Työmatka

 

Starttasin auton aamusella yhdeksän maissa. Jo illalla lastasin mukaan tarvikkeita soutuveneen maalausta varten. Otin myös mukaan porakoneen, puuporia ja kymmenen sentin teräsruuveja parin.

Eväät, jotka olin varannut jääkaappiin laitoin juuri ennen lähtöä kylmäkassiin. Pohjalle panin kolme kylmäkallea pakastimesta.

Mielessäni kävin läpi tsekkauslistan, kuten lentäjät tekevät. Muistin kuivikesäkin kompostipuuseeta varten.

Viime aikojen kovat sateet olivat tehneet tuhojaan paljon paikatulle asfalttitielle, joka päättyy Rillankivelle. Suuri määrä syviä reikiä oli nyt näkyvillä, kun reikien paikat olivat lentäneet tietymättömiin raskaiden autojen renkaiden paineiskuissa.

 

Hiekkatieosuus oli vaivalloinen ajaa. Pitkän kuivan kesän aikana liikenne oli heittänyt pölyn muodossa uskomattoman määrän soratien materiaalia metsään. Oli muodostunut syvät urat tien pintaan. Niissä oli paikoitellen vettä.

Ihmiset olivat alkaneet ajaa keskellä tietä. Nämä raiteet olivat kivistä puhtaat ja hyvät ajaa. Ennen näköesteitä piti siirtyä omalle kaistalle, jolloin auton tärinä sai peräkontin vehkeet hypähtelemään eli kuului ränttätänttää.

Tätä tietä en ole nähnyt näin huonossa kunnossa vuoden 1976 jälkeen. Ajattelin mielessäni - ja myös pelkäsin - milloin tulee ensimmäinen kuolonuhri huonon tien takia. Käännyin mielessäni yläpihan ukon puoleen.

Laukkalan risteyksestä alkaa asfalttitie. Sitä on paikattu valtavasti urapaikkauksen mallisilla, suorakaiteen muotoisilla paikoilla, joista osa on kymmeniä metrejä pitkiä. Ne eivät ole urapaikkoja, vaan niillä on peitetty tien halkeamia ja kuopparivejä. Nämä paikkaukset ovat kestäneet virheettöminä sadekauden raskaat iskut.

Paikat kiiltävät niiden pinnan sileyden vuoksi kauniisti melkein neljänsadan metrin päähän. Täytyy sanoa, että Pielaveden tiemestari on toiminut viisaasti, paremmin kuin vastaava tyyppi Oulussa. Niin kaukaa tulevat käskyt meidän pitäjään.

Runsaan sadan kilometrin taivalta ajaessa kului aikaa lähes kaksi tuntia.

Join ensimmäisenä perinteiset tulokahvit sen jälkeen, kun olin ensin hakenut lähteestä kanisterilla vettä. Mieli oli kiitollinen selvittyäni hengissä kovin huonolla tiellä.

Näyttää siltä, että päätiet ovat herroille hyvässä kunnossa, mutta me vähemmän tärkeän kansan osa saamme pärjätä jatkuvan hengen vaaran alaisena ja ajaa kuin ennen vanhaan kolukärryillä. Ryminä ja puistatus pitivät silloin kuskin hereillä.

Syksyllä vene oli pesty huolellisesti, käännetty ja suojattu venepeitteellä.  Olimme pojan kanssa ottaneet peitteen pois ja maalanneet veneen ulkopuolen venepukkien päällä. Käytössä ollut kaksikomponenttinen maali oli riittänyt juuri veneen ulkopinnan maalaukseen. Siinä maali sai ottaa aurinkoa ja tuulta vastaan viikon päivät.

Luvallani venettä käytti mökillä lomaillut pariskunta.

Heiltä oli unohtunut tappi paikoilleen ja rankkasade oli täyttänyt veneen vedellä. Sitä oli joutunut keskimmäisen istuinpaikan kellukkeen sisällekin. Sieltä sitä purkautui pitkin päivää ulos kellukkeen alaosassa olevan salaojaputken pätkän lävitse ulos.

Systeemi on huono. Paikassa pitäisi olla vesitiivis reikä tai mieluummin puupenkki ilman mitään kelluketta.

Koko veneen sisäosa piti pestä huolellisesti. Onneksi vesiletku yletti vesiautomaatilta veneen luokse asti. Puhdistuksessa käytin tarkan työn tekoon suihkemuotoista pesuainetta. Sillä lähti kaikki tumma lika vaikeistakin paikoista.

Ilma lämpisi reilusti pesutyön aikana, ja tuuli oli länneltä päin navakkaa. Näytti siltä, että pestyt pinnat kuivuivat muutamien minuuttien sisällä. Vettä tuli hitaasti, mutta varmasti keskimmäisestä kellukkeesta, ja se vesi kasteli veneen pohjan keskiosaa  pohjatulpan reiän suuntaan.

Oli onni, että vaimo laittoi mukaani kolme miehen pituista vanhaa, jo käytöstä poistettua pyyhettä. Niillä oli hyvä kuivata pesun jälkeen veneen pintaa.

