Kynsivallin
tulehdus
Kynsivallin
tulehdus on tavallinen, mutta kiusallinen vaiva. Se alkaa monesti aivan
pienestä vammasta kynsivalliin. Siinä kynsinauha irtoaa pieneltä matkalta
kynnestä. Silloin ihotaskuun pääsevät bakteerit, ja tulehdus alkaa.
Kynnen lähelle
tulee arkuutta, punoitusta ja turvotusta. Kun aluetta painaa, aristus on selvä.
Jos kotona tai työmaalla on paljon tiskausta tai työtä, jossa sormet kastuvat
toistuvasti, alkanut tulehdus tahtoo pitkittyä.
Jos vaiva
pitkittyy ja kestää viikkoja, jopa kuukausia, kynteen tulee uurteita ja
vaurioita. Kosteus ylläpitää tulehdusta tai sormien iholla on
kosketusallergiaa, joka aiheuttaa raapimisen kautta lisää kudostulehdusta.
Krooniseen
suuntaan kääntyneessä kynsivallin tulehdusalueella kasvaa hiivasieniä ja
stafylokokkibakteereita, joiden merkitys on kiistanalainen. Jos kynsivallissa
on alkuun ollut paise, bakteereiden osuus taudissa on ilmeinen. Kosteus
suosii hiivasienten kasvua.
Jalassa tavallisin
on isovarpaan kynsivallin tulehdus. Sen alkusyy on usein kynnen reunan
aiheuttama vamma kynsivallissa: runsas jalkapallon potkiminen, kävely tai
juoksu liian kapeilla, ahtailla jalkineilla. Viimeksi mainittu on hyvin
yleistä.
Tilaa huonontaa reilu hikoilutaipumus, huono jalkahygienia ja likaisten sukkien pitäminen liian kauan.
Kynsi voi kasvaa synnynnäisesti hyvin kuperana, mikä altistaa vaivalle.
Tulehduksen
pitkittyessä, kun siihen vaikuttaviin syihin ei mitenkään reagoida, punotus
alkaa levitä kynnen juuren suuntaan ja sieltä toiselle puolelle kynttä. Lopulta
varvas alkaa haista ja tulehdusalueella nähdään aamulla herättyä keltaista
karstaa. Se on kuivunutta mätää.
Jos kynsivallin
tulehdus ei parane kotikeinoin, kuten kastumiselta suojaamalla tai antiseptisen
voiteen tai liuoksen käytöllä, vaan pahenee, on hyvä mennä jalkojenhoitajan
luokse. Häneltä saa hyvät hoito-ohjeet.
Vielä
märkimisvaiheessa isovarpaassa sitkeästi pysyttelevää tulehdusta voi
jalkahoitaja auttaa paranemaan mm. kaarevalla teräsjousella, joka nostaa kynnen
reunaa poispäin tulehduksesta.
Samalla pitää
saastuneet, liian ahtaat kengät panna pysyvästi syrjään. Ne voi pestä ja
desinfioida perusteellisesti ja viedä kirpputorille. Ne auttavat jotakin, jolla
on kapeampi jalkaterä.
Jos mitään perustautia ei ole, verenkierto on erinomainen, terveyskeskuslääkäri tai kirurgi puuduttaa isovarpaan ja poistaa granulaatiokudoksen, leikkaa kynttä ja sen juurta kapeammaksi sekä poistaa kiilan muotoisen osan koko kynsivallia.
Tässä operaatiossa isovarvas sidotaan tiukasti kumiletkun ja pihtien avulla
niin, että operaatio voidaan tehdä aluksi verettömästi.
Letku poistetaan
ja haavapinnalle pannaan rasvalappu.
Kotihoito perustuu
päivittäisiin kylvetyksiin, kuivaamiseen ja haavapinnan peittämiseen
antiseptisella salvalla. Ennen Betadine- voide oli siihen hommaan käytetyin,
mutta nyt tämän legendaarisen salvan valmistus on lopetettu. Betadinea löytyy
vielä liuoksena. Se on hyvä aine.
Minulla oli
aikoinaan valtava himo leikata haisevia ja mätiviä nuorten ihmisten isovarpaan
kynsivallin tulehduksia. Ne paranivat aina tällä väkivaltaisella, mutta tehokkaalla
hoidolla. Yhtä mieluista oli kovasti vaivanneen paiseen avaus ja mädän pois
puristus ja rasvapatin poisto. Tuntui kuin ihminen olisi vapautettu vankilasta.
Avustava hoitaja oli potilaan paras turva ja ymmärtäjä!
Jos menet
yksityiskirurgin vastaanotolle kynsivallin tulehduksen vuoksi, varaudu yllä
kuvattuun operaatioon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti