Havaitsemisen puutteellisuus

 

Törmäsin Ranskan presidentin - Mitterrandin - puuhiin tutustumisen yhteydessä sanaan agnostikko. Presidentin sanottiin olleen semmoinen.

Termillä tarkoitetaan – luvalla sanoen monimutkaisesti – että tietoon kristillisen uskon mukaisen jumalan olemassaoloon ei uskota. Sanotaan, ettei se suinkaan tarkoita ateismia. Presidentti on voinut tunnetasolla uskoa Jumalaan. Voiko olla olemassa monimutkaisempaa termiä?

Mitterand toimi Saksaa vastaan salaisessa Ranskan vastarintaliikkeessä. Hän ei paljastunut. Hänellä oli kyky toimia hämärässä, jossa saksalaiset tosikot olivat heikoimmillaan. 

Sähkötystä ei uskallettu käyttää, sillä englantilaiset varoittivat, että saksalaisilla oli erikoisautoja, jotka toimivat pareina. Lähettimen paikka voitiin nopeasti peilata. Kaikki kiinni jääneet joutuivat kidutuksen kohteeksi ja heidät ammuttiin riippumatta siitä, tunnustiko vaiko ei.

Englantilaiset pudottivat laskuvarjoilla kirjekyyhkysiä. Niiden jalassa oli valmiina kapseli, johon salasanoma pantiin. Kyyhkynen lensi Englantiin, eikä saksalaiset aavistaneet mitään.

Kaikki sanomat eivät tulleet perille. Syy siihen olivat muuttohaukat, jotka iskivät kirjekyyhkyihin ja söivät ne. Silloin pää- ja sotaministeri Churchill määräsi kaikki Englannin muuttohaukat ammuttaviksi. Haukkakannan palautuminen on kestänyt yli 70 vuotta.

Kun Mitterrand kuoli, vaimon ja lasten lisäksi hautajaisiin ilmestyi toinen rouva 22- vuotiaan tyttärensä kanssa. Vasta silloin paljastui, että presidentti oli salaa elänyt kahden naisen kanssa vuosikymmeniä.

Arveltiin – koska turvamiehet olivat aina Mitterrandin läheisyydessä – että korppi ei korpin silmää noki. Miehet ovat semmoisia, lisättiin.

Uusi presidentti, Hollande, oli avoliitossa 33 vuotta. Secolene Royal ei havainnut mitään, vaikka hänen miehensä oli seurustellut viidettä vuotta toisen naisen kanssa. Hollande jätti Royalin äkillisesti.

Vähän aikaa meni hyvin, mutta sitten uusi rouva huomasi, että Hollande lähti usein yötä vasten ajamaan Elysee- palatsista skootterilla ja palasi vasta aamulla kotiin.

Rouva pani lopulta varjostajat skootterimiehen perään. Selvisi, että presidentti kulki vieraan naisen luona. Tieto vei rouvaparan sokkiin. Hänet vietiin ambulanssilla Pariisin parhaaseen sairaalaan. Kyseessä oli henkinen sokkitila eikä sydänkohtaus, kuten pelättiin.

 Rouvaa sääli koko Ranska niin, että presidentti menetti kaiken luottamuksen sekä sosialistipuolueessa että kansalaisten keskuudessa.

 

Vaimollani oli Peugeot 201- merkkinen ranskalainen auto. Eräänä aamuna – Olkkopuron seudussa – valtavat voimat tarttuivat autoon. Se lensi tien ylitse maantien ojaan. Auto kääntyi ilmassa tulosuuntaan. Vaimo soitti asiasta, jolloin hommasin traktorimiehen vetämään hänet autoineen takaisin tielle. Potilaat odottivat vastaanotolla.

Traktori veti auton tielle ja vaimon matka jatkui. Jo kahden sadan metrin päässä toinen auto ajoi rinnalle ja kuski näytti merkkiä, että pitää pysäyttää. Vaimo ei tulkinnut merkkiä oikein, vaan jatkoi ajoa. Silloin miesautoilija ohitti ja hiljensi tasaisesti vauhtia, ja näytti merkkiä tien laitaan päin. Nyt vaimo pysähtyi.

Mies sanoi, että onko rouva lainkaan tietoinen siitä, että vasen takapyörä ei pyöri. Eipä tietysti, miten semmoinen olisi mahdollista? Neuvottiin ajamaan suoraan korjaamolle, jonne auto jäi sulateltavaksi. Jäätynyt viti oli syy vikaan.

Metsästyskaverin rouva lähti Kuopioon talvikelissä. Moottori tuntui vetävän hieman nihkeästi. Ehkäpä lokilämmitin ei ollut toiminut riittävän kauan.

Kuitenkin tehokas moottori – kaasua lisäämällä – vei auton kaupungin alueelle eikä aikaa oltu lainkaan menetetty.

Äkkiä kuului kova pamahdus ja auto tärähti sekä heittelehti, mutta pysyi onneksi tiellä. Rouva soitti pelästyneenä miehelleen kotiin, joka lähti ajamaan omalla autollaan hätiin. 

Rouvan mielessä kävi vaikka mitä. Räjähtikö pommi auton alla? No, kukapa nyt haluaisi murhata viattoman rouvan, joka oli aivan tietämätön kaikesta pahasta. Hän tiesi kyllä, että joka toinen viikko Suomenmaassa murhattiin yksi nainen keskimäärin. Mutta, eihän juuri hänelle semmoista voi tapahtua, ei suinkaan.

