Kuultua

Ranskalainen Avalon Jazz Band soittaa omalla omituisella tyylillään laulun Besame mucho. Nainen on solistina, iso mies soittaa viulua ja mukana on huoliteltu kitaristi.

Isoa kunnon bassoa soittaa mies, joka on edesmenneen veljeni kaksoisolento.  Basistilla on aivan samaan tapaan leikattu parta ja tukka. Hänellä näyttää olevan tummat silmät, kuten oli veljellänikin. Ruskeat, lämpöiset silmät hän sai äidiltään. Minä poloinen isäni silmät. Ne ovat siniharmaat, kuten niin monilla suomalaisilla.

Musiikkia on mukava kuunnella. Nytkin, kun kirjoitan, taustalla soi instrumenttikappale Summertime. Se on käsitykseni mukaan Gerschwinin säveltämä. Tuo etevä muusikko oli taitava säveltäjä ja soittaja.

Parhaassa iässä hänelle puhkesi kummallisia oireita. Jotkut luulivat, että mies on mennyt sekaisin, kuten huipputaiteilijat joskus. Ei, on surullista, että mestarilla todettiin aivokasvain, joka vei hautaan.

On kummallista, että laululintunen, joka niin kauniisti säestää itseään ja laulaa Autumn Leaves- laulun, sai elää vain 33 vuotta. Ihosyöpä vei lahjakkaan naisen. Maailma on kova, monesti, ja täysin arvaamaton.

Karjalaisen mukaan jotkut menevät sekaisin rock- and- roll – musiikista, jotkut menevät sekaisin alkoholista.

Nimitän paloviinaa paholaisen kuseksi. Se ottaa valtaansa kenet milloinkin tavoittaa ja tuhoaa elämän, perheenkin usein.

Riippuvuus on niin voimakasta, että juomari voi myydä vaatteetkin päältänsä viinan tuskassa.

Kerran käsiteltiin Saksan ilmavoimien tiedustelupalvelun huomioita Suomessa ennen sotia. Yhdestä teollisuusjohtajasta oli pantu muistiin, että ” ei tule lainkaan toimeen ilman viinaa”.

Tarkkailun alla olleiden päättäjien osalta saksalaiset olivat selvittäneet myös syömärit ja ne, joilla oli ikuinen veto naisiin.

Saksa selvitti kärsivällisesti heikot kohdat ja sen, ketä voitiin lahjoa tai kiristää myöhemmin. Hölösuille tarjottiin iltaeineellä auliisti viinaa kielenkantojen irrottamiseksi. Suomen asenne Neuvostoliittoon selvisi helposti.

Juuri nyt alkoi laulaa Gloria Gaynor hittiään I`ll survive. Minikokoinen mies, ehkä kuitenkin lapsi( Ethan Bortnick), soittaa pianoa ja monirotuinen orkesteri ja yleisö on mukana uskomattomasti. 
Bortnick on lahjakas kuin Mozart. Soitto alkoi jo kolmivuotiaana.

Suosittelen Youtubelta nauttimaan tämän musiikin, jonka vastine on suomeksi Oon voimissain.

Kyllä naisetkin pärjäävät, kun jaksavat yrittää ja lahjoja on. Mustilla ovat rytmit verenperintönä.

Hieno on myös Harry Belafonten Time in Venezuela. On miehelle annettu selkeä ja hieno ääni. Tämä mies piti pitkän elämänsä ajan Amerikan mustien puolta hienosti, laillisin keinoin.

Huomenna pitää käydä kaupalla asioilla. Vaimo teki listaa aluksi. On myös noudettava läheisestä maatalosta isännän luvalla jyviä sorsien ja muiden lintujen ruokintaan.

Me olemme molemmat lintujen ystäviä, pois lukien naakat, jotka puhkovat paaleja ja käyttävät niiden päällystää ulostuspaikkana.

Siisti kurkipari on asunut peltoaukealla koko kesän. Niiden nokka olisi hyvä paalin kääreen puhkomiseen, mutta sitä pahuutta kurjet eivät tee. Nuo suuret linnut tulevat sukukypsäksi vasta nelivuotiaana. Ne saavat yleensä vain yhden poikasen, jota hoitavat hyvin.

Kurjet kokoontuvat perinteisille lähtöpaikoilleen ennen muuttoa. Aikoinaan semmoisia olivat laajat, luonnontilaiset suot.

Yksi kokoontumispaikka on meteorikraatteri Vaasan lähellä.

Kurkiaura on hieno yhteistyö linnuilta raskaalla muutolla aina Nigerjoelle asti. Syksyiset kurkien äänet ovat surullisen tuntuisia. Kysymys on hyvästijätöstä. 

Nuo kurkiaurat ja lentävien lintujen alakuloiset huudot kouraisevat aina syksyllä ihan sydämen pohjasta. Kesä on mennyt ja liuku kohti marraskuuta, jolloin kaikki luonnossa lakastuu, alkaa hiljalleen. Yhtä lailla haikea on Erkki Junkkarisen laulama Yölintu- valssi.
Isä kertoi, että sama mies oli keväällä 1944 Syvärillä viihdytysjoukkojen mukana 15- vuotiaana. Jo silloin hänen äänensä oli ollut unohtumaton.

Oli epäselvää, missä Suomesta muuttaneet kurjet talvehtivat.

Sitten Saksan lintutieteilijät tavoittivat kevätmuuton aikana huonovointisen kurjen. Sillä oli rengas jalassa. Rengastuspaikka oli Suomi.

Linnussa oli yhä kiinni nuoli. Se selitti linnun uupumuksen. Tieteilijät selvittivät, että kyseessä oli Nigerjoella olevan heimon käyttämä metsästysnuoli! Mustat siis panevat kurjenkin pataan, eikä heitä inhota lainkaan se, että kurjet syövät sammakoita.

Eri intiaaniheimotkin tunnettiin – Cheyennet ja Siouxit erityisesti – heidän käyttämiensä nuolten sulkien perusteella. Villikalkkunan sulka on todella hieno ulkonäöltään. Siinä on tumman ruskean ja vaaleamman alueen vuorottelu niin elegantisti kuin vain luonto voi taidettaan esittää. Cheyenneillä oli silmää kauneudelle.

Nyt tämä epistola on valmis ja lähden valmistamaan askeettista iltapalaa. Toivottavasti huomenna on yhtä kuulas ja kaunis syyspäivä kuin tänään.