Viaton lehtimies

 

Lehtimiehillä on vaikeaa suurimmassa osassa maailmaa. Helpointa on Länsi-Euroopassa, Pohjoismaissa ja Pohjois-Amerikassa. Muualla journalisteja katoaa ja heitä on surmattu paljon. Venäjä ja Turkki ovat Kiinan lisäksi vainotoimien kärjessä.

 Kazimierz Moczarski oli puolalainen isänmaanystävä, joka otti osaa puolustussotaan saksalaisia vastaan 1939, ja sen jälkeen kotiarmeijana tunnetussa salaisessa järjestössä koko toisen maailmansodan ajan. Saksalaisten lisäksi tämä järjestö hyökkäsi yhteistoimintamiehiä vastaan. Nämä toimivat saksalaisten laskuun ja kavalsivat puolalaisia isänmaan ystäviä.

Gestapo ei saanut taitavaa Moczarskia kiikkiin.

Neuvostoliiton pakottaessa puolalaiset kommunismiin sekä alistumaan miehitykseen vuosikymmeniksi, alkoi isänmaan ystävien virta vankityrmiin. Niin 1945 selliin joutui Moczarskikin.

Hänet pantiin yhdeksäksi kuukaudeksi samaan selliin kahden saksalaisen kanssa, jotka USA oli luovuttanut heidät kuolemaan tuomittuaan Puolaan. Pahempi näistä oli Waffen-SS:n kenraaliluutnantti Stroop.

 Stroopia kypsytettiin sellissä vuoteen 1952. Edellisvuonna hänet oli tuomittu kuolemaan sotarikollisena Puolassakin.

Stroop tuhosi joukkoineen Varsovan Gheton, jolloin surmansa sai noin 50000 ihmistä. Hän osallistui partisaanien vastaisiin operaatioihin Venäjällä, jossa Saksa joutui käyttämään puolta miljoonaa SS- poliisijoukkojen miestä tihutöiden estämiseen ja ennen kaikkea säälimättömiin joukkomurhiin.

 Minulla oli tilaisuus lukea Moczarskin omien muistiinpanojensa pohjalta kirjoittama kirja Keskusteluja pyövelin kanssa.

 Tätä isänmaallista miestä kiduttivat Neuvostoliiton käskystä paikalliset hirmut 49 eri keinolla. En pysty kirjoittamaan tähän, mitä hänelle tehtiin. Lopulta annettiin kuolemantuomio.

Tämä journalisti kärsi kuolemansellissä vuoteen 1956 koko ajan tietoisena siitä, että eräänä aamuna kohtaa surma. Viranomaiset olivat unohtaneet ilmoittaa, että tuomio oli muutettu elinkautiseksi!

 Yhtäkkiä Moczarski vapautettiin ja rehabilitoitiin, eli todettiin syyttömäksi.

Lehtimiehenä tämä taitava mies kirjoitti hienon kirjansa.

Sen lyhyt päätelmä oli sellainen, että Stroop oli tyypillinen hitleriläinen, joka ei katunut mitään, ei tunnustanut mitään, nukkui yönsä hyvin. Hän teki vain sen, mitä ylemmät määräsivät.

Tällaiset parantumattomat hitleriläiset olisi pitänyt panna pakkotyöhön. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta jotain voidaan ehkä korvata ja sovittaa.

 Muinaisessa Israelissa vietettiin riemuvuotta 50 vuoden välein. Silloin vankiloista päästettiin vankeja, kaikkien velat pyyhittiin pois ja menetetty maaomaisuus palautettiin alkuperäisille omistajille!

 

Nykymaailma tarvitsisi kipeästi samanlaista armahdusta.

Tuntuu hirmuiselta se, että kaikki kansat ovat velkaa niin paljon, ettei niillä ole millä maksaa.   

Jos velka pannaan maksuun, edessä on koko maailman konkurssi ja keskiaikaan vajoaminen.

Kun synninpäästö voidaan antaa, eikö velan anteeksi saantikin johda ystävyyteen ja autuuteen?