan on tullut esiin julkkiksia, jotka kertovat olleensa alkoholisteja. Kun he ovat siitä parantuneet, he selittävät juoppoutta usein vaikealla perhetaustalla, väkivaltaisella isällä tai välinpitämättömällä äidillä. Usein heillä on muitakin traumaattisia kokemuksia, hyväksikäyttöä tai kiusaamista. Alkoholismin moraalinen selitysmalli pätee usein näihin julkkiksiin. Ahdistusta on aloitettu hoitaa viinalla, koska se aluksi auttaa erinomaisesti.

Viina rentouttaa, painaa kadoksiin pahat kärsityt loukkaukset, tuo euforisen olon ja vie mennessään huolet ja murheet sekä ahdistuksen, jota tuntee niin moni nuorena. Eräs alkoholisti sanoi minulle, että ensi ryypystä, joka tarjottiin, hän hoksasi, että tämä on hänen juttunsa.

Viina antaa siis palkinnon, johon on mukava tarttua. Erilaiset aivojen välittäjäaineiden reseptorit herkistyvät ja mielenkiinto herää.

Nuori käyttäjä turvautuu hyväksi koettuun aineeseen, joka antaa elämän, työn ja talouden huolten paineeseen apua.

Jos perimä on sopiva, viinan käyttö tulee tavaksi.

Ensin on yksi saunaolut, pian jo kaksi. Viikon loppuna voi mennä korillinen olutta, mutta työviikko ihan hyvin.

Pitkän päälle tarvittava suuri volyymi – tilavuus – alkaa haitata.

Silloin seuraa siirtyminen tehokkaampaan juomaan. Se on viini tai kirkas viina.

Siitä se lähtee.

Lopusta pitää viina itse huolen. Se ottaa johtavan roolin, mikä tarkoittaa sitä, että riippuvuus on syntynyt. Tahdonvoima ei enää auta. Ajatusmaailmaa alkaa hallita huoli viinan saannin varmistamiseksi, toiminta, joka oli alussa aivan vieras ajatus.

Viinan kanssa sattuu vaikka mitä.

Syntyy tapaturmia, onnettomuuksia, kaatumisia, muistin pätkintää, äkäisyyskohtauksia, rattijuoppoutta, rahojen katoamista ja ihmissuhteiden huononemista ja lopulta katkeamista.

Kyseessä on sairaus, joka suoraan tappaa noin kaksi tuhatta ihmistä vuodessa. Välillisesti viina tappaa onnettomuuksien ja erehdysten kautta lisää väkeä. Joku sammuu aurinkoon tai kuumaan saunaan ja paistuu hengiltä. Toisen makailijan surmaa joku tahallaan ensin ryöstettyään putipuhtaaksi.

Reuma on kansantauti. Sen yleisyys on yksi prosentti väestöstä eli noin 50 000. Kymmenkertainen määrä käyttää liikaa viinaa, mutta kyseessä ei ole kansantauti. Se on minusta ihme ja kumma.

Viranomaisten pitäisi herätä ja tunnustaa ongelman olemassa oleminen ensin. Seuraavassa vaiheessa – asiantuntijoiden kuulemisen jälkeen – olisi aika todeta alkoholismi sairaudeksi. Nythän se on vain elämäntapa tai harrastus, kuten eräs mies totesi minulle.

On sairauksia, jotka voidaan parantaa.

Osaa taudeista kyetään hoitamaan niin, että elämän pituus on suunnilleen sama kuin terveillä. Ilman hoitoa edessä olisi kuolema ennen aikojaan.

Jos puolesta miljoonasta puoletkin paranee, tulos on mielestäni hyvä, jopa erinomainen. Jokainen pelastunut on rakas omaisilleen ja Jeesukselle.

Alkoholin ongelmakäyttäjistä – jos pysyvät hengissä - toipuu ilman hoitoa neljäkymmentä prosenttia.

Se vie aikaa. Se vie niin kauan, että ollaan usein eläkeiän kynnyksellä, kun toipuminen on selvä.

Kokonainen työelämän aika on tuhoutunut, joten surkea vanhuus on edessä, koska eläke on niin pieni.

Hoitoa pitää yrittää ajoissa.

On tehtävä kaikki mahdollinen, koska alkoholisteista löytyy paljon ihania ihmisiä terveinä sekä ahkeria sekä osaavia. Ilman parantumista menee paljon hyviä, herkkiä ihmisiä maan rakoon.

Pelastuneissa on myös antisosiaalisen persoonallisuuden saaneita ja psykopaatteja. Näissä luonteen vioissa diagnostisena kriteerinä on suuri veto alkoholiin. Raha on myöskin ylivertaisessa roolissa ajatusmaailmassa. Viimeksi mainitut ovat läpeensä tulleet uskoon, ja niin päässeet viinasta. He eivät ole selvänä kovin hauskoja tyyppejä, mutta parempi sekin, kuin rikoksien turvin eläjä.

On hyväksyttävä se, että kaikki eivät parane. Eihän muistakaan vakavista taudeista kaikki potilaat parane, mutta silti heitä koetetaan hoitaa tarmokkaasti.

Yrittänyttä ei laiteta eikä panna rekeen ilman turkispeitteitä pakkasella!