Liikuttava kohtalo

 

Sana- lehdessä kerrottiin miehestä, joka sairastui viime vuonna lepakkovirustautiin, koronaan.

Kauhistuttava tauti tervehti aluksi 40 asteen kuumeella. Mies tajusi ennen kunnon romahdusta soittaa itselleen ambulanssin.

Keuhkot repesivät elvytyksessä ja ruumis turposi hirveästi. Tekivät henkitorveen avanteen, koska kuolema antoi jo suukon poskelle.

Mies pyysi niin sanotun viimeisen ehtoollisen ennen kuin hänet vaivutettiin koomaan viikkokausiksi.

Heräämistä elossa pidettiin ihmeenä. Niin kovasti virus mellasti keuhkoissa. Sehän mellastaa magneettikuvausten mukaan aivoissakin, myös oireettomilla.

 

Tauti vei voimia. Yleinen uupumus on vieläkin merkittävä.

Lihakset surkastuvat lähes kuusikymppisellä pelottavasti. Vanhoilla se on melkeinpä katastrofi.

Se tiedetään ennestään muiden tautien yhteydestä.

Ihosta katosi tunto kokonaan lonkista alaspäin. Hermosäryt tekevät lepäämisen vaivalloiseksi vieläkin.

Mies kehottaa vielä terveenä säilyneitä ottamaan tosissaan kehotuksen rokotukseen.

 Ennen sairastumista työ katosi alta. Myös vaimo lähti kävelemään jättäen firmassa työtä tehneen heitteille. Työn tekemiseen tottunut mies joutui kiirastuleen, työttömyysputkeen.

Rukoilu tuntui auttavan ja lopulta avautui tie suntiokoulutukseen.

Nyt on löytynyt keikkahommia. Se on jo paljon. Kuusikymppisenä työllistyminen on meidän maassamme suoranainen ihme.

Amerikassa, josta löytyy rahoja auttaa kurjia maita ja kokonaisia kansoja, on melko tavallista, että eläkeikäiset, jopa kasikymppiset perustavat firmoja, jotka menestyvät. Meillä ei ole kokonansa läpi tajuttu kokemuksen voimaa.

Mies sanoo koettavansa palvella Jumalaa ja seurakuntaa eläkeikään asti uskollisesti.

Ehkä Taivaan isä katsoi oikeaksi antaa hänelle lohdutukseksi ja tueksi naisystävän. On ollut aivan liian paljon menetyksiä. On ollut kuoleman koura jo lujasti kiinni. Mutta, miehellä on vielä palvelutehtävä. Se on liikuttavaa.

Mies sanoo, että arkipäivän vaatimaton ja yksinkertainen usko on hänet pelastanut. Juuri tämä on minua koskettanut.

Ei tarvita minkään kaltaista hihhulointia eikä kielillä puhumista.

Tätäkin on tutkittu salaa äänittämällä ja sitten analysoimalla tiedemiesten voimin puhetta. On todettu, että kyseessä ei ole mikään kieli. Kyseessä on petos.

Paavalikin sanoo, että kielillä puhuminen on arvotonta, jos puhujaa ei tulkita. Niin tapahtuu nykypäivinä hyvin harvoin. Kyseessä on uskonnon pilkka, joka johtaa tuhoon. Siinä näkijä missä tekijä.

Rehellisellä puhujalla ei ole mitään pelättävää. On vain muistettava, että pyhiä kirjoituksia ei pidä mennä tulkitsemaan, ellei osaa kreikkaa ja ole koulutettu antiikin kreikan kielen erikoismerkityksiin.

Olen vaikuttunut siitä, että pastorimme osaa kreikkaa sujuvasti.

Siksi tunnen tarvetta käydä yhtenään kuulemassa hänen sananselityksiään saarnan muodossa. En yritä itse lainkaan tulkita, koska vinoon se menee ilman ammattilaista.

Olen kyllä ottanut asioista selvää aina.

Eräänä vuonna minulle suotiin vuoden kirjastonkäyttäjän arvo. Se johtui juuri halusta ottaa faktoista selvää eikä vain luulla, mitä joku guru puhuu.

Eivät gurutkaan aina ole putipuhtaita. Ei ole kauan siitä, kun arvostettu joogaguru tykkäsi yhtenään mennä naisjoogaajien päälle makaamaan. Samalla hän puristeli näitä naisia paksuilta lihoilta.

On tunnettava heikkoutensa ja pyrittävä parannukseen.  

Sanotaan, että koko elämä on kilvoitusta, joka on tehtävä hiljaisuudessa. Tueksi pitää ottaa rukous ja sanan kuulo, joka sekä synnyttää että vahvistaa uskon.

Joku voi nyt kysyä: eiks siin muuta tarvita? Ei mitään muuta. Sen vahvistan.