Kaveri sanoi minulle, että siinä tiheän liikenteen keskellä piti vaihtaa vararengas. Onneksi siinä oli riittämiin ilmaa. Rouva pääsi jatkamaan asioilleen.

Korjaamolla tutkittiin renkaan äkillisen puhkeamisen, räjähdyksen syytä. Kävi ilmi, että rengas oli ollut jo pitkään paikalleen juuttunut niin, että liukas polannekin oli pystynyt hiomaan renkaan hyvin ohueksi. Lopulta se oli räjähtänyt. Syy jumiutumiseen oli jäätynyt levyjarru. Vitikeli oli saanut aikaan vaarallisen ilmiön, saman kuin minunkin vaimollani.

Kauan sitten peruutin autotallista lauantaiaamuna. Tavallisesti auto rullasi luiskaa alas, kun sen takapyörät sai varovasti peruuttamalla autotallin ulkopuolelle. Nyt ei niin käynyt. Piti kaasuttaa. Päätin ajaa takaisin autotallin sisälle. Polanteella oli laahausjälki vasemman takapyörän reitillä.

Kutsuin naapurista Hannu Kuikan apuun tutkimaan vikaa. 

Hannu tunkkasi takapyörän ilmaan ja kokeili: pyörä ei pyörinyt yhtään. Siihen aikaan autossani oli edessä levyjarrut ja takana rumpujarrut. Hannun diagnoosi oli rumpujarrun jäätyminen vitikelissä. Hän haki kotoaan lämpöpuhaltimen, jonka avulla jäät sulivat. Pyörä pantiin paikoilleen, ja se toimi, kuten pitääkin. 

Hannun puheesta opin, että ainakaan rumpujarruja ei saa panna talvikelillä päälle käsijarrulla yön ylitse. Vaihteen päällä olo riittää. Nyt autossani on levyjarrut kaikissa pyörissä. Silti talviaikaan kuuluu napsaus, kun jarrut irtoavat, kun aloitan peruutuksen. Varmaan ohuen jääkerroksen ote irtoaa, ja se antaa äänen. Näitä juttuja en tiennyt ennen Hannu Kuikan verkkaista luentoa, jossa joka sana oli asiaa.

Mitä opimme tästä? Ensimmäiseksi sen, että naisten huolettomuus on silmiin pistävä ominaisuus. Toiseksi: jos moottori ei tunnu vetävän kuten ennen, on syytä miettiä, pyörivätkö auton pyörät alakuunkaan. Fiksua.

Vaimo ilmoitti, että hänen autotallinsa vasen ovipuolisko oli mennyt jumiin. Se ei auennut, kuten ennen, ja oven sulkeminen vaati voimaa.

Menin tarkastukselle. Totta tosiaan. Oven sulkuhaka oli ehtinyt kuluttaa uurteen puukynnykseen. Soitin paikalle yleismies Tommi Shemeikan, joka on mestari keksimään ratkaisuja ja korjaamaan probleemit.

Tutkimme tilannetta. Ajatusten vaihto oli hedelmällistä. Todettiin, että roudan voima on suuri. Pahinta on routiva savensekainen maa. Sitä voi olla metrikaupalla.

Kun rakensin autolle suojaa, kaikki multamaa poistettiin. Tilalle pantiin paksulti sepeliä, joka tiivistettiin. Sepelin päälle laitoin laattoja metrin välein. Alajuoksut asensin niille. Laattojen kohdille tukeutuivat seinän pylväät, jotka kannattelivat yläjuoksuja. 

Seinät tein lomalaudoituksella ja oviaukkojen reunoihin asetin kestopuupylväät. Sepelin päälle asettelin kestopuulankuista niskaset. Lattiaksi naulasin samasta erästä sentin raoilla lattialankut. Autotalli on vaatimaton, mutta hyvä suoja autolle. Mitä muuta tarvittaisiin? Ei mitään.

Valokuvasin tallin ovet kännykällä. Näkyy, että vasen ovipuolisko on – ainakin oikeasta reunastaan – vinossa niin, että syntyy vaimon valittama jumi.

Silmäkin alkoi kesken tarkastuksen puhua palturia. Valehteleeko silmäkin oikeasti? Onko kyseessä kangastus, josta puhutaan vanhassa Dallape- yhtyeen biisissä Kangastusta.

Jumin aiheuttaa varmaankin routa, joka pullistaa tallin kynnyslankkua erityisesti keskiosastaan, jolloin se nousee selvästi kesäisestä sijastaan ylöspäin.

Routa longistaa jotenkin ovipieltä niin, että ovi vaikuttaa salmiakin muotoiselta, vaikka niin ei ole. Oven runkohan on yhtenäistä vanerilevyä. Levy ei pysty menemään kasaan.

Tommi nosti ovea kohottamalla saranoita sentin, puolitoista ylöspäin. Samalla nousi ovikin ja nyt se ei jumita.

Sovittiin, että kesän lämpöisillä tehdään korjaus, jonka jälkeen ovet myös näyttävät hyviltä. Hetken minua hurmasi – kuten laulussa Kemijärven Hulda Kauko Käyhköä  – paksusta vesivanerista tehdyt hienot ovet.

Palauduin maan pinnalle, kun Tommi sanoi, että asian voi tehdä halvalla tai sitten kalliimmalla. Lopputulos on sama.

 Oven vasen puolisko on vinossa. Kynnyslankku on keskuksestaan pullistunut ylöspäin.

---