Jätin auringon ja tuulen töihinsä maalattavan pinnan kuivatukseen ja lähdin valmistamaan lounasta.

Kaasua päälle pannessa huomasin, että vesikourun kiinnikkeet olivat sen keskikohdalta neljästä kohti osittain irronneet. Kiinnikkeiden ja räystäslaudan välissä on 32 milliä paksusta laudasta valmistetut riman pätkät.

Etsin ruuveja, joiden teho perustuu puristukseen, kuten täkkipulteillakin. Näitä hyviä ruuveja ei nykyään tahdo saada mistään.

Työskentelin tikkailta käsin. Peräytin yhden paikan kiinnitysruuvin kerrallaan, porasin puuporalla viiden millin reiän rimanpätkään, ruuvasin reiän kautta vankan puristusruuvin paikoilleen. Lopuksi kiristin kourun kiinnikkeen oman ruuvin, jolloin alkuperäinen kourun asema palasi ennalleen. Vauriokohdalla räystäskourussa oli sentin paksuudelta vettä, joka lähti itsestään virtaamaan pois, kun sain kaiken jälleen kohdalleen.

Koko työn ajan virtasi aivan pään vierestä molemmin puolin ullakolle ampiaisia, ja sieltä tuli niitä myös ulos. Kun en tehnyt äkkiliikkeitä, en saanut pistoja. Hetken yksi ampiainen käveli oikeassa käsiterässä ranteeseen päin. Se putosi ravistamalla alas, mutta ei hyökännyt. Mökin toisella seinustalla, samalla kohtaa, liikkui jatkuvasti ampiaisia. Päättelin, että ullakolla pitää olla valtavan kokoinen pesä.

Olen havainnut, että vaikeissa paikoissa minua ei pelota, vaan olen luonnoltani etulinjan miehiä, kuten isänikin. Hän johti konekiväärijoukkueen puolikasta viitenä vuotena sodissamme ja selvisi sieltä kotiin. Vasemmasta korvasta oli kuulo melkein hävinnyt kylläkin. Kranaatti oli tullut viereen, ja siitä oli sotakaveri muuttunut atomeiksi, mutta isä ei saanut naarmuakaan. Henkilökohtainen ase oli hänellä Suomi- konepistooli ja vyöllä Browning- pistooli.

 

Pukeuduin keittoa syötyäni maalarin varusteisiin ja avasin maalipurkin. Laitoin siihen styreenipitoista ohennetta parin sentin kerroksen ja sekoitin sisältöä monta minuuttia. Lisäsin kovetetta puoli annosta ja sekoitin lisää.

Minua varoitettiin kaupassa panemasta kovetetta liikaa auringonpaisteessa. Silloin jää vain seitsemän minuuttia ennen kuin maali kovettuu betonimaiseksi, sanottiin.

Levitin maalin telalla nopeassa tahdissa. Loppuvaiheessa maalin sekaan alkoi ilmaantua keitettyä makaronia muistuttavia säikeitä. Se ennakoi kovettumista. Maalaamatta jäi pienehköjä alueita ennen kuin loppu maali muuttui käyttökelvottomaksi.

Onneksi ostin kolme purkkia maalia ja kovetetta.

Valmistin purkillisen seosta, jossa on ohennetta, mutta ei koveteosaa. Kaadoin puolet seoksesta maalauskaukaloon. Siihen tiputtelin kovetteen ja telasin maalaamattomat alueet ja veneen laidat.

Keskimmäisen kellukkeen alta tuli hiljalleen vettä koko toiminnan ajan.

Nostin veneen kokan korkealle tuen avulla. Sidoin kokkanuoran paksuun tervaleppään kiinni. Aurinko paistoi kuumasti ja tuuli tohisi. Hiki valui silmiin ja paita tuntui kostealta. Oli päiväkahvin aika.

Kahvin jälkeen istahdin katselemaan järvinäkymää. Luin siinä samalla mukaan ottamaani paikallislehteä. Silloin tuli metsästyskaveri paikalle.

Sanoin olevani aika väsynyt, mutta kun toisen soutuveneen kääntäminen eri järvellä oli aikaisemmin sovittu, oli lähdettävä. Olin maalannut telalla sen veneen ulkopuolelta hiljattain, ja työ oli onnistunut hyvin. Maalin kovetinaineen annos oli vahingossa ollut juuri oikea. Ei se osaamista ollut, ei, vaan puhdasta tuuria.

Kävimme kääntämässä veneen. Matkan sain olla kaverin pakun kyydissä. Sen merkki on Hyundai ja se on tarkoitettu metsästykseen ja työautoksi. Maavara on hyvä. Autolla oli ajettu vain runsaat 120 000 kilometriä, kun kauppa tehtiin. Auto oli palvellut kalusteliikkeessä ostosten kuljetuksessa asiakkaille. Tavaratila oli suuri ja sen pohja oli vesivanerilevyllä tarkasti suojattu.

Kahden ja puolen litran dieselmoottori riitti hyvin käyttötarkoitukseen.

