Vyöruusu

 

Vyöruusu on tunnettu tuhansia vuosia. Hippokrateen opit omaksuneet antoivat taudille nimen Zoster, joka tarkoittaa vyötä. Roomalaisten termi sairaudelle oli Zona, joka tarkoittaa samaa. Katsottiin, että tämä merkillinen tauti on yksi pyhän tulen muoto. Nykyinen nimi on Herpes Zoster.

Pyhä tuli tarkoitti mm. ruusua, joka on bakteeritauti. Se voi olla joskus tappava yhä tänäkin päivänä. Tulehtunut alue hehkuu kuumana, punoittaa ja potilaalla on korkea kuume. Kuolema johtuu verenmyrkytyksestä.

Ruotsalainen sanoo bältros, kun puhutan vyöruususta. Erityisen vaarallinen tauti on kolmoishermon alueella päässä ja silmässä. Rakkulat voivat parantuessaan aiheuttaa samentumia sarveiskalvoon, jopa sokeuttaa.

Yksi presidentti Kekkosta hoitaneista spesialisteista sai pään seudun vyöruusun. Kipu oli hirvittävä. Tauti johti krooniseen hermokipuun päässä, joka oli mahdoton kestää. Sen sanotaan tappaneen viisaan miehen.

Vuosituhansien aikana lääkärit kiinnittivät huomiota vyöruusun tapaan esiintyä vartalon hermojen alueella toispuolisesti.

Vasta 1900- luvulla alkoi varmistua, että taudin iholle aiheuttamissa rakkuloissa oli merkkejä viruksesta.

Onnistuttiin istuttamaan rakkulan eritteellä tauti lapseen, joka sai vesirokon. Vähitellen selkeni, että vesirokkovirus ja vyöruusuvirus ovat yksi ja sama agenssi.

Viruksen sanotaan piileskelevän selkäytimen lähellä olevissa hermoganglioissa vuosikymmeniä vesirokon sairastamisen jälkeen.

Vyöruusu puhkeaa useimmiten yli 60- vuotiaalle. Silloin ovat jo vesirokon sairastamisen aikaan syntyneet vasta-aineet laimentuneet. Lisäksi vastustuskyky iän mukana heikentyy.

Erityisesti kortisonihoito, solunsalpaajalääkitys, verisyöpä, immuunikato ja muut immuniteettia alentavat asiat saavat vyöruusun puhkeamaan vaikeana.

 Minulle opetettiin aikoinaan, että aina tavatessaan vyöruusupotilaan, lääkärin pitää esittää itselleen kysymys: onko potilaalla syöpä jossakin?

Ennen näppylöiden ja rakkuloiden puhkeamista alueella esiintyy vaihtelevan kovaa kipua ja kosketusherkkyyttä. 

Kerran illalla tuli päivystykseen luokseni mies, joka oli ollut tutkittavana Oulun Yliopistosairaalassa. Kova kipu oli vaivannut juuri sydämen seudussa ja tuntunut vyömäisenä selänkin puolella. Syy ei ollut selvinnyt. Oli kuitenkin vakuutettu, että kyseessä ei ole sydänveritulppa. Potilas tuli linja-autolla kunnan keskustaan ja käveli siitä päivystykseen terveyskeskukseen.

Tein tarkan tutkimuksen. Kas kummaa, kun riisutin potilaan: hänelle oli tulomatkan aikana puhjennut juuri kivun alueelle vyöruusu. Oli mahtavaa tehdä diagnoosi ja kirjoittaa käsin - vanhanaikaisesti, mistä pidin hyvin paljon - resepti taudin hoitoon. Tämmöinen oli ihan pieni tähtihetki työn keskellä.

Muutaman päivän aikana vyömäisesti puhkeaa rakkuloita iholle. Niiden alue voi punoittaa. Viikon, parin aikana rakkulat muuttuvat märkäisiksi, haavautuvat ja rupeutuvat. Yleisoireina esiintyy kuumetta, päänsärkyä, huonovointisuutta ja väsymystä.

Neuvon menemään lääkäripäivystykseen, jos epäilys vyöruususta herää.

Kyllä ihon tautimuoto paranee itsestään, mutta mitä vanhempi sairastunut on, sen todennäköisempi on pitkällinen jälkisärky. Se voi pilata koko elämän. Iho on kosketusherkkä. Lakana, täkki, vaatteet hankaavat ja särky panee elämän aivan sekaisin.

Jos rakkulat ovat silmän alueella, on siltä istumalta lähdettävä silmälääkärin vastaanotolle, ettei silmä sokeutuisi.

Äitini sai vyöruusun iäkkäänä. Sodan sukupolven ihmiset eivät vähällä lääkäriä häirinneet. Hän meni rupivaiheessa säryn vuoksi vastaanotolle. Se oli myöhäistä. Seurasi unettomuutta, ja elämän aurinkoisuuden menetystä kuukausimääriä, kunnes hermosärky hävisi. Kokonainen vuosi oli synkkää elämää. Vasta sitten aina aurinkoisen hyväntuulinen äitini tuli ennalleen.

Lääkehoito keksittiin 1976. Se oli asykloviiri. Sen johdannaiset mullistivat vyöruusun hoidon, kunhan hoito aloitetaan ajoissa eli kolmen päivän kuluessa ensimmäisen rakkulan ilmestymisestä.

Kroonisen hermosäryn lisäksi vyöruusu voi jättää kasvohalvauksen, jos rakkulat ovat olleet korvan alueella. Muutkin pysyvät hermovauriot ovat jälkitautina mahdollisia.

Hermosäryn ongelmallisuutta kuvaa se, että sitä on yritetty hoitaa muun muassa: B1 ja B12 vitamiineilla, UKW- hoidolla, ultraääniterapialla, röntgensäteillä, puudutusruiskeilla, alkoholiruiskeilla, ja selkäytimen takajuuren kirurgisella katkaisulla ja hermosolmukkeen poistolla. Mutta särky on vaan jatkunut kuin ihmisparka olisi kirottu kärsimään hautaan asti.

Haudan kutsu kärsimyksen keskellä on pahoissa tapauksissa alkanut yhä enemmän viehättää hermosärkypotilasta. Elämä on muuttunut liian raskaaksi kestää.

Tämä on kuitenkin harvinaista, koska jokin hermokipulääkkeistä lievittää vaivaa riittävästi. Parasta jälkivaivojen ehkäisyä on ajoissa aloitettu lääkehoito. Jos potilaalla on vajausta vastustuskyvyssä, neuvon nopeasti kääntymään erikoislääkärin puoleen.

Kroonisen hermosäryn hoitamista varten on syytä hankkiutua kipulääkärin luokse.

On muistettava, että mikään sairaus ei kohtele kaikkia samalla tavalla.

Lievänä flunssana nopeasti ohi menevä koronatauti voi toisen ennestään terveen tappaa nopeasti. Osalle ei ilmeisesti tartunnasta tule mitään oireita. Leviämisensä varmistajina virukset ovat hyvin viekkaita.