Apua Ukrainaan

 

Venäjän hyökkäyksen takia Ukraina tarvitsee apua selvitäkseen. Maanpuolustustahto on siellä riittävä eikä sitä voida tuoda sinne ulkomailta.

Näyttää pahalta, kun kylät ja pienet – ja välillä vähän isommatkin – kaupungit muuttuvat rauniokasoiksi. Siinä tuhoutuvat kaupat, apteekit, bensiiniasemat, koulut ja yritykset ja ihmisten kodit ja työpaikat.

Maahan tarvitaan runsaasti lääkkeitä, yllä mainituista syistä. Tässä ovat maailman suuret lääketehtaat avainasemassa. Vain niillä on riittävät varannot auttamiseen Ukrainan toimittaman listan mukaan. Jakelu maan sisällä on kokonaan eri juttu, koska venäläiset eivät armahda sairaanhoitoakaan eikä kuljetuskalustoa.

Amerikalla on melkeinpä ainoana maana riittävä kyky kuljettaa merien taakse melkein mitä tahansa: rekkoja, linja-autoja, kuljetuslentokoneita, valmiita siltoja, vesikalustoa, ruokaa, sairaaloita, polttoaineita, korjaamoja, rakennustarvikkeita, telttoja, juomaveden puhdistamoja sekä talousveden tuottamiseen tarkoitettuja laitteita, joilla merivedestä saadaan priimaa vettä, kenttäkeittiöitä, kirurgeja sekä kouluttajia.

Tämä kyky on pienempi Englannilla, Ranskalla, Saksalla, Israelilla ja Venäjällä.

Amerikka kuljetti jo ennen sotaa Ukrainaan kättä pidempää: Heckler&Koch – kranaattikonekivääreitä, FN Mag – konekivääreitä puolustukseen sekä näihin runsaasti ammuksia, kal. 308 Nato. Saman valmistajan kevyt konekivääri, kal. 5,56 x 45 kelpaa myös hyvin kentälle, samoin kuin saksalainen Heckler&Koch- tehtaan tuote samalle kaliiberille. 

NLAW- ohjuksia panssaroituja ajoneuvoja vastaan sekä raskaampia Javelin- ohjuksia kuljetuskoneet toivat Ukrainaan ajoissa, mikä on ollut suuri onni. Näillä pärjätään kaikkia vaunuja vastaan hyvin. USA antoi kuormien mukana bunkkerien tuhoamiseen tarkoitettuja, sinkoa muistuttavia ohjuksia, mallia M141. 

NLAW ohjus painaa vain 12 kiloa. Se on kehitetty Ruotsin ja Englannin yhteistyönä. Ase sisältää korkealaatuista elektroniikkaa.

Merkillistä on, että asekuormissa oli mukana Mossberg 500 – pumppuhaulikoita ja niihin patruunoita. Kyseessä on ns. rynnäkköhaulikko.

Englannin puolustusbudjetti on hieman yli 50 miljardia dollaria. USA:lla se on 738 miljardia dollaria.

Eipä tarvitse ihmetellä, miksi ruokatarvikkeiden, sissimuonien, säilykkeiden, aseiden, ammusten ja kaiken yllä kuvatun materiaalin kuljetus sujuu niin hyvin. Vaatteita, luotiliivejä, kenkiä ja kokonaisia kenttäsairaaloita henkilökuntineen  siirtyy sinne, missä hätä on suurin.

Toivottavasti apu jatkuu riittävän pitkään, muuten puolustus ei pidä. Raakalaisia vastaan tarvitaan uljuutta ja joukkohenkeä, jota ukrainalaisilla tuntuu vielä riittävän.

Parasta apua olisi myös se, että monesti hampaaton YK:n yleiskokous saisi päätettyä, että Venäjä maksaa tämän sodan, jälleenrakennuksen, vammautuneiden hoidon, kaiken rikotun. Osin se voi tapahtua niin, että Venäjä antaa seuraavien kymmenen vuoden kulutuksen polttoaineita ja maakaasua ilmaiseksi.

Pakotteita ei saa lopettaa ennen kuin jokainen ropo on maksettu ja taivaallinen rauha vahvistettu sekä taattu.

Kun olin koululainen, nukuimme aitassa keväästä kuura-aamuihin asti syksyllä. Isä ja äiti nukkuivat talon kammarissa. 

Aitan viileydessä nukutti hyvin. Peitteenä käytimme lampaan nahasta tehtyjä peitteitä, nahkasia. Aitan yläkerrassa oli huone, jossa oli laudasta valmistettu, seinään kiinni ankkuroitu sänky. Sopivasti pään kohdalla oli pieni ikkuna, josta näki pihalle. Se antoi myös valoa lukemiseen kesäaikaan. Huoneen päädyssä oli vanhoja kirjoja sekä lehtiä. Ne kiinnostivat minua. 

Sieltä löytyi Suomen Kuvalehtiä sekä Hakkapeliitta- nimisiä aikakausilehtiä. Semmoisen kannessa oli suomalainen sotilas tähtäämässä Pystykorva- kiväärillä puun runkoon kivääriä tukien. Kuvatekstinä oli: "Iivanan rauhoitusaika on päättynyt". Lehti oli heinäkuulta 1941.

Suomen Kuvalehden artikklit olivat hyviä. Varsinkin nimimerkin Pekka Peitsen. Myöhemmin sain tietää, että se oli Urho Kekkosen nimimerkki.

Kekkosella näytti olevan yhteyksiä kaikkialle. Oli kuvia Dnepriltä, jossa 1943 oli Saksan armeijan asemat. Teksti kertoi, että perääntyessään Saksan armeija hävitti tiet, räjäytti umpeen kallioleikkaukset. Tierummut särjetiin, samaten sillat. Rautateitä tuhottiin veturiin kiinnitetyn radansärkemiskoneen avulla. Kiskot näyttivät kuvissa kiertyvän hieman kuin rullalle. Asumukset poltettiin kuten viljapellotkin. Jäljelle ei jäänyt mitään, joka hyödyttäisi vihollista.

Artikkelin tekstissä Kekkonen kirjoitti taitavasti sotapsykoosista eli sotahulluudesta. Suomessa varmaan ymmärrettiin, että tekstin kärki oli kohdistettu Saksaa vastaan, mutta niin, ettei se yksiselitteisesti Berliinin suuntaan viitannut. Se oli uskallettua tekstiä, sillä Saksan tiedustelupalvelu oli kaikkialla. Se ampui petturit ja vastustajat sekä epäilijät ulkomaillakin. Kekkonen kysyi kuin itseltään, miksi sotapsykoosi on niin laajalle levinnyt. Hän pohti myös sotapsykoosin syitä hyvin taidokkaasti.

Tuntuu siltä, että sotapsykoosi on todellisuutta tänäkin päivänä. Siksi pitää varmistaa, että me olemme kotimaassa turvassa. Muuten, olen sitä mieltä, että Suomen pitää liittyä Pohjois-Atlantin Puolustusliittoon.