Mielipaikka

Nuotio lämmittää lokakuun kalseassa aamuhämärässä. Repe nauttii aamupalaa suuren kuusen alla.

Jäniskoira, nimeltään Rape, on juuri löysätty taluttimesta, ja se on painunut haulle alarinteen viitaan.

Naapuri toi metsäautotien levennykselle Tussellaan puoli tuntia sitten. Nyt itä jo kajastaa.

Repe puhaltaa pyypilliin, kun aamupala on syöty. Vastaus tulee heti. Repe toistaa vaimeasti pari kertaa, ja kas, pyy tulee kuuseen lähelle. Se jää rungon taakse tarkkailemaan ja kurkkii sieltä muutaman kerran, mutta jumiutuu sitten paikoilleen eikä ääntele.

Metsästäjän päällä on sissitakki, päässä harmaa suojus ja vielä erähattu. Äkkiä pyy siirtyy kuivalle männyn oksalle. Siitä se putoaa haulikon laukauksella. Oivallinen paisti huomiseksi, pyhäksi.

Mäen alla on ryteikköinen suoperäinen maa, rinteessä kuusikko, joka vaihtuu juuri traktorin uran kohdalla harvaksi hongistoksi. Kuusen juurella on juuttisäkki täynnä kuivaa koivuklapia ja sytykkeitä.

Tämä on Repen mielipaikka. Saalista on tullut tasaisesti parikymmentä jänistä kaudessa. Ne kaikki hän antaa naapurille, jonka rouva on vallan mestari ruuan laitossa. Hän valmistaa keittoja, jänismureketta, lihapiirakoita ja pataa.

Repe kuuntelee nykyajan pikkuvehkeellä musiikkia, jota on tikuilla: Finlandia, Valse Triste, iki-ihana Adagio, valssi oopperasta Naamiaiset, Synnyinmaan laulu, virsiä, Vieläkö on villihevosia, Paljon on kärsitty vilua ja nälkää. On siellä Kristallivirtakin.

Koira saa ajaa rauhassa ainakin tunnin. Sitten on ammunnan aika.

Repe laulaa mielellään. Ei täällä ole yleisöä. Vain kerran on tullut poikkeus. Juuri, kun hän oli laulamassa villihevosia, ihan viereen ilmestyi kyläkoulun naisopettaja. Hän tuli traktorin uraa pitkin ihmetellen metsästä kuuluvaa laulua.

Repe kohensi nuotiota ja tarjosi istuinta. Naisten edessä on oltava nöyränä, äiti opetti.

Puoli tuntia juteltiin. 
Kelpo nainen. On kymmenen vuotta täällä vaikuttanut. 
Repe tykkää joskus briljeerata yksityiskohtaisilla historiatiedoillaan. Tänä aamuna hän kertoo, miten Thorvaldsen teki hienon savimallin Kristus- patsaastaan. Jeesuksen kädet olivat kohotettuina ja siinä asennossa malli jäi ateljeehen yöksi.
Kas kummaa, aamulla patsaan mallin kädet olivat laskeutuneet aivan kuin siunaamaamaan lapsia. Thorvaldsen ihastui tähän käsien asentoon ja siitä tuli hänen hienon Kristus- patsaansa tunnusmerkki. 
Opettaja kuuntelee kiinnostuneena Repen selostusta.

Suuriin metsiin viittaamalla siitä saisi emännän, mutta Repe tuntee vastuunsa. Viisitoista tai kaksikymmentä vuotta tässä vielä pärjäisi, mutta sitten tulee loppu. Jäisi vain itkevä nuori leski, ja sellaista Repe ei halua.

Johan nuo omat aikuiset lapsetkin nauraisivat, jos heidän ikätoverinsa tulisi kotiin emännäksi. Avoliitto voisi jotenkin sopia, mutta entä sitten, jos sukset sittenkin menevät ristiin?

Noinko vaan naisparka voidaan heittää sydän särkyneenä pois? Ei ihmisiä niin voi kohdella. Joku raja siinäkin on oltava.

Jos pitäisi vain naisystävänä? Mutta, mutta. Kipulääkettä otetaan tarvittaessa, mutta kävisikö yökylään pyrkiminen naisystävän luokse myös tarvittaessa? Eikö se mene jo synnin puolelle?

Mutta oikea naisystävä, joka kävisi tekemässä jänispaistin, leivonnaiset ja muut herkut, se voisi olla ihan hyvä. Jos vaikka innostuisi jänisjahdista, niin se vasta olisi jotain valtavaa. Istuttaisiin erätulilla ja puhuttaisiin asioista. Jos se homma alkaisi sujua, niin metsästyskorttihan sen opettajan olisi läpäistävä.

Se varmaan tykkäisi, jos ostaisi kevyen rinnakkaispiippuisen haulikon ja opettaisi ampumaan miedoilla latauksilla. Kyllä naisetkin voivat oppia semmoisen. Onhan viimeksi nainen voittanut suuret kisat haulikkoammunnassa.

Siinäpä olisi valtaisa synttärilahja. Ei siinä isoa harvennushakkuuta tarvitsisi tehdä, kun laadukas haulikko irtoaisi.

No, unelmointi ei maksa mitään, ja ystäviä on hyvä olla, Repe miettii.

Oma vaimo kuoli pikasyöpään 20 vuotta sitten. Kunnioituksen vuoksi Repe on käynyt haudalla kaksi kertaa kuussa. Vaimo oli topakka, sydämellinen ja aivan hyvä. Kaipuu herkistää vieläkin.

Repe panee musiikkivehkeen sissitakin taskuun, kun ajo lähenee.

Uraa pitkin loikkii osittain valkea jänis. Se pysähtyy, kun Repe puhaltaa pyypilliin. Metsässä pamahtaa, ja jänis kaatuu paikalleen.

Repe on valmiina tien varressa, kun naapurin Tusse kaartaa paikalle. Taluttimessa on jäniskoira, joka on saanut hetki sitten nuotiolla paistetun ryynimakkaran. Jäniksen Repe luovuttaa naapurilleen, mutta pitää pyyn itsellään. Hän saa parin viikon päähän kutsun jänispaistille.

On se niin hyvä tuo mielipaikka.

Tyyni aamu on paras jänisjahtiin. Kaikki kuuluu hyvin

Jänis on kaatunut mielipaikalta