Suunnitelma tuntui olevan koirankopin teko laajaan tavaratilaan, Koppiin tulee putki, joka johtaa ohjaamon lämpöisen ilman ajokoiran asuntoon metsästysreissuilla. Ihastus oli mielessäni suuri. Olin hyvilläni luotettavan kaverin onnesta, mutta semmoista ei miehet sano ääneen.

Annoin yhden talven käytössä olleen venepeitteen kaverille. Se oli hieman liian pieni meidän veneen mittoihin. Tarpeeton voi olla jollekin hyvin hyvä ja suorastaan autuus.

Kun pääsin takaisin, tarkastin veneen tilan. Nyt vettä tuli kellukkeesta enää vähän. Laitoin salaojaputken päähän keittiöpaperitukon, kuivasin maalaamattoman alueen. Kun vettä ei tukon takaa tullut lisää, otin jäljellä olevan maalin, jossa oli jo ohennin, laitoin kaiken lopun kovetteen maaliin ja maalasin pensselillä nopeasti paksun kerroksen maalia alueelle sekä käytin lopun maalin sinne, missä näytti olevan ohuelti maalia. Näin veneen sisus sai suuren annoksen nopeasti kovettuvaa maalia. Työnsin vielä varmuuden vuoksi toisen keittiöpaperitollon entisen perään estämään veden tuhotyötä maalille ennen sen kovettumista. Lopputulos näytti riittävältä.

Energia alkoi olla viimeisillään. Päivän monimutkaiset ja kärsivällisyyttä vaativat hommat olivat syöneet akun latauksen, kuten sanotaan.

Riisuin maalausrytkyt pois. Panin hylätyt kamppeet jätesäkkiin. Pesaisin vesiletkun avulla pään ja kädet. Sehän on islamissa ns. pieni peseytyminen.

Lämmitin vanhaa ruokaa, joka oli vähän kuivahtanut.

Siihen minulla on vanha, omintakeinen konsti. Laitan kohtuullisen kokoiseen kattilaan vettä muutaman sentin paksuudelta. Ruuan laitan armeijan kenttäpakissa kattilan sisään kannen alle. Kun vesi kiehuu, syntyy vesihaude ja kuuma vesihöyry vaikuttaa ruokaan elähdyttävästi. Se lämpiää ja kostuu. Kuivuus ja vanhuus poistuu kuin vanhan ukon nivelistä, jos hän onnistuu hurmaamaan alle nelikymppisen naisen ystäväkseen.

No, siitä vain syömään.

Syötyä laitoin vehkeet kasaan ja vein ne autoon. Huoneen puhdistin. Tiskasin vähät syöntikalut. Käytin pääosin kertakäyttöisiä astioita. 

Puoli seitsemän aikaan illan suussa lähdin ajamaan kotiin päin.

Hiekkatiellä näin pyyemon. Pysähdyin, kunnes upea lintu väistyi metsän puolelle. Pian tulin paikkaan, jossa on valtavat peltoaukeat tien molemmin puolin. Niissä on valmiina kypsää ohraa. Jo kaukaa näin, että kanalintu seisoo soratiellä. Se oli teeri, joka varmaankin käytti hyväkseen tarjousta, loputonta jyvämäärää linnun mielestä.

Tuttua reittiä ajaessa kuuntelin radiosta luonto-ohjelmaa, jonka aiheena olivat ötökät.

Samat huomiot tuntuivat olevat muillakin kuin oma kokemus oli. Enää ei auton etuosaan ja tuulilasiin tarvita Viis ötököistä- suihkeita, koska lentävien pieneliöiden  määrä on romahtanut. Peltolintujen lukumäärä on ruuan puutteessa tai kasvinsuojelumyrkkyjen vaikutuksesta tehnyt syöksyn kohti nollaa 70- 90 prosentin hirmuisella määrällä. Asiantuntijat tuntuivat hyvin huolestuneilta.

Kun pääsin Laukkalan risteykseen, ajokaista oli muuttunut urattomaksi, täysin tasaiseksi. Pinta oli kuiva. Sitä tietä oli nyt helppo ajaa. Arvailin itsekseni sitä, onko kyseessä sorastus vaiko lanaus. Kymmenen kilometrin päässä tuli vastaan traktori lana perässään. Kuljettaja oli käynyt Rillankivellä asti. Tie oli tasainen ja uraton, kuin uusi.

 Koin suurta helpotusta ja vastauksen menomatkalla toimittamaani hiljaiseen rukoukseen, että ihmishenkien säästämiseksi tiemestari saisi kimmokkeen tien pinnan kuntoon laittamisesta. Tämä havainto elähdytti minua koko loppumatkan.

Kotiin tultua olin täysin valmis suihkuun ja vahvan kahvin juontiin sen päälle.

Ennen kuin aloin katsoa Areenasta Olympialaisia kuuntelin Youtubelta vanhan ukon, Ian Boyterin, soittavan klaneetilla huippukappaleet Petit Fleur ja Dark Eyes eli Pieni Kukkanen ja Tummat silmät.

Tunsin kaiken tämän jälkeen palvelleeni ja tulleeni itse palvelluksi.