Harvinaisia erehdyksiä

 

Verkkokaupassa sattuu joskus erehdyksiä, samoin postin toiminnassa.

 Maastossa liikkuminen vaatii kunnolliset jalkineet.

On märkää sammalta, suomaastoa ja kivikkoa. Maan pinta on harvoin täysin tasainen.

Nilkkaa ja muutenkin jalkaa suojelevat parhaiten vaelluskengät. Ne ovat vedenpitävät ja niiden pohja estää puun juurien ja kivien vaikutuksen jalkapohjiin parhaiten. Näillä kengillä on hyvä nilkan nyrjähdystä estävä teho.

 Vaelluskenkiä on vaativiin maastoihin tarkoitettuja malleja. Ne ovat raskaahkoja ja kalliita, mutta ne kestävät hyvin huollettuina 15 – 30 vuotta.

On saatavana myös kevytversioita helpompiin maastoihin. Tämmöiset jalkineet ovat kevyemmät ja niillä on halvempi hinta. Silti niiden ominaisuudet riittävät hyvin meidän maastoihimme.

 Vaihtoehtona ovat kumisaappaat. Niiden huono puoli on nilkan tuen heikkous eikä pohjakaan ole kovin hyvä estämään jalkapohjien heltymistä. Kumisaappaiden vahvuus on vedenpitävyys ja keveys nykymuodossaan. Kumi on korvattu polyuretaanilla, jolloin jalkineet kestävät auringon valon ja pakkasen haurastuttavaa vaikutusta paremmin.

 

Poika tilasi aikoinaan Finnjagd- nimiset kotimaiset kumikengät.

Posti toimi nopeasti, mutta paketissa oli Härkilan laadukas takki. Härkilan tuotteet ovat hyviä, mutta kalliita. Vähän liioitellen takki maksaa 500 ja housut 300 euroa. Paketissa oli päällä oikea osoite ja nimi, mutta sisällä lähetyslistassa ihan vieraan siilinjärveläisen miehen nimi. Jo postin pihasta piti kääntyä takaisin sisälle palauttamaan väärä tuote.

Soittamalla firmaan, josta saappaat oli tilattu, sieltä sanottiin, että tilaus oli oikea, mutta jossain on sotkos. Tehdään uusi yritys.

Pian tuli postiin saapaslähetys. Siinä oli aivan oikean kokoiset kengät, mutta ne olivat ns. lämpösaappaat, joita ei ollut tilattu, vaan Finnjagd- kumikengät.

Uusi soitto firmaan auttoi. Johtaja sanoi, että nyt on tullut sinulle niin paljon vaivaa, että lähetämme saappaat ilmaiseksi. Saat rahat takasin, pomo sanoi, koska sotkokset ovat rasittaneet näinkin paljon, ja viivästys on kestämätön.

No, saappaat tulivat postiin ja rahat takaisin tilille.

 

Missä lienee vika ollut, sillä pian uusien saappaiden käyttöönoton jälkeen postista tuli ilmoitus saapuneesta lähetyksestä. Paketissa oli toiset Finnjagd- kumisaappaat. Ne pääsivät takaisin paketin lähettäneeseen firmaan rehellisyyden nimissä.

 

Lähetin äskettäin siihen kuntaan, jossa veli sekä metsästyskaveri asuvat, molemmille herroille postipaketin. Sisältönä oli kalojen tainnutuskalikka eli pappi.

Molemmat lahjan arvoiset tyypit kalastavat innokkaasti.

Kala pitää säännösten mukaan ensin tainnuttaa. Sitten katkaistaan kidusvaltimo, jolloin kala kuolee ilman suuria tuskia, ja sen liha on säilyväisempää sekä vähemmän veristä.

 Veli kiitteli paketista, joka oli tullut jo kolmen päivän kuluttua, vaikka lähetyslapussa ei ollut hänen puhelinnumeroaan.

Toinen paketti ei mennyt perille.

Kului kolme viikkoa. Silloin tuli postista paperi, jossa luki, että minulle on saapunut lähetys postiin. Ilmoituksessa oli myös tilaa valtakirjalle.

 Noudin hieman ihmeissäni paketin. Postin virkailija toi minulle sen paketin, jonka osoitin metsästyskaverille! Jo kaukaa näin itse pakettiin laittamani pitävät jeesusteipit.

 Kotona tutustuin paketin merkintöihin. Takaisin lähettäjä oli saman niminen kuin oikea lahjan saaja. Hänen osoitteessaan oli saman niminen tie kuin oikealla saajalla. Kiinteistön numeroa siinä ei kuitenkaan ollut. Postitoimipaikka oli 42140 JUOKSLAHTI.

Tämä oli hyvin outoa. Juokslahti on kylä Jämsässä. Viimeksi siellä tapahtui kioskin palo, muuten kylä on rauhan tyyssija.

Tämä sotkos täytyy kyllä postin ottaa kontolleen, sillä lähetysosoite lahjan saajalle oli oikea: sama tie kuin minun kesämökkini tie, ja kylän postitoimipaikan numero aivan oikein kuten kiinteistön numerokin. Kirjoittamassani paketissa oli kahdessa kohtaa myös saajan puhelinnumero.

 No, minun on vietävä itse paketti perille saajan postilaatikkoon, kun pian menen käymään mökillä. Paketin lähetysmaksu – noin kymmenen euroa – meni siis hukkaan ja se vähän karvastelee, mutta isompiakin takaiskuja tulee, joten siitä ei kannata ottaa pulttia.

 

Maailma on käynyt epävakaaksi. Posti oli vuosikymmenet takuuvarma laitos. Kun se yhtiöitettiin, alkoivat sekavuudet, lakot ja epävarmuus.

Mielestäni tielaitos, posti ja koko Suomen sähköverkko pitää olla valtion omistama. Vain silloin säilyy palveluiden käyttäjien luottamus ja vaikuttamisen mahdollisuus laitosten toimintaan.

Yhtiö ei sovi näihin toimintoihin mitenkään. On vain menoja ja vastoinkäymisiä, jotka luonnon voimat aiheuttavat. Valtio voi sentään ainakin vähän panna näille vastustajille kampoihin. Se tapahtuu rahoilla, jotka valtio saa veroina noiden laitosten käyttäjiltä. Onneksi rahat jäävät kotimaahan eivätkä mene ulkomaiden kasvottomille sijoittajille. Niillä ei ole mitään kiinnostusta hoitaa Suomen teitä, postin kulkua tai sähköverkkoa. Tärkeintä on vain rahastus.