Venetsialaiset

 

Tästä juhlasta kuulin huhuja 1980- luvun lopussa. Siitä keroivat vaimon sukulaiset Kokkolasta ja Vaasasta. Rannikolla se tuntuu olevan jonkunlainen purjehduskauden tai kesäkauden päättäjäisjuhla. Tarkkaa aihetta en tiedä.

 Torilla on noissa kaupungeissa vilskettä ja mökeillä saunotaan, syödään paremmin, uidaan ja ammutaan rakettejakin.

Kun meidän mökki valmistui 1995 koetettiin matkia sukulaisten juhlaa. Saunottiin ja uitiin. Laiturille asti oli roihutulien ketju, joiden valossa vilistettiin takaisin lämpimään saunaan.

 Sen jälkeen, illan jo hämärryttyä syötiin terassilla, joka silloin oli avoin. Myöhemmin rakensin itse siihen lasituksen, joka suojaa sateelta ja lumelta myöhemmin loppuvuonna.

 Tarjolla oli vettä, olutta ja viiniä vankan ruuan kera. Istuin vain pöydässä kuin suuretkin herrat ja naiset palvelivat. Ei se hassumpaa ollut.

Netistä selvitimme, että mökki on sen rajan itäpuolella, jossa saa ampua raketteja. Estettä ampua ilmaan haulikolla tai kiväärillä ei ollut, koska oli jo metsästysaika.

 Ammuttu kuitenkaan ei, sillä siihen aikaan järven takana, 300 metrin päässä oli kummallinen valittaja. Hän hälytti poliisit paikalle, kun harjoittelimme savikiekkojen ammuntaa metsän sisällä vanhalla niityllä. Ammunta kuulemma aiheutti valittajan koirassa paniikin.

Poliisit kävivät paikalla.

Selvitin tilanteen, missä kiekkoja ammuttiin. Poliisit tekivät kunniaa vetämällä käden lippaan kuin armeijassa ja sanoivat, että harjoittelulle ei ole estettä.

Myöhemmin minulle on kerrottu, että ko. mies sairastui dementiaan. Liiallinen epäluuloisuus voi olla siis ensimmäinen taudin oire.

 

Nyt päätimme viettää pientä kotijuhlaa grillillä.

Valmistin paahtokylkeä ja pihvejä grillissä. Vaimo keitti riisiä ja teki salaatin. Tarjolla oli vettä, vichyä ja punaviiniä. Sitä joimme lasilliset vaimon kanssa. Poika ei ole ikinä koskenut alkoholijuomiin, vaan on absolutisti.

 Panin hiillokselle läskin paahtokyljestä. Siinä se aiheutti hämminkiä kovan savun muodostuksen vuoksi. Savuava möhkäle piti heittää pitkävartisilla ottimilla kauas kostealle nurmikolle. Valitus savuavasta läskistä loppui tykkänään.

Jälkiruuaksi oli grillillä paistettuja vohveleita. Sitä varten vedettiin talon ulkopistokkeesta kaapeli katokseen. Vohvelirauta savusi tai höyrysi.

Valmiiden paistosten päälle pantiin vattuhilloa. Tarjolla oli samalla kahvia, jota nautimme ohessa. Kolmeen vohveliin näytti herkun tarve tyssäävän. Siinä oli raja.

 Paiston toimitti poika, joka oppi hommassa mestariksi kauan sitten.

Silloin olivat Karsikkaat vieraisilla meillä. He kehuivat vohveliraudan tuotteita kovasti.

Piti tarjota parasta, olihan vieraana kuuluisa eräkirjailija, joka oli oppiarvoltaan ainakin filosofian lisensiaatti. Vuonna 2007 hän väitteli tohtoriksi. Paisto oli siis mennyt nappiin. Silloiset säädöt raudassa toimivat yhä.

 

Ilma oli aurinkoinen ja seesteinen pitkän sadekauden jälkeen. Minua on aina viehättänyt grillillä istuskelu, tulien poltto ja ruokailu siellä.

 Muutaman päivän sisällä kaveri on raportoinut mökkilahden tapahtumista. Ensin oli kymmenen, sitten jo kolmekymmentä ja tänään peräti viiden kymmenen sorsan parvi siellä.

En silti ota asetta mukaan seuraavalle reissulle, koska mökillä saunotaan, poimitaan marjoja sekä etsitään sieniäkin.

 Sorsat pitää tuudittaa hyvän olon tunteeseen, ja ne saavat varmistua rauhassa siitä, että kaikki on hyvin.

 Eräänä hämäränä iltana, kun väki taas saunoo, kuten ennenkin, piilossa vaanii vanha ukko, jolla on Browning- merkkinen haulikko.

 Äkkiä näkyy kirkas suuliekki ja ainakin yhteen sinisen siipipeilin lintuun iskee kalliiden volframihaulien kuuro.

Loppu tulee heti, äkkiarvaamatta. Ei tarvita kärsimystä eikä muuttomatkan rasituksia enää.

Lentoon pompannut toinenkin siipiveikko saattaa tuntea, miten kesken lennon siipien ote ilmasta kirpoaa, ja syöksy pimeyteen alkaa.

Hallelujah, Hard Rock!