Eläkevälikirja

 

Minulle on näytetty eläkevälikirja vuodelta 1946. Välikirjan sisällöstä ilmenee, että elimme silloin melko lailla toisenlaisessa yhteiskunnassa kuin nykyisin.

Vuoteen 1929 mennessä solmituissa avioliitoissa nainen peri puolet siitä mitä mies.

Jos mies kuoli, lesken piti jotenkin elää, vaikkapa pojan perheessä tai jonkun muun hoivissa, sillä eläkejärjestelmä ei ollut tuohon aikaan kovin kummoinen.

 

Eläkettä vastaava toimeentulo voitiin järjestää Eläkevälikirjalla, jonka laati joku kynämies.

Olen muuttanut nimet ja paikkakunnan yksityisyyden suojan vuoksi, mutta muuten välikirjan teksti on autenttinen.

 

Ilomantsissa, huhtikuun 26. p:nä 1946. Kirjoitti: Taavi Luukas. 

Tilda Kuukkelimäki.

Eläkevälikirja.

Tänä päivänä myymästäni omaisuudestani ”Livoshkanniitty” nimisestä tilasta RN:o 27 ja ”Livoshka” nimisestä tilasta RN:o 2/14 Ilomantsin pitäjän Messilän kylässä N:o 1 ja 2 sekä irtaimesta omaisuudestani sovitun kauppahinnan satatuhatta 100 000 Mk maksetuksi kuitataan sillä, että ostajat Eino, Erkki, Arvo ja Sepeteus Kuukkelimäki sitoutuvat elättämään ja hoitamaan minut kunnollisesti hautaan asti.

 

Mutta jos en katsoisi hyväkseni heidän yhteydessään olla on he velvolliset maksamaan minulle elinkautisena eläkkeenä vuosittain 2 hehtoa rukiita, yks hehto ohria, kaks hehtoa vehnää, kolme hehtoa pottuja, 24 kg sianlihaa, 24 kg voita, sokeria 4 kg, kahvia, 2 litr. maitoa päivässä, 1 yksi lammas, jonka ostajat ruokkivat omilla rehuillaan, mutta myyjä saapi villat kerittää itselleen, jos tappaa, niin myös lihat saapi itse. 2000:- rahaa vuodessa.

Kaks kiloa puhdistettuja pellavia vaatteita ja jalkineita tarpeen mukaan sekä kyyti tarpeellisiin matkoihin, vapaa asunto eri huoneessa lämpöineen ja valoineen sekä hoito kun sitä rupeen tarviimaan. Tyttärelleni Inkalle on annettava 1 lehmä, 2 lammasta, senkki ja 4000:- rahaa, joka on maksettava maaliskuun ensimmäisenä p:nä 1946, joka täten vakuutetaan.

 

Ilomantsissa, tammikuun 9 p:nä 1946, allekirj. Tilda Kuukkelimäki

 

Kun työ päättyy – nykyään – eläke hoidetaan eläkevakuutusyhtiön kautta sitä anomalla pikkuisen ennen, kun eläkkeeseen oikeutettu tulee eläkeikään.  Pakkoa jäädä silloin eläkkeelle ei ole, vaan saa jatkaa, kunnes täyttää 68 vuotta. 

Työnantaja sanoi irti säädettyyn eläkeikään tulleen naisen vuosikymmen sitten. Tämä riitautti asian, ja oikeus totesi, että Suomen laissa ei ole sellaista säännöstä, että voidaan irtisanoa, kun saavuttaa eläkeiän. Nainen sai palata entiseen työhönsä. Hän oli myös työpaikkansa luottamusmies.

Monissa kehitysmaissa lapset ovat vanhempiensa eläkelaitos ja sosiaalivirasto. Muuta turvaa ei ole. Koska lapsikuolleisuus on suurta, miesten pitää olla aikanaan kilihakkana rouviensa sängyssä, että hoito ja elatus vanhuudessa olisi varmistettu. Lapsia syntyy paljon.

Kerran haastateltiin vanhusta, joka asui Afganistanissa. Ikää oli karttunut harvinaiset 90 vuotta. Seinällä riippui valmiina venäläinen sotilasase.

Mies sanoi, että kaikki ikätoverit ovat kuolleet. On mennyt kuula monesti läheltä, vartalon ja käden välistäkin, mutta vielä on tuuri ollut läsnä eikä kuoleman koura ole saanut pitävää otetta. Lapset pitävät huolta eikä tässä ole hätäpäivää.

Eläkeasioita voidaan hoitaa monella keinolla, maassa maan tavalla.