Kiusallinen tyyppi

 

Oli saman järven vastarannalla mökki jo, kun minulle valmistui oma tukikohta metsätilan hoitoon. Sinne rakensin hirsistä itse työvälineille sään suojan sekä kaksi halkovarastoa. Nämä ovat pystymetsästä valmistetut vanhan ajan heinäladon malliin.

Silloin vielä sain työtä aikaiseksi, vaikka selkä oli jo hyvää vauhtia menossa romuksi.

Nythän se on jo neljä kertaa operoitu. En kuitenkaan luista pihatöistä sen livulla. Joka vuosi koen useita kipuvaiheita, jotka ovat vaivalloisia, mutta en tee niistäkään numeroa. Hiljainen kärsimys on minun lajini, eräänlainen kilvoituksen polun kävely. Toistaiseksi olen vielä sen kestänyt. Jo lapsena sain kotona kasvatusta lusmuilua vastaan. Työn pakoilua pidettiin petoksen kaltaisena toimena. Tietysti nyt – aikuisena – olen luistanut pölyn imuroinnista, koska minun työni jälki on tuomittu etenkehaiseksi. Salaisesti olen asiasta mielissäni. Tämä on rehellisyyden nimessä sanottava.

 

Heti alussa, kun nautimme uuden mökin saunan löylyistä ja marjastimme ahkerasti sen läheisyydessä, havaitsin, että vastapäätä kolmen sadan metrin päässä asustelee outo mies.

Hän tuli rantaan noin kolmenkymmenen metrin päähän mökin portailta jatkuvasti niin, että siihen muodostui veneen pitopaikka. Lupaa hän ei kohteliaisuuden vuoksi kysynyt koskaan. Hän etsi ja poimi kantarellit käytännössä mökkipihasta.

 

Mies luuhasi jatkuvasti pitkin metsätilan metsäalueita ja poimi sieltä marjat. Kerran poika ja vaimo menivät poimimaan mustikoita. Kun he tulivat poimimaan marjapaikkaan, mies lähti pakoon. Pojaltani, joka palveli rajavartiostossa varusmiehenä, ei tyyppi pystynyt juoksemalla karkaamaan. Poika sanoi kertoneensa tyypille, että halusi vain katsoa, minkä verran marjoja on poimittu.

Siitä olisi normaali ihminen ymmärtänyt, että perinteiseen marikkoon ei ole kohtelias tapa täälläpäin mennä. Mutta luuhaus jatkui.

Mies onki yhtenään lähellä meidän lahdella, jossa saunasta käsin kävimme rannassa uimassa. Tuli mieleen, että hän kyttää alastomia naisia nähtäväkseen. Täällä uidaan tavan vuoksi ilman uikkareita saunasta käsin.

 

Tauno V. Mäki, Kekkosen eräkokki ja koko valtakunnan metsästyksen asiantuntija, ylijohtaja maa- ja metsätalousministeriössä, kirjoitti aikoinaan kiusallisesta asiasta: kuinka lähellä voi kalastaa tai laskea verkot, kun naiset saunovat mökillä.  Hänen ohjeensa oli: kun uimaan menevää katsotaan vain navan alapuolelle, ei saa erottaa onko kyseessä mies vai nainen. Se on hyvä yleissääntö.

Tuo mies oli ilmestynyt metsästyskaverin pihaan ja alkanut siitä ylärinteeseen päin röyhkeästi poimia marjoja. Merkillistä.

Eräs maatilan isäntä osti aution mökkipaikan mäeltä. Siellä ei käy halla koskaan.

Mökkipihan kasvimaa oli paksumultainen. Siihen – kauas kaikesta – isäntä perusti mansikkamaan. Oli tarkoitus viljellä myrkyttömästi syrjässä mansikoita.

Maa tuotti oikein hoidettuna kummallisen niukasti.

Isäntä jätti kerran autonsa kauemmas keskelle metsäautotietä ja hiipi paikalle. Tuo yllä kuvattu outo tyyppi poimi kaikessa rauhassa sankoonsa runsaasti hyviä mansikoita.

