Hämmästyksiä

 

Maaliskuun 11. vuonna 1555 oli hämmästyksen päivä.

Suuri venäläissota oli täydessä käynnissä. Monituhatpäinen joukko-osasto nousi hevoskolonnana paksussa lumessa ylös Joutselän harjannetta.

Kärki törmäsi sotatien yli kaadettuun murrokseen. Ruotsalais-suomalaiset joukot näkivät, että hevosten vetämä rekikolonna ulottui silmänkantamattomiin. Murroksen takana oli 60 ratsumiestä, satakunta jalkamiestä ja tiheässä metsässä piilossa 400 aseistettua talonpoikaa suksimiehinä siviilivaatteissaan.

 Kun venäläiset näkivät tuon vähäisen ja surkean tuntuisen vastustajan, alkoi idän sotajoukoille tyypillinen vihollisen parjausmeno.

Ruhtinaan asuun pukeutunut pajari Bibikov kohotti viinatuopin vastustajansa Juho Maununpojan kunniaksi. Juuri silloin kajahti murroksen takaa viiden kevyen tykin yhteislaukaus. Venäläisten ylipäällikkö kaatui ensimmäisenä. Ehkä hän ehti nähdä vihollisen aseiden suuliekit.

 Tielle ahtautunut hyökkäysjoukko hämmästyi ja joutui sekasortoon. Paksussa lumessa oli mahdoton kääntää rekiä, ja aseet olivat kuormissa. Jalkaväki kävi kimppuun ja suksimiehet hyökkäsivät metsästä kolonnan päälle. Hämmästystä seurasi pakokauhu, ja venäläiset pyrkivät jalan pakoon. Se oli paksussa hangessa vaivalloista. Musketit paukkuivat, keihäät pistivät ja miekat lävistivät.

 Taistelukentälle jäi 900 kaatunutta, koko venäläisten kuormasto, jossa oli 500 hevosta, runsaasti muonaa, 2000 miekkaa ja aseistusta samalle miesmäärälle.

 Juho Maununpojan joukolla ei ollut taistelun tauottua voimia lähteä vihollisen takaa-ajoon. Hämmästys menestyksestä oli suuri, kun mahdottomalta näyttänyt torjunta onnistui.

 

Paimenet hämmästyivät suuresti, kun ilosanoma Vapahtajan syntymästä kerrottiin heille. Koska hämmästyksen syy oli myönteinen, he eivät menettäneet toimintakykyään, vaan lähtivät Betlehemiä kohti iloissaan.

 

Kun naiset sapatin mentyä tulivat Mestarin haudalle, he hämmästyivät, kun hauta oli tyhjä.

Vaikka tosiasiat selitettiin heille, hämmennys ja pelko voittivat, ja he pakenivat. Tilanne oli ristiriitainen, koska heille ei ollut selvästi etukäteen kerrottu, mitä oli odotettavissa tai he eivät uskoneet ylösnousemusta todeksi.

 

Siinä ne hämmästyksen perustyypit ovat. Uhkaava tai ristiriitainen syy johtaa varmuuden vuoksi pakoon. Vain selvästi myönteinen tilanne saa jäämään paikoilleen. 

On kysymys hengissä säilymisen vietistä, jossa refleksiä muistuttava pako on tarjolla ensimmäisenä.

Niin olemme me pieniä ja arkoja, kun suuret tapahtumat myllertävät keskuudessamme.