Muistumia ja mietteitä

 

 Veli tuntee tavattoman määrän ihmisiä laajalta alueelta.

 Hän kertoi minulle hiljattain miehestä, jota näytettiin televisiossakin. Hän keräsi dna- tutkimuksia varten susien ulosteita. Tämä entinen E- liikkeen lihamestari oli sanonut, että Pielaveden Pangan salolla, Katajamäessä on susien ikuinen pesäpaikka.

Mitähän herrat sanoisivat, jos niille lähettäisi ison säkillisen suden paskaa! Jokohan uskoisivat, että tosi on kyseessä?

 

Tuolla salolla metsästää suurriistaa Haminalahden metsästysseura, sama, jossa vaikutti lintumaalari Ferdinand von Wright 1800- luvulla. Kuopion herrat ovat kiinnostuneita suurriistasta. Alueella ei pitkän matkan vuoksi tehtäne riistanhoitotöitä.

 Kauan sitten tervolaisen metsästysseuran alueella – hiljaisella metsäpolulla – käveli kivääri olalla kuopiolainen päämetsänhoitaja, joka oli tuon herrain seuran jäsen.

Veli oli silloin valantehnyt riistanvartija. Hän katsoi kiväärimiehen paperit, ja sanoi, että pyssyn pitää olla tupessa, kun liikkuu väärällä alueella. Veli antoi varoituksen ja sanoi, että koska täällä on mehtoja, hän uskoo nyt niistä olevan kysymys.

 Pyssymies takelteli sanoissaan eikä osannut selittää, miksi hän oli juuri täällä, veli mainitsi.

 Väheneekö taipumus lain noudattamiseen, kun olalla on Blaser R 8, kaliiberi .30 R Blaser tai Browning Maral, jopa rinnakkaispiippuinen Holland & Holland 375 H&H Magnum?

Voiko tuntua siltä, että tavallinen kansa ei ole mitään, kun on riittävä varallisuus ja asema?

On kummallista, että susille, jotka käyvät pihoissa ja jotka syövät metsästyskoiria, ei vaan valitusten vuoksi anneta kaatolupia.

Mieleen juolahtaa ajatus, että virkamiehet eivät uskalla kuunnella kansan ääntä.

Vai onko heillä salainen viehtymys cityvihreiden harhaluuloihin ja päähänpinttymiin?

 Metsästäjät ovat suuresti lainkuuliaista porukkaa, mutta sietokyvylläkin on aina rajansa.

Ei käy ällin päälle kovin raskaasti ratkaista, että syylliset ovat sudet ja syyllisten pitää muuttua susiturkeiksi. Palvelus jatkuu lämpöisenä turkkina.

Se käy pelkän kansakoulun oppimäärän suorittaneen käsityskyvyn rajojen sisään varmasti.

Nostan hattua kaikille, joilla on kansakoulun päästötodistus. Se oli hyvä koulu, paljon parempi kuin kiusaajia vilisevä peruskoulu.

 

Veljen ystävä ei ollut toipua millään jostain niveloperaatiosta.

Näytti jo siltä, että edessä on elämä pyörätuolissa tai kainalosauvoilla liikkuminen.

Kirurgi oli moittinut potilasta ylipainosta.

Veli ei moittinut, vaan tarttui siihen, miten lihavuudesta voi parantua. Resepti oli: ”Herkijä syömästä, juutas!” Juutas on tässä yhteydessä tulkittava ajatuksella `kerta kaikkiaan`.

Jos haluan nauravaiselle tuulelle, ajattelen aina tätä pätevää reseptiä.

Meditaatio, mietiskely gurujen tapaan on minulle aika vieras. Tuntuu erikoiselta, että pitää istua erikoismatolla lootusasennossa ja porautua yhä syvemmälle itseensä. Epäilen, ettei sieltä löydy valaistusta siihen, miten asiat oikeasti ovat.

Parempi on tehdä kuin hiihtäjä Juha Mieto. Hän lähti usein latautumaan Jerismajalle. Lapin luonto, siellä harjoittelu, hiljaisuus, saunominen, venyttely ja mukavien asioiden kanssa touhuaminen latasi akut. Lapista tuli monin tavoin uudistunut mies, joka oli taas valmis äärimmäisen raskaisiin harjoituksiin.

 Minäkin suosittelen kävelemistä metsässä melun rajan ulkopuolella, luonnon tarkkailua, ja tulilla istuskelua. Välipala luonnossa maistuu paljon paremmalta kuin samat eväät mahonkipöydältä tarjottuna.

Kaikki uskonnot ovat syntyneet aavikolla tai luonnon rauhassa, jossa ajatukset kirkastuvat kuin luonnostaan.

Arvelen, että tätä perua on suomalaisten halu vetäytyä välillä askeettisiin oloihin mökille. Luonto ja hiljaisuus ovat mökillä latautuessa hyvin tärkeät. Puuhailu siellä, marjastus, sienestys ja metsästys, kaikki nämä vastaavat sielun kielien sointiin, resonoivat sisällä.

 Jo muutaman päivän katkos erillään bensiinin katkun hengityksestä, melusta ja liian helposta arjesta tai sen vastakohdasta eli hektisestä menosta, joka on kuin elämä orjuuden ikeen alla, panee alulle sisimmän paranemisen oraan.

 On siis turhaa ruveta puuhaamaan mietiskelymattoa ja perehtyä meditaatioon oudon opin viittauksen mukaan. Siinä hommassa romahtaa fyysinen kunto ja luonnon hoitava vaikutus jää saamatta. Lopulta ajatusmaailma on sekasotkun vallassa eli ihmisen tila menee vain huonommaksi.

 

Oikea sielun hoito on aivan eri asia. Siinä autetaan haavoittunutta eikä häntä ohjata pirun palvattavaksi.

On luotettava vain tehokkaaksi osoitettuun hoitoon, semmoiseen, jonka viranomaiset ovat hyväksyneet.

Jo ystävän kanssa keskustelu vaikuttaa terveyttä edistävästi. Saman tekee perinteinen yksinäisen luona vierailu.