Koiria

 

On ollut monipäiväinen lumityöputki. Työ olisi ihan mukavaa, ellei juuri pihalleni huokuisi Siperia kirkkoselän ylitse. Samalla, kun pakkasta on noin 15 astetta, tuulilukema on 5 – 6 metriä sekunnissa. Kylmä tahtoo lyödä vaatteiden läpi. Juuri tähän keliin ei voi ajatella coretex- pukua, sillä muovin sisällä tulee armoton hiki.

Paras on mielestäni yhdistelmä, johon kuuluu talvipaita, villapaita ja päällimmäiseksi ruotsalainen vaellustakki ja päällyshousut saamaa lajia.

 

Illalla saunasta tultua ihastuttaa helmarien peli Kyprosta vastaan. Juuri tätä kirjoittaessa Suomi johtaa 4 – 0.

Mitä on helmarit ruotsiksi? En kehtaa soittaa Marcukselle, vaimon siskon vävylle, joka on kaksikielinen. Makustelen sanaa fållabärarna eli helmankantajat! Myös pärlugglar käy mielessä, mutta se on riikinruotsia  eikä käy siksi lempinimeksi naisten jalkapallojoukkueelle.

 

Muistan vielä kotoa annetut ohjeet koulumatkoille. Silloin koirakuri oli huono, ja kylän keskustassa vaelteli 10 – 20 erirotuisen koiran lauma keskitalvella. Neuvottiin, että vierasta koiraa ei saa katsoa silmiin. Se merkitsee uhmaa, ja sitä uroskarhukoira ei hyväksy.

Sanottiin, että älä suosi toisen koiraa, muuten siitä saa ikuisen riesan. Se on aina pyytämässä ja saattaa lähteä seuraamaan.

Pahimpina pidin jäniskoiran ja karhukoiran sekoitusta.

Ne pärjäsivät tappeluissa parhaiten ja olivat lauman kingejä.

Kerran, kun tulin aamulla kouluun, Savo - nimisen kaupan makasiinista juoksi pitkä makkaratanko poikittain suussa iso koira. Kuului kirous ja ulko-ovesta lensi kalikka, joka ei osunut koiraan. Kauppias oli makasiinissa pilkkomassa lihakirveellä ruhoa myyntitiskiin, jolloin vaaniva koira onnistui varastamaan herkullisen syötävän itselleen.

Koira juoksi ohitseni, katsoi minua arvioivasti, mutta ei murissut, kun huomasi, että en tee virheliikkeitä.

 

Serkulla oli ruotsalainen pienoisajokoira, dreeveri. Se ajoi jänistä ja oli metsässä muutenkin avuksi, kuten yleensä kaikki rodut. Silloin tällöin pöheiköstä voi pompata kanalintu, jolloin osaava haulikkomies voi onnistua. Vanhemmiten tuo koira kävi äreäksi, joten sen kanssa ei kärsinyt tehdä äkkiliikkeitä jaloillaan pöydän alla.

Pieni Munsterinseisoja on seisova ja noutava koira. Se on kaunis koira, ja siinä on saksalaisten koirien tyyppiominaisuudet: toiminnan tarkkuus, uskollisuus, mutta eleganssi ja miellyttämisen halu puuttuu. Se on kovasuisempi kuin ranskalainen kaunotar, bretoni.

Bretoni on kaunis ja sillä on suuri hurmauskyky. Se tuo ammutun otuksen elegantisti isännälleen. Se ei revi eikä käsittele saalista kovasti tai pure sitä läpi.

 

Pystykorva on hyvä yleiskoira, mutta asutuskeskukseen tai kerrostaloon se ei hyvin sovi, koska se haukkuu herkästi.

Hyvä pystykorva on erinomainen pienriistakoira ja se käy petopyyntiinkin, kuten näätäjahtiin.

Se osaa olla joskus itsepäinen, jopa omaksi vahingokseen.

Kerran tultiin autolle pitkähkön lenkin jälkeen syyskuisessa jahdissa. Aseet pantiin suojukseen, kuten niin monet kerrat.

Oli suunnitelma ajaa kahden kilometrin päähän, ja käydä siellä vielä metsällä. Pystykorva ei halunnut millään hypätä tuttuun paikkaansa, farmariauton peräkonttiin.

