Tarkistusreissu

 

Tehty työ pitää tarkistaa. Ainakin ennen tehtiin niin.

Tyypillinen huolellisen metsänostajan tarkastuskäynti oli käydä katsomassa laanin pohja. Sinne ei saanut jäädä ostettuja puita hukkaan.

 Tässä välillä oli pitkä kausi, jolloin puurekat eivät lähteneet enää hakemaan puukasaa, josta ei tullut täyttä kuormaa. He kuittasivat vain paikat tyhjäksi, ja sillä selvä. Ostaja ei koskaan tehnyt tarkastuskäyntejä, joten sikailu alkoi varmaan tuntua jo tehtaan tai sahan tuloksesta, jos ostaja oli semmoisen asialla.

Tein metsäkaupan talvella 2008.

Kun puut oli viety pois, huomasin, että tien viereen oli jäänyt upeita ikikuusien lyhyitä, hyvin paksuja tukkeja, joissa oli lappu. Osoite oli eteläisessä Savossa sijaitseva FF-sorvi.

Puut olivat virheettömiä. Niistä olisi tehnyt osaava mies monta isoa karhuveistosta. Näitä ei haettu koskaan, vaan tukit saivat lahota niille sijoilleen. Mitä tuhlausta!

 

Kävin yksinäni sateettomana päivänä katsomassa, miten hellekauden jälkeen kuusen taimet jaksavat. Pelkäsin, että kuivuus tuhoaa ne, koska maa nousee pohjoiseen joelta, joten vilvoittavaa varjoa ei ole.

 

Hyvin taimet olivat pärjänneet. Seutuun tulee ylempää vettä pieninä noroina. Kasvillisuus on paikoittain rehevää.

Yksi iso haapa oli pystyssä päätehakkuun raja-alueella. Mieleen juolahti, että juuri siihen lokakuisena aamuna teerikarja istahtaa. Silloin pitäisi olla passissa piilossa jo pimeässä metsässä.

 Kävelin vanhassa taimikossa, joka on syntynyt siemenpuiden avulla. Kuusimetrisiä mäntyjä, kuusia ja koivuja on sopivasti. Niiden alla on tiheä koivun tainten viita. Sen kätköistä lähti toistuvasti pyitä pakolentoon. Välillä linnut pitivät varoituslitinää. Sen jälkeen kuului aina lentämisen pyrinää. Vilkas ja varovainen tiheikkölintu tuntui olevan entisellään.

Hirvet olivat kurittaneet pihlajapensaita ja raitoja, joita täällä kasvaa. Osanneeko hirvi ihan kokemuksesta taitella oksia niin, että pensas ja puu tihentävät oksistoaan, mikä hyödyttää suurta eläintä suuresti talven niukan ajan ylitse?

 

Vielä ei ollut merkkejä alueen booriruiskutuksesta.

Se päätettiin tehdä jo edellisenä syksynä, koska osassa vanhempia taimia oli boorin puutteelle ominaisia muutoksia rakenteessa. No, hellekautena ruiskutushomma olisi ollut epäinhimillistä työtä, joten homman lykkääminen oli hyvä työ haapajärvislähtöiseltä Janne Poikkimäeltä. Hänellä on käskyvalta asiassa.

 

Maastossa kulku oli helppoa, kun jalassa oli kauan sitten ostamani Viking- vaelluskengät. Ne tukevat nilkkaa loistokkaasti ja pohjan läpi ei tunnu mikään terävä kiven särmä.

Saappaiden nahkaa olen hoitanut huolella Vanhan ajan nahkarasva- nimisellä tuotteella, jota Tampereen luontokauppa myy.

Samat kengät otin käyttöön kahvitauon jälkeen, kun tein lenkin metsään toisaalla. Etsin sieniä, joita löytyi sopivasti. Tatteja näkyi olevan runsaasti, mutta en ole tattien ystävä. Toki herkkutatit kelpaavat, mutta semmoisiin en nyt törmännyt. Ihan läheltä lähti kovalla ryminällä ukkometso pakolentoon. Lentoäänistä kuulee selvästi, miten havulinnulla on siivissään voimaa, joka nostaa sen nopeasti ilmaan.

 

Veneen maalauksen lopputarkastus sai mielessäni hyväksytty- leiman. Veneen ponttonien tyhjennysreikiin tarkoitetut tulpat unohtuivat kotiin, joten niiden sopivaisuus jäi testaamatta. Tulpissa on ristipäämeisselille tarkoitettu ruuvi, jota kiertämällä tulpan kumi paksunee. Toiminta muistuttaa veneen tapin sulkemismekanismia.

Kävin tarkistamassa toisen veneen eri järvellä. En nähnyt merkkejä korjauksesta, jonka yksi kaveri lupasi tehdä veneen laidan halkeamiin.

 No, nyt ilma ei enää ole niin lämmin ehkä tänä syksynä toista kertaa, että työ voisi tapahtua. Päätin seuraavalla reissulla panna jo veneen päälle suojapressun, jolloin tämän vanhan paatin purjehduskausi on ohi. Roskaa ja lehtiä puista tippuu tässä paikassa yllättävän paljon veneen päälle. Siksi mukaan on otettava puhdistustointa varten autoon tarkoitettu lumiharja.

 

Ennen kotiin lähtöä lisäsin ohria sorsia varten niiden ruokinta-aitaukseen rannan matalaan veteen.

Kaveri oli pannut poissa ollessani jyviä aina välillä.

Lähetin myös tekstiviestin sähkömiehelle, koska en huomannut sovittuja töitä ollenkaan tehdyksi, vaikka roudan sulettua keväällä homman piti alkaa.

Tuli vastaus, että on ollut matalalentoa töissä, joten urakka on unohtunut täysin. Se oli rehellisen miehen puhetta. Siitä minä tykkään.

 Sovittiin, että hän heittää paikalle kaapelikelan, jossa on sopiva määrä piuhaa jäljellä. Minun työni on ojurin hommaa, siis kaivamista sekä velvollisuus hommata kivetöntä hiekkaa paikalle kaapelin peittämistä varten.

 Siitä se lähtee alkuun. Työ, huolet ja rahan meno nimittäin.

Sitähän se on tämä elämä eikä se näy juurikaan helpommaksi käyvän.

Eikö se sanottu jo vanhan liiton aikana, kun Kainia ripitettiin murhan jälkeen?

 Silloin määrättiin ihmisen osa maan päällä. Vain eri käskystä se muuttuu, mutta semmoista ei ole kuulunut, vielä.

---