Lintumiehen luodikko

Pienet riistalinnut ammutaan metsällä ollessa yleensä haulikolla. Näitä ovat pyy, riekko ja Etelä-Suomessa fasaani. Pienoiskivääri ehti olla niin kauan kielletty lintuase pohjoisimman Lapin eteläpuolella, että pyyn metsästäjätkään eivät juuri käytä sitä enää. 
Kyyhkyjahdissa pienoiskivääri on hyvin pätevä ase ja siinä sitä on käytetty.

Tiheän riekkokannan alueella pienoiskivääri on edelleen näpsäkkä ase riekon metsästyksessä varsinkin ruskan jälkeen, kun lehti on lähtenyt sekä lumiaikaan.

Samaan metsästykseen sopii myöskin pienoiskivääriä vähän voimakkaampi luodikko, jonka kaliiperi on 22 VMR. Sillä putoaa teerikin puusta, hyvin putoaakin.

Teeren, metson ja hanhen pyyntiin tarvitaan voimakkaampi ase. Meillä Suomessa hyvin suosittu on kaliiperi 222Rem. Patruunassa on suora lentorata, joka on sen paras ominaisuus. Huonoja puolia ovat herkkyys tuulelle ja se että kevyt luoti menee usein kuin sukkapuikko linnun lävitse, mutta saalista ei löydy. Lintu siipeää, kuten sanotaan. Metso saattaa tämmöisessä tapauksessa pudottautua liitolentoon ja mennä jopa usean sadan metrin päähän. Saalis menee hukkaan, jos mukana ei ole osaavaa koiraa.

Toinen huono puoli on se, että lyhyeltä etäisyydeltä kokovaippaisella luodillakin teeri saattaa räjähtää aivan riekaleiksi. Olen kokenut semmoisen. 

Eräs kaveri arveli, että luoti osui kivipiiran kiviin, ja se aiheutti räjähdyksen. En itse usko tähän, sillä matka oli viisikymmentä metriä ja ammuin tuelta juuri rintaonteloon tähdäten. Ase oli niin tarkka, että siltä matkalta sillä osui taulun paikkalappuun. Teeri istui koivussa, joten en voi sulkea pois sitä, että luoti hipaisi ohutta ritvaa.

Tunnettu metsästysasioiden tuntija, Tauno V. Mäki kaipaili varttuneella iällä paremmin linnun tipauttavaa luodikkoa. Hän päätyi kaliiperiin 7,62x39 eli rynnäkkökiväärin patruunaan. Siinä on kahdeksan gramman täysvaippaluoti, ja luodin nopeus on sen verran pienempi kuin 222Rem- patruunalla, että tämän aseen luoti ei revi lintua. 
Varusmiespalveluksen asiallisesti suorittaneet tietävät, että tämän kaliiperin kotimainen sotilasase on hyvin tarkka sataan viiteenkymmeneen metriin asti.

On valitettavaa, että meidän asetehtaamme eivät enää valmista kiväärejä kaliiperiin 7.62x39. Tämä tosiseikka pakotti minutkin hankkimaan ulkomaisen kiväärin, vaikka olen vankasti sitä mieltä, että aina mennään huonompaan suuntaan, kun hankitaan muu kuin kotimaan kivääri.

Mielestäni lintua ei pidä ampua yli 120 metrin päästä, koska pidemmältä matkalta osumiseen alkaa vaikuttaa yhtä aikaa niin monta tekijää, että haavoittamisen riski kasvaa. 
Olen siis itse siirtynyt käyttämään lintuaseessa kaliiperia 7,62x39. Kaikki osuman saaneet linnut ovat heti pudonneet kuolleena puun juurelle.

Aikaisemmin Tikka valmisti tämän kaliiperin aseita, mutta nyt ei kotimainen aseteollisuus enää tee niin. Vain Japanilainen Howa, amerikkalainen Ruger valmistavat luodikoita tälle patruunalle. Tsekkiläinen CZ- asetehdas tekee neljää kiväärimallia, joilla ammutaan näitä patruunoita.

Olen vähän ihmetellyt, mihin tarvitaan kaliiperin 25 – 06 patruunaa. Kaliiperi on itse asiassa 6,5 millinen, mutta hylsy on sama kuin 30-06 hirviaseessa. Luodilla on vauhtia lähes kilometri sekunnissa. Tietysti asia voi olla niin, että amerikkalaiset tarvitsevat tätä patruunalaatua, ja Amerikka on asetehtaamme tärkeä markkina-alue. Tämän kaliiperin patruunaa ei tarvita meikäläisillä riistamailla.

Euroopassa on jo ennestään ollut kauan hyvin yleinen patruuna 6,5x55SE eli ruotsalaisten hirvi- ja lintupatruuna, johon löytyy valtava valikoima luoteja ja tehdaslatauksia.  

Lintuaseena Ruotsin Mauser on erinomainen. 
Hirvipatruunalla varustettuna tämmöinen luodikko on hyvin pätevä myös hirvi- ja karhujahtiin. Aikoinaan annettiin tieto, että puolet Ruotsin hirvisaaliista ammutaan tämän kaliiperin aseilla.

Kauan sitten tehdyssä testissä oli suuri ihmetyksen aihe se, kun juuri Ruotsin Mauserin luoti selvisi paljon paremmin kuin muut hirviaseet ja yksi safariase risuherkkyyskokeessa. Arveltiin, että luodin nopeus ja pituus vaikuttavat asiaan ratkaisevasti.

Voimakkaampi Saksan Mauserin patruuna 7x57 alkaa olla meikäläisiin metsiin liian kauas kantava lintujahdissa. Patruuna on tarkka ja pitkältäkin matkalta metso putoaa sen osumasta.

Laajojen Lapin kairojen metsojahtiin tämä alun perin Saksan armeijalle kehitetty patruuna sopii, mutta tiheästi asuttujen kylien tai kaupunkien lähellä ampuminen on epäilyttävää, koska luoti voi osua ihmiseen tai rakennuksiin. Hirvi- ja karhujahtiin tämä patruuna on riittävä, samoin sitä voimakkaampi kolmenollakasi ja 30-06. Niiden väljyys on sama, 7.62. Niihin saa kahdeksan gramman tai vielä vähän raskaampia lintuluoteja tehdaslatauksina ja myös kotona latausta varten.

On muistettava, että näiden viimeksi esiteltyjen, hirvijahdissakin pätevien kiväärien luodit lentävät kauas, mikä on asutuilla seuduilla vaarallinen ominaisuus.

Aikoinaan Valmet laski markkinoille haulikkorihlan, jonka luotipiipun kaliiperi oli 6,5x52R. Kuuluisa karhujen kaataja Väinö Heikkinen lausui, että lintupatruunalla ammuttaessa lintu ei mene hajalle, vaan on saalis siisti. Lyijykärkisellä luodilla karhu putoaa paikalleen, joten tässäkin vanhahtavassa patruunassa oli ätyä aivan tarpeeksi. Tämä kaliiperi on nykyajan pikajunien paineessa mennyt manan majoille.

Analyysin mukaan lintumiehen kiväärin kaliiperi on 7.62x39. Tämän kaliiperin aseella on miellyttävä ampua, sillä rekyyli on vähäinen. Jos sama mies tai nainen metsästää hirviä, jopa karhua, valinta on 6,5x55 eli ruotsalaisten suosikkikaliiperi. Sillä pärjää erinomaisesti villisikajahdissakin.