Taistelu kompostin puolesta – jatko-osa

 

 

Kun ilma lauhtui ja jatkoin vielä kompostimassan lämmitystä 10 litralla kuumaa vettä, laite alkoi herätä unestaan. Mittarin mukaan neljässä päivässä lämpötila kohosi neljäänkymmeneen asteeseen ja vakiintui siihen. Lopetin lisälämmön antamisen viiden litran kanistereilla.

 Keittiön kompostiin kelpaava astian sisältö piti taas tyhjentää. Lisäsin neljä mitallista kompostiherätettä ja laitoin kymmenen senttiä tehokuiviketta päälle ohjeen mukaan.

 Laitteen toiminta tehostui. Sisustan lämpötila kohosi viiteenkymmeneen asteeseen ja pysyi siinä.

Puhdistin kompostorin kannen perusteellisesti ja kuivasin sen.

Ihmetytti se, miksi suuresta kuivikemäärästä huolimatta kannen sisäosa oli märkä.

Panin varalta lisää tehokuiviketta sen jälkeen, kun oli kuivannut ja puhdistanut kannen alapinnan huolellisesti.

Työtä tehdessä kompostin laidalla käytin koko ajan auton sisätilan lämmitintä, joka puhalsi kuumaa ilmaa laitteen sisään päin.

 

Sumutin kannen tiivisteeseen ja sen kuivattuun ja puhtaaseen vastinpintaan silikonisprayta.

 Niin päästiin tähän uuteen pakkaskauteen asti. Tänään (3.2.) tuli jälleen keittiön astia täyteen ja sen sisältö piti viedä kompostiin.

Kansi ei auennut!

 

Ulkona oli ollut jo monta päivää kovaa pakkasta ja leivinuunia ja varaavaa takkaa oli pitänyt lämmittää päivittäin. Pakkaslukema oli klo 13 noin 17 astetta.

 Aloitin jälleen kompostorin kannen sulattamisen kevytpeitteen alla. Sulatuslämmön suuntasin kannen ja rungon väliseen liitokseen auton sisätilalämmittimellä.

Pitkän touhuamisen jälkeen kansi avautui. Huomasin, että tiiviste oli aivan sula, mutta sen ulkokehän puoli – vihreä muovipinta – oli jäähuurteessa. Kompostin runko-osan vastinpinta oli leveälti huurrejäässä.

Jätin kompostorin kannen raolleen sisätilalämmittimen avulla. Lämmitin puski sisälle kuumaa ilmaa, ja huurrejää pehmeni. Sitä pystyi jääraapalla poistamaan, kun se pehmeni lämmössä.

 

Puhdistus- ja kuivaustyön jälkeen suihkutin silikonia vastinpinnoille ja lisäsin kompostoriin keittiöjätettä. Tämän päälle kaadoin reilun kerroksen tehokuiviketta.

Koska kompostori oli nyt täynnä, kutsuin vaimon avuksi.

Loppuun muhinut osa piti poistaa pakkasesta huolimatta kompostorin alaosasta Biolanin ohjeen mukaan.

Tyhjennysluukku oli jäätynyt vahvasti kiinni. Vergiss mich nicht! ( Älä mua unhota!)

 

Vedin kaapelikelan paikalle ja yhdistin siihen kymmenen metriä pitkän jatkojohdon, jossa on kahden koneen johdolle pistokkeet.

Luukkua sulatettiin nyt vaimon kanssa lämpöpuhaltimen ja auton sisätilalämmittimen voimalla. Alaraosta alkoi vähä vähältä tippua ruskean väristä vettä. Se oli hyvä merkki.

Jatkoimme puhaltimilla sulatusta kymmenen minuuttia. Koputtelin nyrkillä luukkua. Tuntui, että ainakin sen yläosa antoi lupaavan äänen. Noudin puoli metriä pitkän, järeän lattapäämeisselin. Sen avulla nytkyttelin varovasti luukkua sen oikeasta laidasta.

Kiihdytimme kuuman ilman puhallusta nyt pelkästään luukun alimmaiseen rakoon. Yllättäen muutaman hetken kuluttua luukku irtosi, kun kampesin sitä varovasti.

 

Kokeilin pistolapiolla kompostin massan pintaa. Se oli sula ja pehmeä. Niinpä jätin vaimon jatkamaan lämmön puhallusta, ettei pakkanen pääsisi kohmettamaan jo mustaksi muuttunutta kompostin alaosan sisältöä.

Otin luukun ja pesin sen huolellisesti teräslavuaarissa pesukoneen vieressä harjalla. Kun luukku oli puhdas, kuivasin sen keittiöpaperilla. Sitä kului puoli rullaa.

Sumutin luukun tiivisteen ja sen ulkokehän silikonisprayllä. Jätin luukun lämpöiseen toistaiseksi.

 

Ulkona aloitin pistolapiolla tyhjentää kompostimassaa suureen paljuun, jota käytin kesälläkin. Paljuun sain kaiken valmiin massan, ja tyhjensin kaiken, minkä voin pitkävartiset kumihansikkaat kädessä, myös maasta ja kompostorin pohjalta.

 

Jätin taas vaimon huolehtimaan siitä, että lämmin ilma virtasi koko ajan kompostorin alaosasta sisälle.

Noudin keittiöpaperia ja puhdistin huolella kompostorin sisäpohjan. Samalla huomasin, että pohjan reikä, josta liika neste poistuu, oli ankassa jäässä.

 No, sisätilalämmitin pantiin antamaan kuumuutta jäähän.

Lähdin etsimään piikkiä, jota käytetään auttamaan ruuvin lähtöä painumaan kovaan puuhun. Kauan palvellut kapine oli paikoillaan. Otin varalle vielä pienen lattapäämeisselin, jolla voi lohkoa lämmön pehmentämää jäätä tarvittaessa.

Piikki upposi helposti märkään jäähän, koska piikin teräsosa kuumeni väkevässä ja kuumassa ilmanvirrassa. Rööri aukeni helposti.

 

Tuli mieleen, miten tehtaalla on ajateltu estää tämän pohjareiän kiinni jäätyminen? Kolmenkymmenen asteen pakkasella jäätyminen on melko varmaa ja säännönmukaista.

Noudin luukun sisältä sen jälkeen, kun ala-aukon reunat oli lämmitetty puhaltimella ja kuivattu huolellisesti. Puhdas luukku meni helposti paikalleen.

 

Vaimo jatkoi lämpimän ilman puhaltamista ilman taukoa kompostorin alaosan seutuun.  Minä avasin kannen ja painelin uuden sisällön alaspäin kestopuuriman pätkällä. Näiden keittiöjätteiden päälle laiton viisitoista senttiä tehokuiviketta lisää.

Vaimo jatkoi auton sisätilalämmittimen avulla tärkeää lämmitystointaan sen aikaa, kun täytin kodinhoitohuoneessa kaksi viiden litran kanisteria kuumalla vedellä. Ne kuivasin huolella ja asettelin kyljelleen tehokuivikekerroksen päälle. Kannen suljin heti, ettei kullan arvoinen lämpö karkaisi hukkaan pakkaseen.

 

Olin tehnyt vaimon avustamana voitavani. Jotkut vetävät langiinsa viinaa, toiset taas piristävää pakkasilmaa. Toinen on heikompi toista, sanoi jo Eino Leino, alkoholisti itsekin.

Kahvithan homman päälle piti juoda ja sen kanssa Maraboun suklaakeksi.

Molemmat maistuivat niin, että pitkällinen ja kärsivällisyyttä kysynyt työ pakkasviimassa tuntui ihan mukavalta jälkeen päin. Näin se homma vaan etenee!