Seurasi saarna ja puhuttelu. Outo poimija ei tunnustanut mitään, oli vain hieman levoton. Isäntä uhkasi laittaa tien alkuun lukollisen puomin, koska nykyajan rosvo ei yleensä pitkään kävele, vaan ajaa autolla perille asti. Anteeksipyyntöä tai varastettujen marjojen palautusta ei tapahtunut.

 

Ammuimme savikiekkoja omalla maalla metsäniityllä.

Minä heitin käsiheittimellä kiekkoja ja poika harjoitteli lentoon ammuntaa. Taito parani melko nopeasti. Alkoi olla vaikea enää keksiä uusia lentoratoja, joista kiekkoon ei tulisi osumaa.

Isävainajan rinnakkaispiippuisessa Continentalissa oli ottavat piiput. Huollatin aseen sepällä. Seppä lyhensi perää vähän ja korjasi aseen raskasta liipaisua.

Joimme päiväkahvia ammunnan jälkeen kaikessa rauhassa.

Pystykorva nosti rähäkän häkissään. Näin, että pihaan oli ilmestynyt poliisiauto.

Konstaapelit sanoivat, että vastarannan mökin asukas oli soittanut heille. Hän oli valittanut ampumisen melusta. Siellä oli koira kuulemma saanut ihan sokin runsaan tuliaseella ammunnan vuoksi.

Näytin poliiseille korkean metsän ympäröimän pienen niityn. Kerroin kiekkojen ammunnasta ja ampumasuunnan.

Poliisit pitivät valitusta aiheettomana. Sanoin, että vastarannan mökin koira on aina irti, vaikka sen pitäisi olla kiinni lain mukaan. Se haukkuu joskus ikäväänsä rannalla, kun ketään ihmistä ei näy paikalla. Mainitsin, että kaikkien muiden mielestä mökin omistaja on kummallinen.

Poliisit vetivät kättä lippaan samalla tavalla kuin armeijassa tehdään kunniaa. Toinen heistä sanoi armeijatyyliin: jatkakaa!

 

Kuulin kertomuksia, että maatiloilla, joista karjatalous oli lopetettu, valitettiin, että peltoraunioilta outo tyyppi poimii kaikki vatut eikä kysy edes kohteliaisuuden vuoksi lupaa, mikä olisi normaali käytäntö täälläpäin.

Pari kesää mökki oli kummallisen hiljainen.

Sitten paikallinen asukas kertoi minulle, että lapsiperhe oli ostanut paikan. He käyvät kesäisin Kuopion suunnasta mökillään ja nauttivat luonnon rauhasta, puhtaasta vedestä ja hiekkarannasta.

Entisen omistajan sanottiin vajonneen muistamattomuuteen. Se säälitti minua, mutta toisaalta olin hyvilläni, että aikaisempi minulle täysin vieras toiminta lakkasi.

Ei tarvinnut enää pelätä, että vielä pahempaa tapahtuu, koska emme olleet silloin lomallakaan aina paikalla vaalimassa paratiisimaista seutua, joka on isäni perintöä.

Minua ei tunneta tiukkapipona, ei.

Ei ole minulla mitään marjastusta vastaan minun hallitsemallani maalla. Mutta mökkipihasta marjastusta en hyväksy.

Siitä olemme monena niukkanakin marjavuotena saaneet mustikoita ja puolukoita. Siinä on valoisa männikkö rannalla, johon paistaa aurinko iltapäivällä ja illalla. Yli puolen päivän ranta on varjossa, jolloin yön kosteus säilyy.

Olen vesiautomaattiin kiinnitetyllä letkulla, jossa on suihkupistooli, kastellut hellepäivinä varvustoa ja kukkia sekä pensaita. Marjamäärä on sangollinen molempia lajia, mutta meille tärkeä. Vesi tulee järvestä eli on ilmaista. Tietysti laitteen sähkön kulutus on maksettava. Se ei ole ainakaan vielä kaatanut taloutta.

Moni muukin seudulla on kokenut helpotusta, kun erikoinen kalamies ja marjojen hamstraaja ei enää häiritse taivaallista rauhaa.

On melkeinpä käsien ristiin panon paikka, kun naisetkin saavat rauhassa uida saunasta käsin Eevan puvussa.