No ajettiin useita sadan metrin pätkiä, pysäytettiin ja houkuteltiin kaikin hyväksi havaituin keinoin koiraa lähtemään kyytiin, mutta ei.

Lopulta pahastuin ja ajoin puolitoista kilometriä soratietä noin neljää kymppiä perille asti. Koira juoksi niin nopeasti kuin pystyi, mutta se ei jaksanut pysytellä auton mukana koko matkaa. Perillä se oli aivan hyväntuulinen ja valmis taas jahtiin.

En osaa sanoa, mikä oikku se oli.

 

Oltiin koko perhe mökillä helmikuulla. Hiihdeltiin metsäsuksilla ja nautittiin askeettisesta mökkielämästä, jonka suurin luksus oli tulikivestä rakennettu hellatakkauuni. Sen hiilloksella kypsyi metrilenkki hyvin.

 

Vähän ennen kotiin lähtöä pystykorva hävisi mökin pihasta. Kohta alkoi kuulua haukku lännen suunnalta. Se oli kiihkeän kuuloista. Arvasin, että vanha orava siellä härnää koiraa. Se laskeutuu parin metrin korkeuteen runkoa alas ja ääntelee siinä. Koiran haukku kiihtyy. Silloin orava nousee männyn latvaan kiertäen kovalla vauhdilla puun runkoa kuin se menisi jääkairan kierteillä.

Kutsuhuudot eivät tehonneet.

Ei siinä auttanut muu, kuin sukset piti ottaa kattotelineiltä ja lähteä haukkua kohti.

Läheltä näin, että suuressa ikimännyssä, kuivalla oksalla istui orava. Koira haukkui sitä kiihkeästi.

Tuntui, että koiran ääni oli jo kovassa pakkasessa haukunnasta käheytynyt.

 

Koira ei halunnut lähteä mukaani, vaan kiersi puuta edelläni ja tuijotti ylös oravaan ja haukkui jatkuvasti.

Lunta oli niin paljon, että eräsuksilta en voinut laskeutua, koska silloin olisin uponnut haaroja myöten hankeen. Koiraa upotti jonkun verran.

Koetin puhutella sitä kaikin tavoin ystävällisesti, mutta en osaa arvioida sitä, aavistiko pystykorva ystävällisten sanojen takaa suuren närkästyksen.

Yhtäkkiä koira antoi kytkeä itsensä taluttimeen, ja niin tultiin sovussa autolle. Olin jo oppinut, että pystykorvalle on aika turhaa hermostua, sillä se ei tehoa lainkaan, vaan pahentaa tilannetta. Parasta on, jos repussa tai taskussa on sen herkkua, jota on syytä tarjota kriitillisessä tilanteessa.

 

Jäniskoirat ovat tuttuja vuosikymmenten varrelta. Niillä on uskomaton hajumuisti.

Kun on kerran tutustunut, jäniskoira ei hauku kuin vierasta, vaan osoittaa jo kaukaa tuntevansa.

Tämä koirarotu jaksaa olla ystävällinen niin ilon kuin murheen päivinä.

Se minua melkein surettaa, kun jäniskoira ahtaa sisäänsä herkulliset eväätkin kuin susi eikä näytä mitenkään nauttivan ruuasta.

Siinä se muistuttaa varsinaista ahmattia, labradorinnoutajaa, joka on mukava koira pienriistajahdissa. Erityisen tärkeä se on vesilintumetsällä, jossa sen kyky vesinoutoon on verraton apu. Tämän rodun iloisuus ja liikunnallisuus sekä hyvät aistit ja taipumus leikkiä vanhuuteen asti, ovat tehneet siitä hyvin suositun. Sillä on tarkka hajuaisti ja työssään se on uupumaton.

Siksi tulliasemat kautta maailman pitävät tätä rotua palveluksessaan. Hyvä puoli on myös se, että suurehkosta koostaan huolimatta näillä koirilla ei ole taipumusta tulla äkäiseksi.

 Aina, kun näen jonkun kävelevän lenkillä koiran kanssa, lämmin ajatus pompahtaa mieleen. Koira on ihmiselle hyväksi monin tavoin. Oikeamielinen koiran isäntä tai emäntä tekee aina kaikkensa kumppaninsa eteen, ja huoltaa itsensä vasta sitten, kun koirasta on ensin huolehtinut. Henkinen yhteys on kerran synnyttyään vahva, mieluinen ja kaunis sävyltään.